Lue keskustelun säännöt.
Normaalia kommunikointia? Miehen puheet ja käytös
21.05.2013 |
En oikein tiedä, miten enää suhtautuisin miehen kommunikointiin. Mietin, onko oma käsitykseni vuorovaikutuksesta hämärtynyt ja odotan tai vaadin liikoja, tai en ymmärrä omaa osuuttani vuorovaikutuksen kulussa. Valaiskaa minulle arvon mammat, mikä on "normaalia"!?!
Mies viettää suurimman osan siitä vähäisestä kotonaoloajastaan räpläten puhelintaan, olemalla tietokoneella tai lukemalla lehteä. Joudun aina joskus kysymään jotain arkista häneltä, johon hän ei yleensä vastaa, vaan tiuskii ettei saa häiritä. Päivien/ruokaostosten/hommien/minkään suunnitteleminen hänen kanssaan ei onnistu, koska ei suostu keskustelemaan aiheista.
Kun kysyn hänen menoistaan, kertoo vain osan tai puolitotuuksia ja nämäkin tiuskien. Lisäksi sanoo päälle, että kyttäänkö häntä tai yritänkö rajoittaa tai estää häntä menemästä. Eli on ikäänkuin "karvat pystyssä" kaikista häneen liittyvistä kysymyksistä. En siis saisi olla kiinnostunut hänen menemisistään tai tulemisistaan, vaan hän kokee ne uteluna ja puuttumisena. Lisäksi toteaa, ettei ole tilivelvollinen menoistaa minulle. Käytännössä hän on saanut mennä ja olla niinkuin haluaa.
Huutaa ja raivoaa lapselle ja välillä minullekin, kun joku asia ei mene niinkuin hän haluaa tai on olettanut. Jos vahingossa törmään/raapaisen/tms (oikeasti vahingossa!), niin raapii takaisin ja kiroilee päälle. Samat kiroilut lapselle, ei kuitenkaan kosta tälle.
Olen todella surkeana tästä vuorovaikutustyylistä, mikä perheessämme on. Tuntuu, että joudun välttelemään miestä, enkä oikein uskalla, enkä haluakaan lähestyä häntä missään asiassa enää.
Mikä miestä vaivaa, vai onko vaiva sittenkin minussa?
Kommentit (16)
Voi herran Jumala mitä kätöstä. Äkkiä perheneuvolaan!!! Lapsenne oppivat muuten aivan sairaan mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tuo aina ollut tuollaista vai alkanut myöhemmin?
Musta kuulostaa siltä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen ja miestä ei paljoa huvittaisi viettää aikaa perheensä kanssa, kun muualla on mukavampaa... Kenties jonkun muun naisen kanssa...
Käytös on aina ollut "temperamenttista", mutta ehkä vuoden ajan mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Olen itse ajatellut samaa mitä 4 ehdottaa, eli ei huvita viettää aikaa perheen kanssa. Lapsi on jo sanonut, että muiden isät viettää aikaa heidän kanssaan, mutta hänen isäänsä ei kiinnosta. Jotenkin haluaisin olla uskomatta toisen naisen olemassaoloa, tuntuisi liian karmivalta...
Ap
Kyllä toi on ihan törkeän paska tilanne, anteeksi sanavalinta. Mä olen itse ollut ihan siinä samassa tilanteessa (4 tässä kirjoittelee).
Ihan samoin ku sulla. Mies oli aina ollut vähän "jörö", mutta kun lapset oli 2 ja 5, muuttui pahempaan. Oli just sun kuvaileman kaltaista käytöstä. Mistään ei saanut kysyä, mitään ei saanut kommentoida, mistään ei olisi saanut hänen kuullensa puhua. Hirveät pultit saman tien jos yritin antaa "rakentavaa palautetta" esim siitä, ettei mies osallistu lasten elämään millään tavalla. Mä halusin vaan onnellisen perhe-elämän ja parisuhde-elämän, mutta mieheltä ei saanut vastakaikua. Mä taistelin tuulimyllyjä vastaan.
No, syy selvisi kun tuota oli kestänyt puolisen vuotta. Muutti toisen naisen luokse.
Mitä jos tekisit niin, että jättäisit tämän keskustelun auki koneelle, josta miehes pääsisi sen "vahingossa lukemaan"? Saattaisi haluta jutella. Tai sitten yrität puhua miehes kanssa siitä, että sua huolestuttaa, ahdistaa ja pelottaa tämä tilanne. Et sä yksin pärjää, sä tarvitset myös miestäs kun se kerran siellä asuu. Tollanen hänen käytös syö sun energiaa ja onnea ja aivan varmasti myös esim. haluja.
Jos miehes ei kerta kaikkiaan suostu kuuntelemaan, kun kerrot tunteistas, niin onko se sitten sellainen mies ylipäänsä, jonka kanssa haluat olla? Kyllä parisuhteen ja perhe-elämän tulis perustua sille, että jokainen jäsen antaa kaikkensa ja tukee muita, eikä ainakaan ole painolastina.
