Ekaluokkalainen yksin

Joo, meillä on aina lähtenyt, ja ihan yksin ollut kotona koulun jälkeen kunnes tullaan töistä kotiin klo 17 jälkeen. Mutta ymmärrän silti ,että ekaluokkalaisissa on eroja, ei kaikkia varmaan voi niin helposti jättää itsekseen pärjäämään. Meillä sattuu olemaan hyvin pikkuvanha, itsenäinen lapsi joka nauttii vieläpä iltapäivien yksinolostakin, soittaa pianoläksyjään silloin jne.

Mun lapset, ekalla ja nelosella (ja päiväkotilainen 5-vuotias) lähtee samaan aikaan kanssani, kun koulu ja päiväkoti mun työmatkan varrella. Joinakin aamuina odottavat kolme varttia koulun pihalla, mutta aina siellä on muitakin aikasin tulleita. Päiväkoti on siinä koulun yhteydessä, eli toki tuo pienin menee tietty heti hoitoon. 

Koululaiset tykkäävät yleensä tulla itsekseen koulusta kotiin, IP ei ole kiinnostanut, joskus nuokkarin alaluokkalaisten iltapäivään menevät tai tekevät jotain muuta kavereiden kanssa tai tulevat ihan vaan kotiin. Itsekin olen nuorimmaisen kanssa kotona puol neljältä, joinakin päivinä jo aiemminkin.

Ei lähtenyt aikoinaan. Työpaikkani jousti. En olisi sellaisessa työpaikassa, joka ei joustaisi koska olen yh. Vaihdoin työpaikkaa kun lapseni syntyi.

Ekaluokkalaiset ovat tosiaan erilaisia. Se johtuu siitä, miten heidät on kasvatettu. Jos äiti vetää takin vetoketjun kiinni vielä tokaluokkalaisellekin (kuten kälyni perheessä), onko joku ihme, ettei lapsi kykene lähtemään itsenäisesti kouluun aamulla? Meillä lasta opetettiin itsenäiseen aamutoimintaan eskariaikana ja koulumatkaa kuljettiin yhdessä koko kesä ennen ekaluokan alkua, jotta varmasti sujuu itsenäinen toiminta kouluaamuna. Ei ole ollut ongelmia. Lapsi on myös tavallisesti yksin vähintään pari tuntia koulun jälkeen, mutta hän osaa tehdä välipalan ja läksyt ennen vanhempien tuloa. Läksyt sitten tarkastetaan yhdessä lapsen kanssa ennen ruokailua.

Voihan vaikka neljävuotiaan kasvattaa asumaan yksin, jos vaihtoehtoja ei ole, mutta mä valitsin sen, että ei tarvitse itsenäistyä niin pian. Nuorena yksin jättäminen ei tee hyvää lapselle vaikka se sen kestäisikin.

Tyhjät kodit, yksinäiset lapset.

LTO

Suomalaisessa lastenkasvatuskulttuurissa suositaan lapsen itsenäistämistä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsen itsenäisyys on monien vanhempien ylpeilyn aihe. Usein unohtuu se, että lapset toki haluavat toteuttaa vanhempiensa toiveita mutta ovatko he siihen valmiita. Nykyaikana vanhemmilla saattaa olla hyvin pitkiä työpäiviä ja perheen jäsenten erilaiset harrastukset lyhentävät entisestään perheen yhteistä aikaa. Yhä useammalta perheeltä puuttuu jopa yhteinen ruokailuaika. Kukin lämmittää mikrossa ateriansa silloin kuin hänelle sopii. Tulee mieleeni eräs tutkimus, jossa oli tutkittu vankien lapsuutta ja huomattu esim. , että harvan vangin kotona oli lapsuudessa paistettu pullaa. Pullantuoksu ei varmasti ole se ratkaiseva tekijä vaan perheen yhdessä viettämä aika. Päivähoidossa on huomattu, että hoidossa aloittavan lapsen päivän ikävähetket sattuvat ruoka- ja päivälepo aikaan. Lapsi kokee ne hetket eniten äitiin ja kotiin liittyvinä; hetkinä, jolloin ollaan vanhemman kanssa yhdessä. Yhteiset ruokailuhetket saman pöydän ääressä yhdistävät perhettä.