Miten joku voi ihan pokkana sanoa että kieltää puolisoaan tekemästä jotain?

No kyllä mua ainakin ärsyttää suunnattomasti jos mies vaikka kieltää minulta jotain kuin että pyytää olemaan tekemättä jotain. Tottakai aikuinen ihminen voi tehdä mitä haluaa, vaikka puoliso miten kieltäisi, mutta se keskustelun sävyhän on aivan eri kieltääkö vai pyytäkö puolisolta jotain, jos kieltää, kohtelee kuin alempaa, eli lasta, jos pyytää, kohtelee tasavertaisena järjellisenä aikuisena kumppanina.

Jos mies haluaa käyttää harrastukseensa kymmenen tuntia viikossa, ja se sinua häiritsee, miten määräät että mies ei saa niin tehdä? Mitä jos mies on eri mieltä, eikä tottele? Lukitsetko kotiin, vai tuleeko avioero? Ei avioliitossa toinen voi määrätä, eli kieltää puolisoaan, vaan asioista keskustellaan ja neuvotellaan.

Toisen mielipiteitä kunnioitetaan. Se on niin yksinkertaista. JOs joku asia loukkaa toista osapuolta sitä ei ehdoin tahdoin tarvitse tehdä. Esim. baarireissut. Välillä ok. mutta jos siitä alkaa tosiaan tulla joka viikonloppuinen tapa ni kyllähän se vaikuttaa koko suhteeseen/perheeseen. Kyllä jokainen aikuinen toki saa tehdä mitä haluaa mutta sehän ei ole enää toisen huomioon ottamista vaan itsekkyyttä. 

Erilaiset kiellot ovat ihan normaaleja parisuhteessa. On nopeampaa ja järkevämpää jos jokaisesta asiasta ei lähdetä erikseen neuvottelemaan, vaan voi luottaa siihen jos sanoo vaikka että "älä syö tuota lihaa nyt, se on tarkoitettu osaksi koko perheen illallista" niin toinen tottelee ja odottaa. Olisi todella masentavaa joutua neuvottelemaan siitä, saako lihasta osansa myös vaimo ja lapset, kun miehellä on "oikeus" syödä mitä vain mitä hänen kattonsa alta löytyy. En haluaisi elää sellaisessa avioliitossa.

Ei liene kovin harvinaista sekään, että parisuhteessa kumpikin osapuoli on kieltänyt muiden kanssa seksin harrastamisen. Ei kaikissa tietenkään, osassa parisuhteita siihenkin suhtaudutaan niin että se ei ole kielto vaan muiden panemattomuus pätee ainoastaan vapaaehtoisuuspohjalta (ei vain halua ketään muuta, jos haluaisi niin kyllä saisi). Mutta ei harvinaista ehdottomana kieltonakaan.

Kai sen nyt parisuhteessa sanomattakin ymmartaa, mita ei voi/saa tehda.

En esim mene mieheni tietamatta ostamaan itselleni lomamatkaa, vaikkei mies sita etukateen ”kiella” . Aikuisena rahallisesti itsenaisena ja ajan puolesta voisin sen tehdakin, mies tulisi vallan mainiosti toimeen itsekseen. Mutta ei ehdottomasti tykkaisi siita ja se rikkoisi suhdettamme suunnattomasti. Asiasta keskustaisiin ensin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 07:40"]

Erilaiset kiellot ovat ihan normaaleja parisuhteessa. On nopeampaa ja järkevämpää jos jokaisesta asiasta ei lähdetä erikseen neuvottelemaan, vaan voi luottaa siihen jos sanoo vaikka että "älä syö tuota lihaa nyt, se on tarkoitettu osaksi koko perheen illallista" niin toinen tottelee ja odottaa. Olisi todella masentavaa joutua neuvottelemaan siitä, saako lihasta osansa myös vaimo ja lapset, kun miehellä on "oikeus" syödä mitä vain mitä hänen kattonsa alta löytyy. En haluaisi elää sellaisessa avioliitossa.

