Lue keskustelun säännöt.
Lasten kasvatus; mitä sallit itsellesi vanhempana, mutta et sallisi muille?
04.04.2013 |
Minä en periaatteessa hyväksy sitä, että lapselle hermostutaan siksi että hän on persoonana erilainen kuin vanhempansa, ja vanhemmat eivät edes yritä ymmärtää lapsensa sisäistä maailmaa ja kunnioittaa sitä. Silti hermostun usein pienempään lapseeni, joka on hyvin energinen ja jonka jäljiltä kaikki ratakiskoa heikompitekoiset asiat ovat joko poikki, mutkalla tai hukassa (vitsi, vitsi...).
Kun kaveri hermostuu omalle nuorimmalle lapselleen, olen aina niin pahoillani lapsen puolesta, joka omissa silmissäni on aivan ylikiltti, herkkä lapsi. Kaverilla ei hermo kestä lapsen haahuilua ja tiettyä passiivisuutta, koska hän on itse tosi säpäkkä tapaus.
Meillä on siis kaverin kanssa sama ongelma; lapsi joka on ihan erilainen kuin mitä itse on, ja jota on siksi vaikea ymmärtää. Kaverini näyttää oikein hyvin tajuavan lastani, joka ottaa elämästä kaiken draaman irti, ja minä ymmärrän oikein hyvin hänen lastaan, joka toivoo että saisi vain joskus olla hetken rauhassa ja elää sen sisäisen rytminsä mukaan, joka on vähän epäsynkassa hektisen maailman kanssa. Vaikka tajuan kaveriani on minusta enemmän ok nalkuttaa omalle lapselleni vilkkaudesta kuin se, että hän natkuttaa omalleen hitaudesta.
Mitä sellaista sinä siis sallit itsellesi, mitä et halua nähdä muiden käytöksessä?
Kommentit (12)
Kun olen väsynyt, annan lasten katsoa liikaa telkkaria tai pelata. Minua harmittaa, jos kaverini tekevät samalla tavalla omille lapsilleen. Välttämättä en toki sano tästä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:32"]
Hermostun, jos vauva ei nukahda millään ja nukuttaminen venyy ja venyy. Tällöin vauva yleensä itkee väsymystään, mutta jostain syystä uni ei tule. Ensin tulee se hoivaamisen tarve ja tyynnyttelen ja nukutan kaikessa rauhassa, mutta vähitellen itku alkaa stressata niin että meinaa pinna palaa ja tekee mieli huutaa vauvalle. Yleensä hoen hiljaa ääneen tai ääneti kirosanoja, puristan peiton reunaa tms.
[/quote]
Tähän auttaa korvatulpat.. itkun ääni vaimenee eikä raasta hermoja ollenkaan niin paljoa.. kokeile vaikka :)
En sallisi muille aggresiivisuutta lapsia kohtaan, en minkäänlaista. Ahdistun sen näkemisestä, koska olen itse aggressiivinen äiti, enkä koskaan kuvitellut tulevani tällaiseksi. Enkä tarkoita tällä lapsen lyömistä, vaan sellaista jatkuvaa lyhytpinnaista tiuskimista, kiroilua, lapselle huutamista jne. Sellaista käytöstä, että siitä saa kuvan että vanhemman elämä on pilalla ja se on lapsen vika. Vaikka ymmärrän mitä vanhempien päässä liikkuu, ja tajuan että että esimerkiksi päiväkodin eteisessä hankalaksi heittäytyvä lapsi voi vetää työpävästä väsyneen ja nälkäisen vanhemman pinnan liian kireälle, niin en vaan jotenkin osaa olla neutraalisti siinä tilanteessa. Vaikka olisin hetki sitten itse katsonut lapsieni pelleilyä pukemisen kanssa aivan hermorauniona.
12 lisää, että en minäkään näitä asioita siis salli itselleni, vaan tunnen morkkista siitä että olen joskus tällainen.
Erinomainen aloitus! En voi kommentoida koska olen lapseton, paitsi että aloitus edustaa lapsia hankkineiden keskuudessa harvinaista kykyä itsereflektioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siedä, että oikeastaan kukaan arvostelee lastani ja puolustan häntä aina, mutta itselläni kun hermo menee uhmikseen, tulee sanottua usein ihan liian pahasti ja ihan liian kovalla nellä. Jos kukaan muu huutaisi lapselleni, olisin täysin takajaloillani. Olen epätäydellinen vanhempana, kyllä. Rakastan lastani silti enemmän kuin ketään.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:03"]
Erinomainen aloitus! En voi kommentoida koska olen lapseton, paitsi että aloitus edustaa lapsia hankkineiden keskuudessa harvinaista kykyä itsereflektioon.
[/quote]
Harvinaista kykyä itsereflektioon?? Just just. Voit vain katsoa peiliin ja miettiä, millaisessa seurassa aikaasi vietät.itselläni on aivan muunlaisia kokemuksia lähipiiristä ja äitiyttä pohditaan monelta kantilta, usein itseironisesti ja itseään säästelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sallin itselleni henkisen laiskuuden ja sen vastapainoksi
tarjoan lapsille täydellisen täyshoidon
voideltuine leipineen.
Karsastan silti suuresti muita, jotka samoin tekevät ja
tarjoan heille auliisti vaihtoehtoisia toimintatapoja
myös pyytämättä.
Hermostun, jos vauva ei nukahda millään ja nukuttaminen venyy ja venyy. Tällöin vauva yleensä itkee väsymystään, mutta jostain syystä uni ei tule. Ensin tulee se hoivaamisen tarve ja tyynnyttelen ja nukutan kaikessa rauhassa, mutta vähitellen itku alkaa stressata niin että meinaa pinna palaa ja tekee mieli huutaa vauvalle. Yleensä hoen hiljaa ääneen tai ääneti kirosanoja, puristan peiton reunaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salliminen on aika voimakas sana - en tahallani "salli" itselleni kaikkia puutteitani äitinä, en vain aina jotenkin jaksa tehdä paremmin. En myöskään tuomitse muita samoista puutteista sen pahemmin kuin itseänikään, vaikka olenkin sitä mieltä että sekä muiden että itseni pitäisi pystyä parempaan.
Heti aloituksessa tuli yksi ongelmistani. Toinen lapsistani on ihan erilainen kuin minä, ja se jotenkin ahdistaa minua hirveästi, vaikka teoriassa pitäisi vain nauttia erilaisuudesta.
Olen myös todella laiska ottamaan lapsia mukaan kotitöihin (paitsi että käsken siivoamaan omia jälkiään), ruuanlaittoon jne, vaikka olen todellakin sitä mieltä että se tekisi heille hyvää, ja että on väärin olla opettamatta heille näitä arjen taitoja. Olen vain niin hajalla työpäivän jälkeen etten millään jaksaisi enää tehdä kotitöistäkin opetustunteja pienille lapsille joista ei oikeasti ole mitään muuta kuin haittaa siinä puuhassa (paitsi että varmaan joskus oppisivat, ja sitten niistä olisi hyötyä).
Tietenkin vastustan myös lapsille karjumista mutta silti teen sitä. En kuitenkaan koe sallivani sitä itselleni, vaan vain epäonnistuvani niissä tilanteissa.
Kun olen väsynyt, annan lasten katsoa liikaa telkkaria tai pelata. Minua harmittaa, jos kaverini tekevät samalla tavalla omille lapsilleen. Välttämättä en toki sano tästä ääneen.