Kuvaile miten ihanaa on tulla ja olla raskaana!

Musta ois ihanaa olla raskaana, meidän toinen lapsi syntyi tammikuussa ja oikeen kaipaan sitä raskausaikaa, en ollut mistään kipeä ja voin hyvin. Oli jännittävää odotella sitä koska on seuraava neuvola ja mitä siellä sanotaan ja ultria odotti kovasti ja tietysti sitä koska pitää lähteä synnyttämään. Ja niitä vauvan liikkeitä/potkimista/hikottelua yms kaipaan ja mahaa oli ihana silitellä :) Ja se aika on kuitenkin niin ainutlaatuista elämässä :) 

siinäpä ne tärkeimmät tulikii.itsellä rv 30+ risat menossa,esikoista odotetaa.

No tuotaa...

Toinen tulossa rv 16

Ihan hanurista tämä on!!!! Oksentanut viimeiset 10viikkoa yötä päivää ja väsymys senku pahenee. 

Henkisesti olin taivaissa kun vihdoin plussa ilmestyi.

Mikäli tämä menee samaa rataa kuin ensimmäisen kanssa niin nautinto on kaukana!

No ensimmäisessä raskaudessa tunsin suunnatonta riemua siitä, että kehoni toimii kuten on tarkoitettu - se pystyy "tuottamaan" uuden ihmisen. Toisella kerralla olin vaan että "here we go again" :) Fyysinen olo vaihteli alun rajusta pahoinvoinnista, keskiraskauden keveyteen ja loppuraskauden turvotukseen ja närästykseen.

No kyllähän sä tiedät kuinka ihanaa ja nautinnollista on tulla raskaaksi. ;)

Minusta raskaaksi tulemisen hetki on kaikkein ihaninta. Sitähän ei tieteellisesti ottaen pitäisi itse tietää, milloin munasolu hedelmöittyy, mutta minä olen tuntenut sen kolme kertaa. Ja se on mieletön tunne, vain lyhyt välähdys, mutta sen aikana tuntee jotain käsittämätöntä yhteyttä muuhun maailmaan, aivan kuin jossain avautuisi hetkeksi ovi jonnekin toiseen todellisuuteen, josta me kaikki olemme tulleet. Enkä edes usko henkimaailmaan, mutta se tunne on jotenkin niin häkellyttävän voimakas ettei sitä unohda ikinä.

Toivotusti raskaaksi tuleminen on ihanaa.

Kehossa tuntee muutoksia, jotka on periaatteessa keljun tuntuisia, mutta koska ne liittyvät haluttuun asiaan, tuntuu juuri siltä kuin pitääkin. Kun maha alkaa kasvaa kunnolla, itselleni tuli tosi naisellinen ja hedelmällinen olo. Tuota hormonien täyttämää hedelmällisyyden tunnetta ei voi saada mitenkään muuten kuin raskaana olemalla. 

Raskaudessa on kivaa se että mahapömppö on kiinteä eikä semmoinen löllykkä kuin nyt parin lapsen jälkeen muuten. x) Oli se tosin isompikin silloin loppuraskauden aikaan kuin nyt (thänk gaad).

Mä tunsin itseni kauniimmaksi ja hehkeämmäksi plussan saatuani. Katsoin oikein peilistä, että olenpa nyt paljon kauniimman näköinen kuin eilen.

Kyllä, kyllä se on ihanaa tulla raskaana(kin) ;)

"Kuvaile miten ihanaa on tulla raskaana!".

Kannattaisi ehkä miettiä lauseet ennen julkaisua. Kuulostaa enemmänkin pervolta ja ihanalta raskauden hehkuttamiselta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 18:52"]

Minusta raskaaksi tulemisen hetki on kaikkein ihaninta. Sitähän ei tieteellisesti ottaen pitäisi itse tietää, milloin munasolu hedelmöittyy, mutta minä olen tuntenut sen kolme kertaa. Ja se on mieletön tunne, vain lyhyt välähdys, mutta sen aikana tuntee jotain käsittämätöntä yhteyttä muuhun maailmaan, aivan kuin jossain avautuisi hetkeksi ovi jonnekin toiseen todellisuuteen, josta me kaikki olemme tulleet. Enkä edes usko henkimaailmaan, mutta se tunne on jotenkin niin häkellyttävän voimakas ettei sitä unohda ikinä.

[/quote]

Mitä vittua.

Pyöreä masu on ihana.

Oli ihanaa tulla raskaaksi ja oli ihanaa kertoa siitä kaikille. Vauvan näkeminen ultrassa varsinkin ensimmäistä kertaa oli jotain ihan uskomatonta! Ja sitten kun niitä potkuja alkoi tuntua. Masua on ollut myös kivaa silitellä ja tunnustella, missä kohtaa mikäkin vauvan osa on.

Huonoja puolia on myös roppakaupalla. Esim. nyt, kun laskettu aika on ylitetty, eikä vauvaa kuulu. Jalat ja sormet niin turvoksissa, että on ihan toimintakyvytön, kivistyksiä,unettomuutta  hormoni-purkauksia (raivoa, itkua), närästystä, peräpukamia, suonikohjuja ym ym. Mutta uskon, että pian koittava palkinto on kaiken vaivan arvoista!

Mä olen nauttinut raskaanaolosta. Jopa niin paljon, että näin loppuraskaudessa mietin miten pian voisin raskautua taas. Ihoni voi hyvin, tunnen itseni äärimmäisen seksikkääksi ja rakastan pyöreää vatsaani.

Itse sain esikoiseni reilu vuosi sitten ja nyt pohditututtaa haluanko enää ikinä uudelleen samaan rääkkiin. Olo oli aika hirveä ja liikkuminen oli niin hankalaa, että olin aivan rapakunnossa vielä pitkään lapsen synnyttyä. Keräsin nestettä niin että naama muistutti koripalloa ( myös väritykseltä ), jalkaan mahtui vain yhdet kengät mutten niitäkään saanut itse puettua. Sängystä nouseminen tai kyljen kääntäminen oli kuin olisi yrittänyt kääntää valtamerilaivaa. Siihen mukaan jomotukset, kolotukset, närästykset ja suonikohjut ja kaikki muu kiva. Juu ei kyllä ollut siitä kuuluisasta raskausajan hehkusta tietoakaan.

Raskaana olo on ihan persiistä. en keksi muuta hyvää puolta kun että lopputuloksena on vauva. 

toisaalta vauvan liikkeet on kivoja tuntea. Ultrat on kivoja(onneks ovat olleet kivoja kun mitään vikaa ei ole löytynyt, pelko persiissä niitäkin odotellaan)