Ei liene kovin harvinaista sekään, että parisuhteessa kumpikin osapuoli on kieltänyt muiden kanssa seksin harrastamisen. Ei kaikissa tietenkään, osassa parisuhteita siihenkin suhtaudutaan niin että se ei ole kielto vaan muiden panemattomuus pätee ainoastaan vapaaehtoisuuspohjalta (ei vain halua ketään muuta, jos haluaisi niin kyllä saisi). Mutta ei harvinaista ehdottomana kieltonakaan.

[/quote]

 "älä syö tuota lihaa nyt, se on tarkoitettu osaksi koko perheen illallista" niin toinen tottelee ja odottaa - toi kuulosti ihan kuin koiralle olisi sanonut:)

Kyllä meilläkin on keksit ja suklaat vaaravyöhykkeessä laatikossa mutta yleensä mies tietää onko ne hankittu omaan herkutteluun vai vierasvaraksi. Jos sattuu hotkaisemaan niin käy hakemassa uudet.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 07:40"]

Erilaiset kiellot ovat ihan normaaleja parisuhteessa. On nopeampaa ja järkevämpää jos jokaisesta asiasta ei lähdetä erikseen neuvottelemaan, vaan voi luottaa siihen jos sanoo vaikka että "älä syö tuota lihaa nyt, se on tarkoitettu osaksi koko perheen illallista" niin toinen tottelee ja odottaa. Olisi todella masentavaa joutua neuvottelemaan siitä, saako lihasta osansa myös vaimo ja lapset, kun miehellä on "oikeus" syödä mitä vain mitä hänen kattonsa alta löytyy. En haluaisi elää sellaisessa avioliitossa.

Ei liene kovin harvinaista sekään, että parisuhteessa kumpikin osapuoli on kieltänyt muiden kanssa seksin harrastamisen. Ei kaikissa tietenkään, osassa parisuhteita siihenkin suhtaudutaan niin että se ei ole kielto vaan muiden panemattomuus pätee ainoastaan vapaaehtoisuuspohjalta (ei vain halua ketään muuta, jos haluaisi niin kyllä saisi). Mutta ei harvinaista ehdottomana kieltonakaan.

[/quote]

Kumpikohan toimii paremmin - sanaton sopimus (=rakkaus, arvostus) siitä että ollaan sitouduttu yksiavioisuuteen vai "et sitten mene paneskelemaan ketään, MINÄ KIELLÄN SINUA!!"

Jos tuollainen asia pitää erikseen mainita niin jo on heikoilla ko parisuhde alun alkaenkin....

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:45"]

Samaa ole ihmetellyt minäkin! Mies ei saa katsella pornoa/naisia kadulla, nainen ei saa leikata hiuksia/meikata/pitää meikata, ei saa olla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta jne. Missä tynnyrissä niitä puolisoita oikein pidetään?

[/quote]

mä en oo kieltäny meillä miestä kattomasta pornoa, mies ei ite halua katsoa. Meillä arvot yleensäkkin kohtaa, joka on harmillisen harvinaista. 

Mä taas en tajua miksi olla sellaisen puolison kanssa, joka toimii lähes kaikkien asioiden suhteen toisin kuin itse toimisi. Esim. Itse et juo ollenkaan, mies juo joka viikonloppu= vali vali. Itse haalit kavereita jotka vastakkaista sukupuolta, puolison mielestä se ei oo normaalia=vali vali. Väärin on silloin puoliso valittu ja kannattas molempien ettiä kumppani jonka arvot vastaa omia.

Tai todella moukka mies jos esimerkiksi lähtee ryyppäämään, vaikka vaimo on kieltänyt, kun menee iltavuoroon töihin ja ei halua, että pienet lapset jää illaksi kotiin.

Palstamamman mies saa huorata ja ryypätä ja lapset viettää iltaisin yksin aikaa kotonaan, kun vaimo ei halua olla pirttihirmu ja sanoa miehellee, että et mene tänään kavereiden kanssa baariin, koska mulla on iltavuoro ja ei ole hyvä, että lapset on yksin kotona.

