Lue keskustelun säännöt.
Hitto, mies ei kannusta ikinä tavoitteissa mihinkä ryhdyn (ov)
03.04.2013 |
Vaan tietyllä tavalla päinvastoin, jos (tämä on keksitty esimerkki) sanon hänelle "alan laittamaan 100 € enemmän kuussa rahastoihin" niin hän sanoo "otan rahani kokonaan pois rahastoista". Siis se tavallaan sanoo päinvastoin kuin minun pyrkimys ja tavoite on.
Ja sen verran voisin sanoa että ne tavoitteet eivät liity rahastosäästämiseen vaan urheiluun.
Kommentit (17)
Ootko sanonut miehellesi, että olisi kiva jos kannustaisi, eikä lyttäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 09:36"]
Ootko sanonut miehellesi, että olisi kiva jos kannustaisi, eikä lyttäisi?
[/quote] oon. ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 09:36"]
Ootko sanonut miehellesi, että olisi kiva jos kannustaisi, eikä lyttäisi?
[/quote] oon. ap
[/quote]
Mitä miehesi vastasi?
Mulla on ihan samalainen mies. Ottaa aivoon. Oli asia mikä tahansa, niin ei takuulla voi kannustaa. Vähintään jotain pientä negatiivista pitää olla heittämässä. Sama lohduttamisessa. Jos vähänkin hänelle kerron kuinka jokin vaivaa terveydessä tms., niin alkaa vähättely.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 09:36"]
Ootko sanonut miehellesi, että olisi kiva jos kannustaisi, eikä lyttäisi?
[/quote] oon. ap
[/quote]
Mitä miehesi vastasi?
[/quote] en muista. Enkä muista sanoinko edes noilla sanoilla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:16"]
Sama lohduttamisessa. Jos vähänkin hänelle kerron kuinka jokin vaivaa terveydessä tms., niin alkaa vähättely.
[/quote] No onneks ei mulla sentään tollasta. Mutta tuntuu että JOS HÄNELLÄ ITSELLÄÄN EI OLE SAMA TAVOITE niin sitten minuakaan ei KANNUSTETA. Ihan kuin minulla pitäisi olla samat kiinnostuksen kohteet. Olen myös miettinyt sitä että tuo voi johtua siitä kun hänellä ei ylipäätään tunnu tavoitteita olevan. Voisko olla kateellinen tai jotain (tiedostamattaan) tms. Voisko sellainen piirre vaan minussa ärsyttää, että minulla on aina jotain tavoitteita ja säätöä? Hän on sanonutkin, että hän voisi olla kunnianhimoisempi. Tuntuu että hän ei ole pienenä saanut kannustusta, kun ei hän oikein lapsiinkaan suhtaudu kannustavalla asenteella. (Vähän suoraansanottuna lyttää ja onkin sanonut, että hän toivoo lapsissaan niin vastareaktiota. Siis tyyliin "kyllä iskälle näytetää") Toivottavasti minun kannustus heille riittää. ap
Mun mies teki tuota myös. Sanoin, että olisi mukava kuulla kannustusta lytäämisen sijaan, mutta asia ei oikein mennyt perille. Sitten rupesin sanomaan joka kerta, että "Minä pidän tätä hyvänä tavoitteena ja olen tästä innoissani. Minusta tuntuu pahalta koska tunnen, että olet tässä asiassa minua vastaan. Olisi ihan tosi mukavaa, jos olisit tässä asiassa puolellani ja jakaisit innostukseni." Sen jälkeen jätin asian siihen.
Pikku hiljaa näyttää tuo mies ymmärtävän asian. Luulen, että jotenkin ei ole edes tajunnut puhuvansa negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:16"]
Sama lohduttamisessa. Jos vähänkin hänelle kerron kuinka jokin vaivaa terveydessä tms., niin alkaa vähättely.
[/quote] No onneks ei mulla sentään tollasta. Mutta tuntuu että JOS HÄNELLÄ ITSELLÄÄN EI OLE SAMA TAVOITE niin sitten minuakaan ei KANNUSTETA. Ihan kuin minulla pitäisi olla samat kiinnostuksen kohteet. Olen myös miettinyt sitä että tuo voi johtua siitä kun hänellä ei ylipäätään tunnu tavoitteita olevan. Voisko olla kateellinen tai jotain (tiedostamattaan) tms. Voisko sellainen piirre vaan minussa ärsyttää, että minulla on aina jotain tavoitteita ja säätöä? Hän on sanonutkin, että hän voisi olla kunnianhimoisempi. Tuntuu että hän ei ole pienenä saanut kannustusta, kun ei hän oikein lapsiinkaan suhtaudu kannustavalla asenteella. (Vähän suoraansanottuna lyttää ja onkin sanonut, että hän toivoo lapsissaan niin vastareaktiota. Siis tyyliin "kyllä iskälle näytetää") Toivottavasti minun kannustus heille riittää. ap
[/quote]
Saatat tässä osua asian ytimeen. Ehkä voisit keskustella juuri kirjoittamistasi asioista miehesi kanssa rauhalliseen sävyyn? Jos hän ei tiedosta käyttäytymisensä syytä, voi olla hyvä hieman valottaa asiaa.
