Lue keskustelun säännöt.
Paska loma. Murehdin vain koko ajan tekemättömiä töitä.
06.03.2013 |
Mulla menee koko elämä murehtiessa. Olen kuin jossain tahmassa, josta en saa itseäni irti. Muistan koko elämästäni vain yhden onnellisen ajan, se oli esikoisen odotusaika ja äitiyslomasta puolet. Sen jälkeen kaikki on taas mennyt päin vittua. Rahahuolia, liikaa töitä joka paikassa, kaikki vaatii multa koko ajan jotain. Otin kolmen päivän loman ylityösaldoista ja mies kävi valittamaan siitäkin, että ois pitänyt viikko ottaa. Että on nyt "äärimmäisen pettynyt" minuun. Ajattelin ehtiä tehdä lomalla jotain kivaa, mutta kaikki yritykset on päättyneet keskeytykseen. Pitää sännätä sinne ja tänne ja jättää mun hommat kesken - ehtiihän ne. Viime yönä en taaskaan nukkunut, vaan heräsin neljältä pyörimään sängyssä ja miettimään töihin menemistä. En tajua, miksi se on niin vastenmielistä. Miksi en saa itsestäni tarpeeksi irti. Mikä muka oikeasti on niin vaikeaa ja hankalaa ja kuormittavaa? Ei mikään. Minä en vain riitä mihinkään missään. Koko päivä on mennyt sumussa. Peilistä minua katsoo kymmenen vuotta ikäistäni vanhemman näköinen akka. En osaa enää edes nauraa.
Kommentit (8)
Mulla on organisointilistoja vaikka muille jakaa. En vaan saa itsestäni irti. En vaadi itseltäni liikoja, vaan en ehdi enkä saa aikaiseksi. En tiedä mihin mun päivät menee ja miksi miettiminen ja tekeminen kestää niin kauan. Mitä mä teen töissä? Luulen tekeväni, mutta en varmaankaan tee, kun hommat ei vajene mihinkään. Mun työt on kaikenlisksi ihan kivoja, ei niissä ole mitään kovin vaikeaa. Kaikki vaan on jostain syystä niin ahdistavaa, että mikään tekeminen ei ole nautinto. Kotonakaan en edes viitsi aloittaa mitään kivaa omaa hommaa, koska tuntuu koko ajan kuin joku hönkisi niskaan. Kaikki kiva menee piloille, kun mietin mitä oikeasti pitäisi tehdä, että saisi aikaiseksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MItä sä teet esim viikonloppuna, tai muulloin, kun sulla on ihan normaali kahden päivän vapaa?
Perjantaina juon puoli pulloa punkkua ja nukahdan sohvalle. Lauantaina siivoan ja pesen pyykkiä aamusta iltaan. Sunnuntaina jatkan siivoamista ja pyykkäämistä ja alan ahdistua maanantaista. ap
Ei svidu, perjantai kuulostaa viel ihan ookoolta, mutta la ja su... Sun mies, mitä se tekee viikonloppuna? Vetää koomat la ja su???
En minä erityisesti tiedä, mitä mies tekee. Tuntuuhan tuolla kaikenlaista tekemistä olevan. Miksi se vetäisi koomat? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sua, pyykkiä ei voi olla niin paljoa, että siihen menisi koko viikonloppu, joka kerta... Mut jos olet aina ollut tuollainen, niin kait se on vaan perussinä. Muka yhden kerran ollut onnellinen...
No niin, sitähän minä sanoinkin, että en saa aikaiseksi normaalin vertaa, kun en edes pyykkiä saa pestyä enkä siivotuksi. Kuin olisin tahmassa, jossa jokainen liike on vaikea. Kaikki mitä teen, on epämiellyttävää ja vastentahtoista.
Onnellisuuden huomaa valokuvista ja sen muistaa. Koko kouluajan jännitin kaikkea ja koko ajan. Yliopistossa jännitin ja pelkäsin mokaavani ja että kaikki huomaavat, mikä idiootti olen. Kuljin pari vuotta yliopistolle kasvot maahan luotuina, tuntui että ihmiset katsovat minua inhoten. Eka raskaus muutti elämän, olin onnellinen, olin kaunis. Vauva oli ihana, sain olla sen kanssa, ei tarvinnut esittää kellekään mitään. Sitten muutettiin ja alkoi taas se sama, huolet, murheet, työn metsästäminen, työssäkäynti ja pelko, että mokaan ja kaikki huomaa, mikä idiootti olen. Tuo on ainoa jakso elämässä, jolloin olen oikeasti ollut onnellinen, ilman pelkoja. Mutta ehkä se on normaalille ihmiselle vaikea uskoa. ap
Onko sulla aavistustakaan, miksi vaadit itseltäsi liikoja? Opettele organisoimaan, kirjoita vaikka paperille, mitä sun milloinkin pitää tehdä, ja tee niin.
Miten sun vanhemmat ovat suhun suhtautuneet, pitikö suorittaa, jotta sait hyväksyntää?