Palstamamman miehelle kaikki on sallittua, ettei vain mies jätä palstamammaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 21:53"]

No on kyllä harvinaisen moukka mies jos tuolla tavalla oikeuttaa esim. vierasvaraksi hommatun sapuskan/juoman kuluttamisen.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 21:46"]

Siis se että sanot että keksejä ei saa syödä, ja jos mies syö ne kuitenkin, hänellä on siihen oikeus jos ei kyseessä ole sinun henkilökohtaiset keksisi, vaan miehen kanssa yhteisen talouden keksit, tyhmä temppu, mutta hänellä on siihen oikeus, saa syödä kuten mitä tahansa muutakin yhteistä ruokaa.

[/quote]

[/quote]

Siinä on aika helvatan iso ero "kieltääkö" keksien syönnin, koska ne on tarkoitettu vieraille vai kieltääkö keksin syönnin esim., koska puolisosta on tullut lihava sika. Tai kieltääkö keksien syönnin vai ilmoittaako, että jos mies ikinä katsoo pornoa, tulee ero.

Totta kai parisuhteessa joustetaan puolin ja toisin, mutta kiristäminen ja kyykyttäminen, toisen itsemääräämisoikeuteen puuttuminen, on aika eri asia kuin yhteisten pelisääntöjen sopiminen.

Jos perheessä ei ole lapsia, niin sitten mun mielestä toisen vapaa-ajan viettoon ei ole paljonkaan sanomista, toki saa sanoa, että mua harmittaa kun olet niin paljon pois ja olisi kiva olla enemmän yhdessä, MUTTA mun mielestä kaikki muuttuu jos perheessä on lapsia. Jos silloin mies ilmoittaa että lähtee viikonloppureissulle kalastamaan ja vaimolla onkin vaikka viikonloppuna töitä niin tottakai vaimo saa sanoa, että et muuten voi mennä, sinun pitää olla lastesi kanssa kun minä olen töissä. Vai onko tämäkin joku sanamuotokysymys? Sanotteko te miehelle, että joo mene vain, sinähän saat tehdä mitä haluat mutta näille lapsille pitäis sitten hommata joku hoitaja... Voihan olla että mies ei muista että vaimolla on töitä niin mun mielestä aivan normia on sanoa, että et voi mennä kalastamaan kun lasten kanssa täytyy olla.

Miten niin "kuin koiralle olisi sanonut"? Mikä olisi ollut sopiva muoto - "kiltti mies, voisitko mitenkään olla syömättä lihaa etukäteen ja odottaa että siitä valmistetaan ateria johon kuuluu muitakin komponentteja?" Eikö se ala kuulostaa jo vinoilulta?

Esimerkkinä: Et saa käyttää tiettyjä vaatteita, kampaus pitää olla tietynlainen pituinen ja värinen, ei saa olla tiettyjä kavereita, ei saa mennä sinne eikä tänne, ei saa matkustaa tiettyihin paikkoihin, ei saa ei saa ei saa. Näitä miehiä on paljon jotka määräilevät ja uskoisin että syy avioeroihin on juuri tämä ydinkysymys: määräysvalta. Miehillä on usein kuvitelma vaikka ne olisivat kuinka tyhmiä tahansa että he ovat perheen pää joka määrää kaikki asiat. Ja sellaiseen harva jaksaa, sietää ja kannattaakaan aliastua.

Tässä on tosiaan iloisen av-maisesti sekaisin normaali arkipuhe jota suurin osa näistä kieltämisen totaalivastustajistakin varmasti huomaamattaan harrastaa ("älä syö noita keksejä vielä, ostin ne vieraille") ja toisen elämän pitkälle menevä kontrolloiminen.

Jännä myös huomata miten taajalti av:lla uskotaan että puolisot todellakin lukevat toistensa ajatuksia. Itse olen taipuvainen ajattelemaan että jos ei kerro niiden keksien olevan vieraille, toinen ei voi sitä automaattisesti tietää, ja että aiheutetaan ihan turhaa pahaa mieltä ja vaivannäköä jos ei sanota ääneen että ne keksit pitäisi jättää rauhaan vaan lähdetään sitten vain kaikessa hiljaisuudessa uudestaan kauppaan ostamaan korvaavat keksit kun toinen ei-ajatuksia-lukeneena on ne käynyt pois syömässä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:43"]

jokaisella on oikeus valita kumppani joka vastaa omia arvoja. onko tätä vaikeaa ymmärtää?

