Jos anoppisi sanoo: " ei, ei, älä nyt, ei minulle tarvitse laittaa kahvia ja pullaa"

Tuollainen venkoilu on minusta älytöntä. Seuraavan kerran kun anoppi sanoo et " ei minulle tarvitse laittaa mitään" , niin jätä laittamatta. Todennäköisesti oppii sanomaan suoraan mitä haluaa ;)

Vahinkoja silti sattuu toistuvasti, koska en kerta kaikkiaan muista näitä ikiaikaisia krumeluureja.

tekisi mieli maistaa, mutta en minä kehtaa kun ei muutkaan ota. Eli tarkoittaisi kyllä.

Varmasti todella rasittavaa.



T: 2

minähän en tuota kahvia juo, kun ei ole kunnon pullaa pöydässä. Keksit eivät yllätysvieraalle kelvanneet.

ap, joka osaa sanoa kipakasti takaisin

Eli ei kahvia eikä pullaa sitten

Silloin anopilla on vielä mahdollisuus muuttaa mieltään. Mutta tiedän, tuo on RAIVOSTUTTAVAA kursailua ja oman arvon nostoa.

Jos ei ota almiiksi laitettua, niin sitten ei ota. Tarjolle siis laitan, saanhan itsekin sitten. Ja pulla on kaupan pakastealtaasta liki aina :-)

kaa keittään tai otetaan pikku ripaus ruokaa lautaselle, jotta voidaan näyttää kuinka ihanaa ruoka on, kun katsos mä otan tätä lisääkin samanlaisen ripauksen. Tai ei voida ottaa sitä viimeistä palaa kokonaan, kun ei kehdata olla ahne, joka syö sen viimeisen palan, vaikka muut olivat syöneen jo ihan kyllikseen. Tai emäntä syö vasta viimeisenä, jos jotain jää ja seisoo sitten hellan vieressä valmiina tarjoamaan ruokaa vieraille ja miesväelle.

Se on osa esimerkiksi perinteistä hämäläistä tapakulttuuria. Joikainen tähän kulttuuriin kasvanut tajuaa, että kiellosta huolimatta on kahvit ja pullat katettava. Monesti vielä kahdenkin kiellon jälkeen. Jos heti myöntää haluavansa kahvia, pidetään ahneena ja huonosti käyttäytyvänä.



Kyse on siis siitä, että anoppisi ja sinä olette ehkä kasvaneet eri puolilla Suomea tai suvuilla on muuten vaan erilainen tapakulttuuri. Eli kata vaan kyselemäti ne kahvit ja pullat.



Terveisin hämäläinen.

Luulen ainakin, koska jos kysyn ja hän sanoo ei, en keitä kahvia. Usein ei kyllä ota vaikka olis valmiina. Hän on oikeastaan ryöhkeän rehellinen ihminen :-)

ja mua helpottaa mielettömästi tajuta, että kyseessä on hämäläinen tapa. Itse olen Pohjoisesta, ja olen usein hermoromahduksen partaalla tuon " ei meitä varten sitten mitään tarvi laittaa...toin vain tässä jäätelöpaketin/pullat mukanani.." . Ihan joka kerta sama laulu!!! Eikä anoppi istu hetkeäkään paikallaan ruokapöydässä, vaan panikoi siitä, onko nyt kaikki pöydässä/yltääkö kaikki saamaan kaikkea. Anoppi on siis kovinkin pirkanmaalainen.

mun vanhemmat ovat kotoisin akselilta satakunta-etelä-pohjanmaa-savo, mutta kaikki asiat sanotaan aina halki-poikki ja pinoon sellaisella suoruudella, että monilta loksahtaa suu auki ;) Ja monta kertaa kyseessä huumorikin. Anoppi taas on pohjoisesta.



Ehkä juuri kahvipöytäjutun tajuankin, mutta näitä lukuisia muitakin esimerkkejä on, kun en vain kestä sitä venkoilua, joka taas MEIDÄN perheessä (=suvussa) olisi aivan ÄÄRETÖNTÄ EPÄKOHTELIAISUUTTA ja HUOMION HAKUA.



ap