Perh-elämä ahdistaa niin kuin se ahdistaa monia miehiä. Miehesi ei olisi kannattanut ryhtyä isäksi, tai ainakin olisi kannattunut selvittää, mitä vaikutuksia lapsen hankkimisella on parisuhteeseen. Aivan varmasti mies olisi nyt onnellisempi ja mukavampi, jos olisitte vain kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:31"]
Käytös on aina ollut "temperamenttista", mutta ehkä vuoden ajan mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Olen itse ajatellut samaa mitä 4 ehdottaa, eli ei huvita viettää aikaa perheen kanssa. Lapsi on jo sanonut, että muiden isät viettää aikaa heidän kanssaan, mutta hänen isäänsä ei kiinnosta. Jotenkin haluaisin olla uskomatta toisen naisen olemassaoloa, tuntuisi liian karmivalta...
Ap
[/quote]
Onko lapsi sanonut tämän isänsä kuullen? Ja miten miehesi reagoi, jos on kuullut tämän?
On sanonut isänsä kuullen, isänsä siihen selitteli ja luetteli sitten niitä asioita, mitä mielestään on lapsen kanssa tehnyt tai aikaa viettänyt. Tämä siis 8:lle.
Mutta tuollaisessa tilanteessahan on nimenomaan kyse lapsen KOKEMUKSESTA, ei siitä, mitä miehen mielestä on tehty tai vietetty. Lapsen kokemus on, ettei isää kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin sinä, sanoisin että jos ei tyyli muutu tulee ero. Ja ikävä kyllä luulen myös että on kyse siitä että on henkisesti jo muuttanut toisen naisen luo, tai yleensä irrottanut itsensä teidän perheestä ja parisuhteesta, ja tuntee syyllisyyttä, ja sen takia kokee että kytätään ja on epämiellyttävä olo olla kotona.
Älä kuuntele tuollaista enää päivääkään, äläkä anna lapsesi altistua tuollaiselle. Ala tehdä käytännön toimia turvataksesi itsesi ja lapsesi asema eron hetkellä.
Ja lapsen kokemushan on oikea, eihän sitä isää kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sanoisin, ettei ole normaalia käytöstä tuollainen. Taustalla on varmasti jokin ongelma, joko teidän välinen ongelma tai sitten joku hänen oma ongelmansa.
Jos hän kokee kyselysi menemisistään uteluna ja on sitä mieltä ettei ne sinulle kuulu, niin minulla soisi sinun kengissäsi hälytyskellot päässä. Joko sinä olet aiemmin ollut todella mustasukkainen ja omistushaluinen eikä mies siksi kestä tuollaisia kyselyitä tai sitten kyse on vakavammasta eli pettää sinua. Muutenkin tuollainen ärmentely viittaisi siihen, ettei miehesi ole kovin rehellinen eikä hänellä ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Kuulostaa ainakin tekstisi mukaan siltä, että hän on puolustuskannalla koko ajan ja paras puolustushan on hyökkäys...
Nyt vaan nostat kissan pöydälle ja sanot ukolle, ettet siedä moista käytöstä enää, että hänen täytyy osata käyttäytyä vaimoaan ja lapsiaan kohtaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lukee kännykästä nettiä tai selaa sitä koneelta, niin voi lukea sellaista p**kaa, mitä jotkut miesasiamiehet kirjoittavat (Laasanen), ja siitä saada moisen käytösmallin naisia, ja ennen kaikkea omaa vaimoa kohtaan, eli mies sanoo, missä kaappi seisoo, menee ja tekee, mitä itse haluaa, eikä vaimolle kuulu hänen asiansa millän tavalla. Tällaista "opetusta" on todella miesasiamiesten toimesta netissä keskustelupalstoilla ja miessivustoilla vaikka kuinka, ja moni mies menee siihen ansaan ja luulee, että se oma vaimokin on joku kyttääjä ja sille pitää olla hirviö, että tajuaa oman paikkansa "hellan ja nyrkin välissä", ts naisia alistetaan, eikä heillä ole esim mitään sanomista, jos mies käy huorissa tms. Siis mulla nousee niskavillat pystyyn niitä repliikkejä ja kommentteja ja kirjoituksia lukiessa!
Joillain vain on todella kummalliset tavat kommunikoida. Millaisia miehesi vanhemmat ovat?
Mieheni on myös omalla tavallaan outo. Harvemmin kertoo lähtiessään minne menee ja milloin tulee. Minun mielestäni taas olisi ihan normaalia kertoa esim. menen tarkastamaan auton öljyt, en ole kauan, max tunnin. Näin meillä on lapsuudenkodissani toimittu. Mieheni perheessä taas kaikki menivät miten sattuu ja siten hänen on ollut vaikea oppia kertomaan minulle tekemisistään ja siksi usein tuntuu siltä että kyttään tai nalkutan.
Tuollaista raapimista meillä ei tosin ole, vaikka usein tiuskiikin. Sekin on lapsuuden perheessä opittu tapa, jota minä taas en voi ymmärtää. Heillä tiuskiminen on ihan arkista ja normaalia kommunikointia, eikä se tunnu ketään häiritsevän. Ihan kuten mököttäminenkin, joka on idioottien hommaa sekin.
Itse toivon etteivät lapsemme opi tuota tapaa kommunikoida.
Ei miestä mikään vaivaa, se vaan on tuollainen, näitä on Suomessa vielä muutamia, mutta onneksi pikkuhiljaa sukupuuttoon jo kuolemassa... Eikä se tuosta mihinkään edes muutu.