Miehen voi olla hankala alkaa kannustavaksi jos ulosantikin on vähäistä ja toistuvasti keskustelunne on tätä ettei komminikointinne suju. Kyllä sinunkin pitää ymmärtää miestäsi, ei vain se että hän ehkä tarkoittaa jotain -miten herra isä te ette puhu enempää? Sinä arvuuttelet että syy johtuu lapsuudesta! :)
Miksi lapsuutta tarvitsee sekoittaa mihinkään? Se on mennyttä aikaa ja sinä et siinä ollut osallisena joten miten voit arvostella? Te voitte vanhempina miettiä itseänne kasvattajina ja tukea siinä toisianne. Arvostelu hajoittaa ja saat toisen vaan puolustautumaan.
Ehkä sitäkin kannattaa muistaa että se miten sinä otat asioita vastaan on sinun kokemuksien tulosta mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi ymmärtää myös toimia erilailla kuin lapsena. Jos miehen toiminta saa sinussa aikaan tuollaista negatiivista niin miksi et mieti että oma suhtautumisesi on negatiivinen ja sitä voisi muuttaa?
Koska tämä koko asia on sinun ongelma. Sinä laitat sen miehen syyksi mutta ihan oikeasti; sinä tässä ajattelet että mies tekee noin kiusaksesi. Hän ei tue ja hän tekee noin.
No se sun mies nyt on tollainen persoona mitä se on!
Hänen lapsuus on ollut mitä on ollut, samoin omasi. Te olette nyt kuitenkin aikuisia ja vastuussa lapsienne lapsuudesta.
Se että olette tiedostaneet joitain asioita käytöksessä on hyvä alku mutta siihen pitää saada toimivia käytösmalleja tilalle. Näin ihminen kasvaa.
Oletko puhunut hänen kanssaan että sen reaktio saa sinut tuntemaan näin kuin sinusta tuntuu? Onko hän sanonut ettei tarkoittanut pahaa? Uskotko? Vai tuntuuko sinusta aina silti tuollaiselta että toinen nyt ei kannusta vaan alistaa ja ties mitä? Koska se ongelma voi myös olla ihan oikeasti siinä että sinä otat ihmisien jutut väärin. Onko tämä vain miehesi kanssa tapahtuva ilmiö vai oletko jatkuvasti väärinymmärretty?
Millainen sen miehen pitäisi olla? Mitä sinä tahdot? Kuuluuko toisen muuttua vai pitäisikö teidän vaan arvostaa toisianne?
Aikuiset yleensä päättää asioita yhdessä ja niitä pohditaan. Miksi säästetään satanen kuussa ja missä/kuka sitä rahaa saa ja miten usein? Ehkä mies ei vaikka luota sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla käy myös mielessä, että onko Ap:llä mahdollisesti taipumusta kehittää täysin utopistisia "tavoitteita", joihin sitten tuhrataan koko perheen kaikki aika ja energia ilman, että mitää nvarsinaista hyötyä tai iloa seuraa kenellekään? Esim se maratooni - pitääkö koko perheen olla joka helvetin lauantai passissa kuskaamassa a:ta lenkille ja odottelemassa siellä tuntikaupalla niin että kukaan muu ei voi tehdä mitään tai harrastaa mitään?
Mulla oli mies joka teki tuota ja kyllä siinä niin kävi, että lakkasin tukemasta ja kannustamasta häntä näissä tavoitteissaan, kun piti välillä saada itsekin tehdä jotain, mikä mun mielestä oli kivaa - ja lastenkin piti. Sillä oli tapana pitää meitä myös passissa jonkun 15-minuutin homman kanssa koko viikonloppu - kukaan ei voi tehdä mitään kooko viikonloppuna kun hänen täytyy siivota auton takaronkki, tai jotain vastaavaa.
