Onko ketään muuta jonka perusolotila on pelko? Miten pärjäät?

Mulla oli nuorempana, oli ihan diagnostoidut yleinen ahdistuneisuus ja paniiikkihäiriö myös... Lievitin viinalla lähinnä silloin pahimpia oloja. Mutta sittemmin, kolmenkympin jälkeen olen tullut vähemmän pelokkaaksi ihan itsestään. Kyllä vieläkin minua moni asia jännittää enemmän kuin varmaan useampia, ihan tyhmät asiatkin kuten soittaminen johonkin ajanvaraukseen, mutta pelko ei enää estä minua tekemästä mitään. Annan sen olla ja teen mitä haluan. 

Myöskään mulla enää ei ole sitä yksin kotona rauhassa ollessa kun oli nuorena että oli lievästi levoton ja paha olo silloinkin. Nyt voin ihan rauhassa vaan kölliä sohvalla hiljaisessa kodissa eikä ahdista enää.

Voi kun minullakin tämä lievenisi itsestään, nyt kun ikää on jo 40+ niin pelottaa ettei tästä pääse ikinä! Hassua kyllä minua ei ole ikinä pelottaneet erityisesti sosiaaliset tilanteet, esim. vaikka soittaminen ajanvaraukseen. Kaikkien asioiden aloittaminen aikaansaa pelkopiikin. Ja kun päivässä pitää tehdä monia asioita, niin aina saa pelätä. Ja silloinkin kun istun jossain rauhassa, taustakohinana humisee iänikuinen pelko, siitä pääsee harvoin eroon ihan kokonaan.

Mulla oli lääkitys yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja vakavaan masennukseen. En kylläkään huomannut olevani masentunut, mutta kai mä sit olin  : )  Ahdistukseen lääkitys auttoi tosi hyvin. Jotain muutama viikko lääkityksen aloittamisesta havahduin yhtäkkiä huomaamaan, että hitto, tältäkö normaaleista tuntuu?? Ei pelottanut eikä ahdistanut yhtään.

Jätin lääkityksen noin 3 vuoden jälkeen pois ja ihan hyvin on mennyt. Jos yrittää ahdistaa, niin tunnistan tunteen ja pystyn hallitsemaan sitä.

Kannattaa ehdottomasti hakea apua. Jos pystyt maksaan, niin mee suoraan johonkin kunnolliselle yksityiselle psykiatrille että saat oikean lääkityksen mahd. nopeasti.

Masennus voi oireilla myös ahdistuksena. Itse olen myös lääkkeen kannalla. Ilo ja värit palaavat elämään. Tietysti lääkkeistä voi olla sivuvaikutuksiakin, mutta ne menevät yleensä nopeasti ohi. Tavalliseen masennuslääkkeeseen ei jää edes koukkuun, sitä ei tarvitse pelätä. Esim. Cipramil on yleinen lääke masennukseen.

Älä jää pahaan oloosi, vaan mene suoraan psykiatrille yksityisesti, saat apua.

Täällä yksi kohtalotoveri.

Minusta on viimeaikoina muuttunut todella neuroottinen ja pelkään KAIKKEA arkipäiväistäkin.

Pahimmat pelkoni ovat auton kyydissä oleminen (saatika itse ajaminen.) Voin jo nähdä mielessäni kauhean onnettomuuden tapahtuvan, esim auto suistuu tieltä, tapahtuu paha kolari.

Pelkään myös jatkuvasti lasteni puolesta, hyvänä esimerkkinä rappusissa kävelyä, niissähän voi vaikka kompastua.

Useimmiten pelkään päästää lapsiani ulos leikkimään ilman läsnäoloani, tai antaa kenenkään muun vastuulle.

Minua ahdistaa usein myös, kun mieheni on poissa luotani. Aina iltaisin voin huokaista helpotuksesta, kun olemme koko perhe turvallisesti yhdessä.

Ap on syönyt monia masenuslääkkeitä eikä ne auta, tekevät vain turtuneen zombiemaisen olon. Mieluimmin sitten pelkään kuin elän niin. Olen myös ollut terapiassa eikä siitäkään ollut mitään apua, menin vain huonompaan kuntoon. Kun olin käynyt terapiassa n. 10 kk, muutin paikkakuntaa ja halu hakeutua uuteen terapiaan oli tasolla nolla enkä ole sen jälkeen saanut aikaiseksi. Ainoa mikä koskaan on tähän auttanut on bentsodiatsepamit, mutta niitä ei lääkärit ymmärrettävästi suostu enää määräämään. Koetan siis vain sinnitellä. Eikä elämä mitenkään toivotonta ole, mutta joskus ajattelen että kun saisin yhden päivän elämässäni ilman pelkoa! Ehkä pitäisi joskus mennä mökillle ja vetää koko päivä viinaa tai jotain ;).

