Kertokaa kokemuksia, millaista on kun on huonot välit vanheneviin vanhempiin

naapurissa näen, kuinka nuoriso jätettiin perinnöttömäksi eikä kutusttu äitien-, isänpäivän  tai joulun viettoon - välit poikki omiin lapsiin

en pidä juurikaan yhteyttä vanhempiini, en jaksa enään niitä

Noh, äidillä useimmiten naama kuin sitruunan syöneellä kun siellä käy, haukkuu ja arvostelee minkä kerkeää, mikään ei mene niin kuin hänen mielestä pitäisi

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:26"]

en pidä juurikaan yhteyttä vanhempiini, en jaksa enään niitä

[/quote]

Mikä väsyttää?

Mulla lievänä tuota... Aion pitää vanhempiin yhteyttä, mutta kieltäämättä se on joskus raskasta. Kun äidistä varsinkin on tullut eläkkeelle jäätyään ja vanhemmiten ihan tosi rasittava turhanmurehtija ja voivottelija. Esim.jos en vastaa puhelimeen heti, suunnilleen soitetaan poliisille että tyttärelle on varmasti käynyt jotain kauheaa, tapettu tai jäänyt auton alle. Ja koko ajan murehditaan esim. että jos minut irtisanotaan jos alalta yhtään tulee muista firmoistakin yt-uutisia. Minun elämässäni ei oikeasti ole mitään murehdittavaa tällä hetkellä, mutta äiti murehtii kaikkea, ja on raskasta kuunnella sitä itkemistä ja suremista kun mitään itkettävää ei ole.

No, mulla ei ole oikeastaan huonot välit, vaan lähes olemattomat. Eipä siinä sen kummallisempaa ole, ei vain juurikaan olla tekemisissä. Mun äiti lyttäsi itsetuntoni pienenä, mitään en osannut tehdä oikein, vaan olin kelvoton paska. Pitkään pidin velvollisuuden takia yhteyttä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse sitä lyttäämistä enää kuunnella. Puhelimessa sanoin nätisti "Heippa" aina, kun hän aloitti mollaamisensa ja lakkasin itse soittamasta. Viimeinen niitti oli se, kun rupesi arvostelemaan mun pientä lasta, kun oltiin käymässä. Nykyään nähdään ehkä kerran vuodessa, soitellaan pari kertaa vuodessa. Tunnen itseni vapaammaksi ja elämäni keveämmäksi.

Joidenkin vanhempien olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:49"]

No, mulla ei ole oikeastaan huonot välit, vaan lähes olemattomat. Eipä siinä sen kummallisempaa ole, ei vain juurikaan olla tekemisissä. Mun äiti lyttäsi itsetuntoni pienenä, mitään en osannut tehdä oikein, vaan olin kelvoton paska. Pitkään pidin velvollisuuden takia yhteyttä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse sitä lyttäämistä enää kuunnella. Puhelimessa sanoin nätisti "Heippa" aina, kun hän aloitti mollaamisensa ja lakkasin itse soittamasta. Viimeinen niitti oli se, kun rupesi arvostelemaan mun pientä lasta, kun oltiin käymässä. Nykyään nähdään ehkä kerran vuodessa, soitellaan pari kertaa vuodessa. Tunnen itseni vapaammaksi ja elämäni keveämmäksi.

Joidenkin vanhempien olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta.

[/quote]

Minkätyyppisistä asioista hän on mollannut?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:26"]

en pidä juurikaan yhteyttä vanhempiini, en jaksa enään niitä

[/quote]

Mikä väsyttää?

[/quote]

en ole koskaan tuntenut että he välittäisivät minusta ollenkaan

Näen kyllä vanhempiani, mutta erityisesti äidin kanssa on hankalat välit. Jostain syystä hän on lapsesta saakka arvostellut minua rankasti, eritoten ulkonäköni. Veljillä ei ole vastaavaa kokemusta. 

Tuossa taannoin kaksi päivää ennen laskettua aikaa hän tokaisi saunassa, että minun kannattaisi tehdä rasvaimu reisilleni. Pojasta totesi laitoksella, että nenää voisi myöhemmin korjailla. Ihan normaalista söpöstä poikavauvasta. Itse olen ihan nätti tavallinen nainen.