[/quote]

Niin mutta jokaisella on itsemäärämisoikeus. ITSEÄÄN voi muuttaa, toista ei. kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toista aikuista menemään tai tekemään tai oleman menemättä. Tietysti yhteisen edun vuoksi voi pyytää ja toivoa. Mutta jos on hämärtynyt ero itsen ja toisen välillä, liitto päätyy varmasti tuhoon- mikäli toinen ei sitten halua elää alistettuna.  Näitähän näkee usein; pariskunti joissa toisen elämänilo on tyystin hiipunut, koska hän kiltteyttään tai huonoa itsetuntoaan tyytyy tottelemaan ja suorittamaan- eli menettää oman elämänsä ja sen myötä aidon ilon. Terve ihminen lähtee pois tuollaisesta suhteesta, viimeistään kun lapset vähän kasvavat.

"voi määrätä"

Tarkoittaako se:

.Että jokaisella on itsemäärämisoikeus, jos tätä toteuttaa vastoin toisen tahtoa, ei se osapuoli, jonka tahtoa on rikottu saa tehdä mitään, valittaa, hakea eroa tms? (Eli siihen on tyydyttävä?)

Vai saako? Mikä on teidän mielestä oikein, jos toinen käyttää mielivaltaisesti tötö "oikeuttaan" (joka on siis periaatteellinen oikeus, eikä mikään absoluuttinen oikeus.) päättää omista asioistaan.

Kiva, että täällä on niin paljon parisuhdeasioiden asiantuntijoita :)

Minusta tuossa keksiasiassa sekoitetaan suotta informaation välittäminen ja kieltäminen, ja kuten oli jo todettukin, esimerkit eivät olleet ehkä sinänsä parhaita asian suhteen.

Käytännössä keksien tarkoituksesta infoaminen johtaa sanalliseen tai sanattomaan sopimukseen siitä, ettei keksejä syödä, vaan ne ovat vieraille.

Jos mies on eri mieltä, hän tarjoaa vastaehdotuksen, tarjotaan sitä, tarjotaan tätä, tai tuon töistä tullessa uusia, mutta minä syön ne nyt, vien töihin, tai jotain muuta. Harvoin tuollainen puolisolle annettava keksirajoitus on oikeasti mikään kielto tai määräys, vaan normaalia keskustelua ja kanssakäymistä.

Muutenkin tuntuu välillä siltä, että joiltain löytyy ehkä toisia enemmän marttyyrimaisia piirteitä, jotka tulevat esiin oletettuina kieltoina. Tulkitaan, että erimielisyys jossain asiassa tarkoittaa kieltoa. Minua on kielletty, vaikka tosiasiallisesti puoliso on vain ilmaissut, että hän ei ehkä pidä ajatuksesta tai toimisi itse toisin. Tällaisella väitetyllä kiellolla ja sen jeesustelulla saa toki sopivasti myötätuntoa muualta.

Toki on varmasti niitäkin parisuhteita, joissa ihan aitoja ja oikeita, ehdottomia kieltoja ja rajoituksia ladellaan silloin kun siltä tuntuu.

Hieman eritasoisia esimerkkejä on tullut esiin.

Mielestäni "et saa mennä mökille, mulla on töitä ja lapsia pitää jonkun hoitaa" on normaaliin arjen aikatauluttamiseen liittyvä juttu, jossa menemiset ja tulemiset, viemiset ja hakemiset suunnitellaan. 

"Minä olin suunnitellut pitkää ulkoilulenkkiä ja mies halusi katsoa Formulaa sekä suorana että kierona" on samaa sarjaa, mutta lähempänä härnäämiskiusaamista, mies ei pysty lukemaan vaimonsa ajatuksia vaan vaimon toiveista olisi pitänyt puhua etukäteen ja vaimo taas varmaankin on ollut täysin tietoinen miehensä formulafanaattisuudesta.

"Et saa paneskella muita" taas on minusta avioliittolaisille ainakin täysin turha sopimus, koska normaaliliitossa sen pitäisi olla itsestään selvää. Toki on sitten nämä Minttis-veitsenterät polyamorioineen, he varmaankin keskustelevat mitä tehdään ja kenen kanssa.

