Lue keskustelun säännöt.
Muita ahmimishäiriöisiä paikalla?
19.05.2013 |
Viikolla menee hyvin. Ei tule pakottavaa tarvetta ahmia, enkä suunnittele ahmimissessioita, vaan elän normaalia elämää. Olen yh ja nykyään aina, kun lapset joka toinen viikonloppu ovat isällään pidän ihan järkyttäviä ahmimispäiviä, joita alan päivää ennen suunitella. Sairasta :(.
Tänä viikonloppuna on mennyt: Kolme pizzaa, sacherkakku, 400g irtokarkkia, kaksi pulloa limsaa ja vielä tekisi mieli jotain "pientä suolaista".
Ihoan tätä touhua. Mistä ihmeestä saisi apua, että oppisi suhtautumaan ruokaan normaalisti?
Kommentit (6)
Moi!
Täällä kirjoittelee sinun kohtalotoverisi, olen kärsinyt samasta asiasta n. 10 vuotta. Tällä hetkellä on taas laihdutuskaisi päällä, eli Jutan superdieetillä ollaan. Tällaista se aina on, vuoronperään laihdutuskausia ja sitten repeää syöminen päälle viikkokausiksi. Nythän tästä aiheesta on alettu enemmän mediassakin puhua ja olen kuullut että monet on saanut psykologilta apua tähän.
Itsellä nyt sellainen elämäntilanne ettei ole mahdollisuuksia psykologille mennä, ei aikaa eikä rahaa. Mutta tähän on kyllä niin vaikea lohdutusdta tai neuvoa toiselle antaa... Tiedän kyllä tasan mitä käyt läpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut ahmimishäiriö, josta kuitenkin toivuin. Kannattaa ajoissa, eli nyt, ryhtyä hakemaan apua!! Ottakaa yhteyttä terv.keskukseen tai yksityiselle psykiatrille tai tavalliselle lääkärille. Monet mielialalääkket hillitsee ahmimishimoa, lisäksi kaipaatte keskusteluapua, jotta pääsette perille siitä, miksi syötte liikaa. Älkää jääkö yksin, vaan hoitakaa asia kuntoon! Lisäksi isoista kaupungeista löytyy vertaistukiryhmiä syli ry:n kautta, ja sit on sellanen kuin oa ( overeaters anynomous tms.). Tsemppiä!
Laihduttaminen on ihan viimeinen juttu mitä syömishäiriöisenä kannattaa tehdä. Toipuminen on pitkä prosessi johon kannattaa varata aikaa ainakin vuosi. Laihduttamisen sijaan kannattaa syödä joka päivä normaalin kunnollisesti jotta paino pysyis tasaisena. Tiedän, että se on vaikeaa kun vihaa omaa kroppaansa ja haluaa laihtua. Mä elin vuosikausia "sit kun olen laiha"- ajattelussa ja vuorottelin kakkosen tapaan ahmimisen ja laihduttamisrn välillä, tulos oli, että lihoin aina vaan. Pahinta oli epäonnistumisen kokemukset, mutta haloo, mitä voi odottaa, kun asettaa itselleen kamalat tavoitteet, tyyliin -5kg/kk tahtia - se ei onnistu jos on syömishäriö! ...mä aloin laihtua vasta sit kun lopetin laihduttamisen ja päätin alkaa hyväksymään itseni.
Terv. Nro.4
Auttaisiko ne mielialalääkkeet ? Tuleeko niistä mitä sivuvaikutuksia ? Mä olen päässyt aikanani jopa sairaalan laihdutusryhmään pussikuurille 10 viikkoa. Esitesteisä tosin olin syömishäiriön rajamailla. Laihduin pussikuureilla mutta lihoin aivan älyttömästi sen jälkeen : tuntuu, että tarviisin ulkopuolista apua. Pelkään vaan noita mielialalääkkeitä ym. kun en ole niitä koskaan syönyt. Ne saattaisivat kuitenkin auttaa tasapainottamaan ja riuhtaisemaan pois tästä suosta, pääsisi aloittamaan terveempää elämää, jota ei ahmimiset hallitsisi :(
Mielialalääkkeet olis ainakin ensihätään hyvä, antaisivat sulle aikalisän. Varaa aika lääkärille! Perus serotoniinin takaisinoton estäjät ovat hyviä, eikä tosiaan ole kalliita!
Moi!
Täällä kirjoittelee sinun kohtalotoverisi, olen kärsinyt samasta asiasta n. 10 vuotta. Tällä hetkellä on taas laihdutuskaisi päällä, eli Jutan superdieetillä ollaan. Tällaista se aina on, vuoronperään laihdutuskausia ja sitten repeää syöminen päälle viikkokausiksi. Nythän tästä aiheesta on alettu enemmän mediassakin puhua ja olen kuullut että monet on saanut psykologilta apua tähän.
Itsellä nyt sellainen elämäntilanne ettei ole mahdollisuuksia psykologille mennä, ei aikaa eikä rahaa. Mutta tähän on kyllä niin vaikea lohdutusdta tai neuvoa toiselle antaa... Tiedän kyllä tasan mitä käyt läpi!