Mielellään kutsuu mukaansa vaateostoksille ja ostaakin vaatteita minulle, mutta hinta on sitten se, että roikkuu pukukopin ovella kurkkimassa kun vaihdan vaatteita ja arvostelee kaikkea näkemäänsä. Suosittaa aina säkkimäisiä vaatteita minulle. En enää lähde näille vaateostoksille.

Isä ei sano näihin mitään, ei uskalla suututtaa. Päätin juuri kahden vuoden terapian tämän takia. 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:49"]

No, mulla ei ole oikeastaan huonot välit, vaan lähes olemattomat. Eipä siinä sen kummallisempaa ole, ei vain juurikaan olla tekemisissä. Mun äiti lyttäsi itsetuntoni pienenä, mitään en osannut tehdä oikein, vaan olin kelvoton paska. Pitkään pidin velvollisuuden takia yhteyttä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse sitä lyttäämistä enää kuunnella. Puhelimessa sanoin nätisti "Heippa" aina, kun hän aloitti mollaamisensa ja lakkasin itse soittamasta. Viimeinen niitti oli se, kun rupesi arvostelemaan mun pientä lasta, kun oltiin käymässä. Nykyään nähdään ehkä kerran vuodessa, soitellaan pari kertaa vuodessa. Tunnen itseni vapaammaksi ja elämäni keveämmäksi.

Joidenkin vanhempien olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta.

[/quote]

Minkätyyppisistä asioista hän on mollannut?

[/quote]

No lähinnä siitä, että olen tehnyt kaikki valinnat elämässäni väärin: opiskelut, työpaikat, puoliso jne. Lisäksi elämänarvoni ovat ihan erilaiset kuin hänellä, ja minä kuulemma olen idealisti, joka ymmärrän todellisen elämän, kun tulen vanhemmaksi. Olen yli 40, enkä vielä ymmärrä...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 17:00"]

Näen kyllä vanhempiani, mutta erityisesti äidin kanssa on hankalat välit. Jostain syystä hän on lapsesta saakka arvostellut minua rankasti, eritoten ulkonäköni. Veljillä ei ole vastaavaa kokemusta. 

Tuossa taannoin kaksi päivää ennen laskettua aikaa hän tokaisi saunassa, että minun kannattaisi tehdä rasvaimu reisilleni. Pojasta totesi laitoksella, että nenää voisi myöhemmin korjailla. Ihan normaalista söpöstä poikavauvasta. Itse olen ihan nätti tavallinen nainen.

Mielellään kutsuu mukaansa vaateostoksille ja ostaakin vaatteita minulle, mutta hinta on sitten se, että roikkuu pukukopin ovella kurkkimassa kun vaihdan vaatteita ja arvostelee kaikkea näkemäänsä. Suosittaa aina säkkimäisiä vaatteita minulle. En enää lähde näille vaateostoksille.

Isä ei sano näihin mitään, ei uskalla suututtaa. Päätin juuri kahden vuoden terapian tämän takia. 

[/quote]

Kuulostaa tooodella omituiselta. Millä alalla työskentelee? Kiinnostaisi tietää, miten korkeasti koulutettu on ihminen, joka päästää suustaan tuollaisia...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 16:20"]

tai vanhenevilla vanhemmilla alkaa olla käytösongelmia.

Vertaistukea kaipailen.

----

tämä on sitten ärsyttävää, kun otsikkoon ei mahdu kaikki teksti, jonka sinne haluaisin mahtuvan ....

[/quote]

Minulla on vastaavaa ongelmaa suhteessa mummooni, joka on oma-aloitteisesti pistänyt välit poikki minuun. Hän alkoi epäillä, että vakoilen (?) häntä, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Lisäksi jutuissa alkoi olla erittäin neuroottisia ja vainoharhaisia piirteitä muutenkin. Hän suhtautui minuun muutenkin halveksien jostain itselleni tuntemattomasta syystä; olin jonkinlainen "toisen luokan kansalainen" hänen näkökulmastaan, vaikka olen opiskellut ja minulla on ihan mukava työpaikka sekä olen raitis ja kunnollinen muutenkin. Näin häntä ennen välien katkeamista noin kerran-kaksi vuodessa, mutta solvaaminen vain yltyi entisestään ja lopuksi hän lakkasi pitämästä yhteyttä. En ole ainoa sukulainen, johon hänellä on välit poikki, mutta tilanne häiritsee itseäni lähes päivittäin, sillä haluaisin olla hyvissä väleissä sukulaisiini.