Toinen ongelma oli myös, että sillä oli tapana kerätä julmetun isoja tavoitteita, joista sitten puhuttiin suurella höngällä kaikille mahdollisille pitkän aikaa, ostettiin kalliita tarvikkeita tai välineitä, varattiin aikaa koko perheeltä - ja sitten se juttu kuitenkin aina kuivui kasaan toteutumatta ollenkaan. Tätäkin lakkasin tukemasta. Mietin nykyään aika tarkkaan, mihin mieheni juttuihin lähden mukaan.Tuen kyllä kaikessa sellaisessa, missä vähänkään on mitään järkeä, mutta kaikissa sen jutuissa ei vaan ole.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:57"]
Miehen voi olla hankala alkaa kannustavaksi jos ulosantikin on vähäistä ja toistuvasti keskustelunne on tätä ettei komminikointinne suju. Kyllä sinunkin pitää ymmärtää miestäsi, ei vain se että hän ehkä tarkoittaa jotain -miten herra isä te ette puhu enempää? Sinä arvuuttelet että syy johtuu lapsuudesta! :)
Miksi lapsuutta tarvitsee sekoittaa mihinkään? Se on mennyttä aikaa ja sinä et siinä ollut osallisena joten miten voit arvostella? Te voitte vanhempina miettiä itseänne kasvattajina ja tukea siinä toisianne. Arvostelu hajoittaa ja saat toisen vaan puolustautumaan.
Ehkä sitäkin kannattaa muistaa että se miten sinä otat asioita vastaan on sinun kokemuksien tulosta mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi ymmärtää myös toimia erilailla kuin lapsena. Jos miehen toiminta saa sinussa aikaan tuollaista negatiivista niin miksi et mieti että oma suhtautumisesi on negatiivinen ja sitä voisi muuttaa?
Koska tämä koko asia on sinun ongelma. Sinä laitat sen miehen syyksi mutta ihan oikeasti; sinä tässä ajattelet että mies tekee noin kiusaksesi. Hän ei tue ja hän tekee noin.
No se sun mies nyt on tollainen persoona mitä se on!
Hänen lapsuus on ollut mitä on ollut, samoin omasi. Te olette nyt kuitenkin aikuisia ja vastuussa lapsienne lapsuudesta.
Se että olette tiedostaneet joitain asioita käytöksessä on hyvä alku mutta siihen pitää saada toimivia käytösmalleja tilalle. Näin ihminen kasvaa.
Oletko puhunut hänen kanssaan että sen reaktio saa sinut tuntemaan näin kuin sinusta tuntuu? Onko hän sanonut ettei tarkoittanut pahaa? Uskotko? Vai tuntuuko sinusta aina silti tuollaiselta että toinen nyt ei kannusta vaan alistaa ja ties mitä? Koska se ongelma voi myös olla ihan oikeasti siinä että sinä otat ihmisien jutut väärin. Onko tämä vain miehesi kanssa tapahtuva ilmiö vai oletko jatkuvasti väärinymmärretty?
Millainen sen miehen pitäisi olla? Mitä sinä tahdot? Kuuluuko toisen muuttua vai pitäisikö teidän vaan arvostaa toisianne?
Aikuiset yleensä päättää asioita yhdessä ja niitä pohditaan. Miksi säästetään satanen kuussa ja missä/kuka sitä rahaa saa ja miten usein? Ehkä mies ei vaikka luota sinuun?
[/quote] hei se säästöjuttu oli keksitty esimerkki. Eikä muut päästä sellaisia sammakoita suustaan eli ei muiden kanssa tässä asiassa tunnu sellaiselta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:05"]
Mulla käy myös mielessä, että onko Ap:llä mahdollisesti taipumusta kehittää täysin utopistisia "tavoitteita", joihin sitten tuhrataan koko perheen kaikki aika ja energia ilman, että mitää nvarsinaista hyötyä tai iloa seuraa kenellekään? Esim se maratooni - pitääkö koko perheen olla joka helvetin lauantai passissa kuskaamassa a:ta lenkille ja odottelemassa siellä tuntikaupalla niin että kukaan muu ei voi tehdä mitään tai harrastaa mitään?
Mulla oli mies joka teki tuota ja kyllä siinä niin kävi, että lakkasin tukemasta ja kannustamasta häntä näissä tavoitteissaan, kun piti välillä saada itsekin tehdä jotain, mikä mun mielestä oli kivaa - ja lastenkin piti. Sillä oli tapana pitää meitä myös passissa jonkun 15-minuutin homman kanssa koko viikonloppu - kukaan ei voi tehdä mitään kooko viikonloppuna kun hänen täytyy siivota auton takaronkki, tai jotain vastaavaa.
