Onko nykynuoriso mielestäsi konservatiivisempaa kuin ennen?
Olen itse parikymppinen ja perustan mielipiteeni kokemuksiini lähipiiristäni.
Olen siis ollut huomaavinani että nykynuoret (sanotaan alle 3-kymppiset) ovat ensinnäkin aika perhekeskeisiä. Perheen kanssa halutaan viettää paljon aikaa ja lapsia on tai niistä haaveillaan. Monet tuntuvat haluavan opiskella itselleen järkevän ammatin, siis että töitä myös löytyisi valmistumisen jälkeen ja että palkka on ok, mutta varsinaiseen uraputkeen tai itsensä toteuttamiseen ammatillisesti harva tuntuu haluavan. Unelmat ovat melko perinteisiä: halutaan oma talo, mukava puoliso, kerran vuodessa ulkomaille...
Moni elää myös melko aikuismaista elämää jo nuorena: ei siis vietetä villiä nuoruutta irtosuhteineen, matkusteluineen, jatkuvine juhlineen, vaan halutaan vakiintua jo nuorena ja käydä ehkä kaupunkilomalla pitkänä viikonloppuna. Tuntuu että monilla teini-ikäisilläkin olisi nykyään tervehenkisempiä harrastuksia kuin vanhemmilta salaa pussikaljoittelu ja tupakanpolton aloittaminen taitaa olla nykyteinien keskuudessa vähän noloa? Omilta teinivuosiltani muistan sen että harvalla oli mitään aatteen paloa vaan moni oli ihan tyytyväinen nykymenoon ja harvalla oli mitään suurempia kapinahaluja yhteiskuntaa ym. vastaan.
Voi olla että nämä kokemukset kertovat ennen kaikkea omasta lähipiiristäni ja siksi mietinkin että oletteko kokeneet samoin?
Kommentit (7)
Olen samaa mieltä. Moni nuorempi on uskovainen ja urheilee ym.
Ehdottomasti on. Mummut ja ukit ovat entisiä hippejä ja 50-vuotiaat entisiä (ja nykyisiä) punkkareita, uuromantikkoja ja gootteja - ei nuorille jää muuta mahdollisuutta kapinoida kuin konservatiivisuus!
Viikonloppukännääminen kuuluu nykyään lähinnä nelikymppisten urpojen harrastuksiin. Syrjäytyneet ovat asia erikseen.
Nykynuoret vaikuttavat sanavalmiimmilta ja fiksummilta kuin oman aikani nuoret. Tosin poikkeuksiakin joukossa tietysti on.
Tietysti, koska heidän vanhemmat ovat olleet "kapinallisia". Lisäksi kohonnut elintaso mahdollistaa oman näköisensä elämän jo nuorena. Ennen vain rikkailla oli asunto ja auto jo parikymppisenä. Nykyään kaikilla keskiluokkaisillakin.
Olen kokenut samoin. Itse olen 28-vuotias ja minusta oma ikäluokkani suhtautuu kapinoimiseen vähän naureskellen, niin kuin se olisi jotain, mitä kukaan ei vakavissaan tekisi. Tosissaan olevat tyypit ovat kiinnostuneempia rahasta ja työnteosta, eivät mistään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.