Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian tiukka lapsen kavereille?
04.04.2013 |
Jos meillä kiroillaan tai tapellaan, pyydän ystävällisesti poistumaan pihalle leikkimään. Meille on kyllä tervetullut leikkimään jos osaa käyttäytyä. Käytöksen ollessa huonoa, pyydän poistumaan. Oma lapseni ei kiroile eikä tappele. Pihan lapsista osa on varsinaisia rämäpäitä ja kotona ilmeisesti ärräpäät vanhemmilla lentelevät. Enimmän osan aikaa nämä lapset ovat kuitenkin mukavia ja tykkään heistä aidosti.
Kommentit (15)
No meillä on riittänyt siis ihan se, että olen kieltänyt kavereita. Ei ole tarvinnut rangaista.
En tiedä miten viestit asian lapsille, mutta voiko lapsille tulla tuosta mielikuva, että ulkona ja muualla saa käyttäytyä törposti, teillä sisällä on säännöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on oikein poistaa lapsi ulos, mutta voisi varoittaa kerran tai kahdesti. Heti ekasta ärräpäästä ulos laittaminen on ehkä vähän ylireagointia. Mutta sun talo, sun säännöt. En minäkään salli kiroilua.
"Olenko liian tiukka lapsen kavereille?"
mä jo luulin että täällä puumalla isoa kirroksessa
Mistä tiedät, että kiroillaan? istut koko ajan lasten kanssa?
Olen sanonut heille useamman kerran, ettei kiroileminen kuulu hyviin tapoihin. Lopulta kyllästyin siihen, ettei sana mene perille. Käytännössähän en voi asettaa muiden lapsille sääntöjä muualla kuin omassa kodissani. Ulkona en juokse heidän mukanaan. Muutenkin lasten kasvatus kuuluu lasten omille vanhemmille, tietenkin.
En ole missään tapauksessa viestinyt, että muualla voi käyttäytyä törpösti, enkä usko, että lapset ovat sellaista mielikuvaa saaneet. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"oma lapseni ei kiroile eikä tappele"
juu, eipä tietenkään, ne on aina ne muut. et voi tietää, miten lapsesi käyttäytyy kun et ole näkemässä ja kuulemassa. usein kotona hyvin käyttäytyvät lapset käyttäytyvät muualla huonosti ja vv
Minun täytyy sanoa, että oma erityislapseni valitettavasti kiroilee. Kotona ei kiroilla, ja kiroilu on perheessämme ehdottomasti kielletty! Mutta silti lapseni kiroilee, kun suuttuu tai hermostuu jne. Toivon, että ymmärrät, että aina kiroilu EI ole kotonaoppimisen tulos!
Itse aina rankaisen lastani jos kiroilee, ja toivon, että minulle myös kerrotaan jos lapsi on kiroillut esim. kavereillaan...
Meidän perheessä kiitetään, ollaan kohteliaita, mutta silti tämä yksi erityislapsi ei sadantuhannenkerrankaan jälkeen muista aina kiittää ruokapöydästä noustuaan syönnin jälkeen. Onhan se aika turhauttavaa. Kasvattaa ja kasvattaa, ja silti tulokset on vähän heikonlaiset. Välillä häpeän tätä erityislastani, vaikka häntä rakastankin. Tuntuu vain välillä niin turhauttavalta tämä kasvatusurakka. Olen lukenut paljon kirjallisuutta lasten kasvatuksesta ja noudattanut niitä ohjeita, olen aktiivisesti yhteydessä opettajaan jne jne. mutta silti tuntuu, että lapsen käytös on välillä niin "väärin", siihen vanhempien tehtyyn työhön nähden!! Kuulostaa ihan marttyyrilta, mutta tämä on kipeä asia itselleni äitinä. Toivon ymmärrystä, kun aina välillä tuntuu että on niiin yksin tämän asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden lasten kanssa ei auta ekat ja toiset varoitukset. Sama kun päähän taputtelisi. Omaani varoitan aina kaksi kertaa jos tekee muita hölmöyksiä, sitten tulee seuraamus. Kiroilun suhteen minulla on sen sijaan nollatoleranssi. Parempi kitkeä tapa heti pienenä pois, ettei lapselle jää käsitys, että kiroilussa on jotakin hienoa ja sallittavaa. Lapsuudenkodissani tämä oli itsestäänselvyys, eivätkä vanhempani kiroilleet. ap
Voit ajatella miten haluat ja uskoa mihin haluat.
Se ei muuta sitä, miten asiat ovat. Lapseni ei kiroile eikä tappele.
En ala sitä sen enempää sinulle perustella, olisi ajanhukkaa. ap
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 13:19"]
"oma lapseni ei kiroile eikä tappele"
juu, eipä tietenkään, ne on aina ne muut. et voi tietää, miten lapsesi käyttäytyy kun et ole näkemässä ja kuulemassa. usein kotona hyvin käyttäytyvät lapset käyttäytyvät muualla huonosti ja vv
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9, ymmärrän sinua ja erityislapsen kohdalla toimisin toisin. Näistä lapsista yksikään ei ole erityislapsi. Voimia arkeen sinulle! ap
Ap miten suhtaudut nro 9 tapaukseen? Onko tässäkin tapauksessa vanhempien vika (kasvatuksen puuttetta jne)???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, oletko koko ajan lapsesi kintereillä? kun noin hyvin tiedät, mitä tekee ja sanoo?
siperia opettaa, sinuakin
En ole lapseni kintereillä jatkuvasti vaan tunnen lapseni.
Lapseensa on hyvä tutustua. Toisista asioista en olisi näin varma, kiroilusta ja tappelusta olen. Etkö sinä tunne lastasi tai luota joissakin asioissa häneen 100%? Jos et tarkoittaa se sitä, ettet itsekään ole luottamuksen arvoinen 100%. Kuten sanoin, tätä on turha perustella anonyymeille epäuskoisille joten säästäkää aikanne tekin muuhun kun aiheesta väittelyyn. Siperia opettaa meitä jokaista, kyllä, päivittäin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että mua kyllästyttää nämä "et tiedä miten lapsesi käyttäytyy", "siperia opettaa" yms., ihan kuin TE sitten tietäisitte ap:ta paremmin, miten hänen lapsensa käyttäytyy :D Kaikki lapset eivät ylläri pylläri kiroile tai tappele. Ja kuten ap kirjoitti, ei hän kaikista asioista voikaan olla varma, mutta ärsyttää tämä asenne, että "Ääää, kyllä ne aina käyttäytyy kuin luolamiehet, teit mitä vaan", sillä kasvatuksella voi ihan oikeasti vaikuttaa lapseen. Tottakai voi sitten kivalla mielellä ja omatunto puhtoisena jättää kasvattamatta, kun uskottelee itselleen, ettei sillä ole vaikutusta, mutta joskus voi vilkaista peiliinkin. Kasvattaminen on sitä, että joskus ei onnistukaan kaikessa täydellisesti, vaikka kuinka opettaisi, lapsi voi vaikka kiroilla, mutta sitä kasvatusta täytyy vain jatkaa eikä lyödä hanskoja tiskiin. Ja yksi iso osa kasvatusta on osoittaa lapselle luottamusta.
Alue: Aihe vapaa
Oikein 100%