"Et saa leikata hiuksia/pukeutua pitkiinhousuihin/käyttää lättänäkenkiä/harrastaa joukkueurheilua/käydä pikkujouluissa" on sen sijaan vallankäyttöä, ja "ei keksejä, koska olet lihava sika" on silkkaa ilkeyttä - puolisoa ei kohdella rumasti, vaikka hän oliskin lihonut.

Kaiken kaikkiaan liitto ja perheenpyöritys vaatii ihmisiltä suunnittelu- ja keskustelutaitoa, aikataulutuskykyä ja kompromissejä.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 08:51"]

Hieman eritasoisia esimerkkejä on tullut esiin.

Mielestäni "et saa mennä mökille, mulla on töitä ja lapsia pitää jonkun hoitaa" on normaaliin arjen aikatauluttamiseen liittyvä juttu, jossa menemiset ja tulemiset, viemiset ja hakemiset suunnitellaan. 

"Minä olin suunnitellut pitkää ulkoilulenkkiä ja mies halusi katsoa Formulaa sekä suorana että kierona" on samaa sarjaa, mutta lähempänä härnäämiskiusaamista, mies ei pysty lukemaan vaimonsa ajatuksia vaan vaimon toiveista olisi pitänyt puhua etukäteen ja vaimo taas varmaankin on ollut täysin tietoinen miehensä formulafanaattisuudesta.

"Et saa paneskella muita" taas on minusta avioliittolaisille ainakin täysin turha sopimus, koska normaaliliitossa sen pitäisi olla itsestään selvää. Toki on sitten nämä Minttis-veitsenterät polyamorioineen, he varmaankin keskustelevat mitä tehdään ja kenen kanssa.

"Et saa leikata hiuksia/pukeutua pitkiinhousuihin/käyttää lättänäkenkiä/harrastaa joukkueurheilua/käydä pikkujouluissa" on sen sijaan vallankäyttöä, ja "ei keksejä, koska olet lihava sika" on silkkaa ilkeyttä - puolisoa ei kohdella rumasti, vaikka hän oliskin lihonut.

Kaiken kaikkiaan liitto ja perheenpyöritys vaatii ihmisiltä suunnittelu- ja keskustelutaitoa, aikataulutuskykyä ja kompromissejä.

[/quote]

Miksi joku urheilun katsominen on plajon oikeutetumpaa kuin joku muu harrastus?

"vaimo on tietoinen formulafanaattisuudesta" :D :D Hyvä perustelu. Anna mun kaikki kestää! Penkkiurheilu on hyvin aikaa vievää.. Se voi todella olla joltain toiselta pois. Ei mun mielestä perheessä, jossa on kiireistä voi toinen olettaa kun formulat nyt sattuu tulemaan, että se on automaattinen "vapaahetki" ja toisen on se vaan sellaisenaan otettava. Missä se keskustelu oli tuossa esimerkissä? Mut kun aina oletuksena on se, että mies saa katsoa urheilua ihan milloin vaan ja ilman neuvotteluja.

Vaimon tulee taas tietää milloin formulat on, mutta mies ei voi lukea vaimon ajatuksia.. just.

Eräs iäkäs, viisas suomalainen guru sen sanoi: jokainen elää oman elämän. Jos joku pyrkii ottamaan ylivallan joka häiritsee ja stressaa toista niin kannattaa todeta ääneen: elä sinä oma elämä, minä elän minun omaa elämää.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 09:06"]Vaimon tulee taas tietää milloin formulat on, mutta mies ei voi lukea vaimon ajatuksia.. just[/quote]

Ei kummankaan tarvitse lukea toistensa ajatuksia. Siksi voidaan kommunikoida. Jo ennalta. Näin selviää niin formuloiden lähetysajat kuin keksipakettien elämän tarkoitus. Jos kommunikaatio pelaa, keksit säästyy, formulat nähdään ja lenkillekin pääsee, joskus muulloin kuin juuri niiden formuloiden aikaan. Kaikki voittavat kun muistavat avata leipäläpeään, rakentavassa hengessä.