Olen kateellisena katsonut ohjelmaa pakko-oireisista, heillä auttaa siedättäminen. Tällaiseen epämääräiseen pelkoon se ei ainakaan minulla ole auttanut, päinvastoin, tai sitten en osaa tehdä sitä oikein. En oikein tiedä miten siedättäisin niin että siitä olisi apua eikä päinvastoin seuraava kerta olisi entistä vaikeampi.

Ei ole ollenkaan ymmärrettävää, että sulle ei määrätä bentsodiatsepameja, jos ne kerran auttoivat. Vaihda lääkäriä. Ne ovat hyvä lääke, jos sulla on pelkoja.

Eli vaadi niitä lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 12:55"]

. Ainoa mikä koskaan on tähän auttanut on bentsodiatsepamit, mutta niitä ei lääkärit ymmärrettävästi suostu enää määräämään. Koetan siis vain sinnitellä. Eikä elämä mitenkään toivotonta ole, mutta joskus ajattelen että kun saisin yhden päivän elämässäni ilman pelkoa! Ehkä pitäisi joskus mennä mökillle ja vetää koko päivä viinaa tai jotain ;).

[/quote]

Ap, mene toiselle lääkärille! Kyllä bentsoja vieläkin määrätään, ja monelle paniikkihäiriöiselle, ahdistuneelle ja pelokkaalle ne vaan ovat paras lääke. Mulla ei myös auttanut masennuslääkkeet yhtään, samoin beetasalpaajasta ei mitään hyötyä. Työterveydestä lähettivät Mehiläisen psykiatrille, joka kirjoitti mulle reseptin Rivatril-nimistä bentsoa. Johan on alkanut elämä hymyillä :) 

Tämä psykiatri muuten sanoi että bentsojen huono maine on paljolti turha tavallisten, kunnollisten ihmisten kohdalla. Niitä vältellään, koska niitä voi sekakäyttää viihdemielessä ja on ihmisiä jotka kinuavat bentsoreseptiä ei hoidolliseen tarpeeseen vaan huumeeksi. Näille ihmisille niihin tulee vielä kova toleranssi ja riippuvuus. Psyk. kuitenkin sanoi että normaali hoidollisilla annoksilla riski on äärimmäisen pieni. Tavalliset yleislääkärit ei enää juuri uskalla kyllä bentsoja määrätä joten psykiatrilta melkein täytyisi saada ne.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 12:55"]

. Ainoa mikä koskaan on tähän auttanut on bentsodiatsepamit, mutta niitä ei lääkärit ymmärrettävästi suostu enää määräämään. Koetan siis vain sinnitellä. Eikä elämä mitenkään toivotonta ole, mutta joskus ajattelen että kun saisin yhden päivän elämässäni ilman pelkoa! Ehkä pitäisi joskus mennä mökillle ja vetää koko päivä viinaa tai jotain ;).

[/quote]

Ap, mene toiselle lääkärille! Kyllä bentsoja vieläkin määrätään, ja monelle paniikkihäiriöiselle, ahdistuneelle ja pelokkaalle ne vaan ovat paras lääke. Mulla ei myös auttanut masennuslääkkeet yhtään, samoin beetasalpaajasta ei mitään hyötyä. Työterveydestä lähettivät Mehiläisen psykiatrille, joka kirjoitti mulle reseptin Rivatril-nimistä bentsoa. Johan on alkanut elämä hymyillä :) 

Tämä psykiatri muuten sanoi että bentsojen huono maine on paljolti turha tavallisten, kunnollisten ihmisten kohdalla. Niitä vältellään, koska niitä voi sekakäyttää viihdemielessä ja on ihmisiä jotka kinuavat bentsoreseptiä ei hoidolliseen tarpeeseen vaan huumeeksi. Näille ihmisille niihin tulee vielä kova toleranssi ja riippuvuus. Psyk. kuitenkin sanoi että normaali hoidollisilla annoksilla riski on äärimmäisen pieni. Tavalliset yleislääkärit ei enää juuri uskalla kyllä bentsoja määrätä joten psykiatrilta melkein täytyisi saada ne.