Toinen ongelma oli myös, että sillä oli tapana kerätä julmetun isoja tavoitteita, joista sitten puhuttiin suurella höngällä kaikille mahdollisille pitkän aikaa, ostettiin kalliita tarvikkeita tai välineitä, varattiin aikaa koko perheeltä - ja sitten se juttu kuitenkin aina kuivui kasaan toteutumatta ollenkaan. Tätäkin lakkasin tukemasta. Mietin nykyään aika tarkkaan, mihin mieheni juttuihin lähden mukaan.Tuen kyllä kaikessa sellaisessa, missä vähänkään on mitään järkeä, mutta kaikissa sen jutuissa ei vaan ole.
[/quote]Ei ole tuo ongelma. ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:57"]
Miehen voi olla hankala alkaa kannustavaksi jos ulosantikin on vähäistä ja toistuvasti keskustelunne on tätä ettei komminikointinne suju. Kyllä sinunkin pitää ymmärtää miestäsi, ei vain se että hän ehkä tarkoittaa jotain -miten herra isä te ette puhu enempää? Sinä arvuuttelet että syy johtuu lapsuudesta! :)
Miksi lapsuutta tarvitsee sekoittaa mihinkään? Se on mennyttä aikaa ja sinä et siinä ollut osallisena joten miten voit arvostella? Te voitte vanhempina miettiä itseänne kasvattajina ja tukea siinä toisianne. Arvostelu hajoittaa ja saat toisen vaan puolustautumaan.
Ehkä sitäkin kannattaa muistaa että se miten sinä otat asioita vastaan on sinun kokemuksien tulosta mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi ymmärtää myös toimia erilailla kuin lapsena. Jos miehen toiminta saa sinussa aikaan tuollaista negatiivista niin miksi et mieti että oma suhtautumisesi on negatiivinen ja sitä voisi muuttaa?
Koska tämä koko asia on sinun ongelma. Sinä laitat sen miehen syyksi mutta ihan oikeasti; sinä tässä ajattelet että mies tekee noin kiusaksesi. Hän ei tue ja hän tekee noin.
No se sun mies nyt on tollainen persoona mitä se on!
Hänen lapsuus on ollut mitä on ollut, samoin omasi. Te olette nyt kuitenkin aikuisia ja vastuussa lapsienne lapsuudesta.
Se että olette tiedostaneet joitain asioita käytöksessä on hyvä alku mutta siihen pitää saada toimivia käytösmalleja tilalle. Näin ihminen kasvaa.
Oletko puhunut hänen kanssaan että sen reaktio saa sinut tuntemaan näin kuin sinusta tuntuu? Onko hän sanonut ettei tarkoittanut pahaa? Uskotko? Vai tuntuuko sinusta aina silti tuollaiselta että toinen nyt ei kannusta vaan alistaa ja ties mitä? Koska se ongelma voi myös olla ihan oikeasti siinä että sinä otat ihmisien jutut väärin. Onko tämä vain miehesi kanssa tapahtuva ilmiö vai oletko jatkuvasti väärinymmärretty?
Millainen sen miehen pitäisi olla? Mitä sinä tahdot? Kuuluuko toisen muuttua vai pitäisikö teidän vaan arvostaa toisianne?
Aikuiset yleensä päättää asioita yhdessä ja niitä pohditaan. Miksi säästetään satanen kuussa ja missä/kuka sitä rahaa saa ja miten usein? Ehkä mies ei vaikka luota sinuun?
[/quote] hei se säästöjuttu oli keksitty esimerkki. Eikä muut päästä sellaisia sammakoita suustaan eli ei muiden kanssa tässä asiassa tunnu sellaiselta. ap
[/quote]
kahdellatoista oli hyviä pointteja.
Keitä muita tarkoitat? Tottakai jokainen joskus puhuu mitä sattuu. Se että sinä näet jotain silloin tällöin ei tarkoita etteikö hänkin tee/sano jotain joka ärsyttää hänen kumppaniaan. Löysää nyt ja puhu miehesi kanssa. Mutuilla ette pärjää.
Anteeksi nyt mutta jos mun mies puhuisi jostain säästötilistä noin niin kyllä se olisi joko vitsi tai sitten kyselisin jatkokysymyksiä ja perustelisin kantaani. Jos se oli keksitty esimerkki niin kerro ihan oikeasta elämästä sitten esimerkki. Ja miksi miehesi ei saa olla joskus eri mieltä kanssasi? Koska tuskin se kaikkea vastustaa?
Onko sulla jotenkin heikko itsetunto?
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 on aika pahvipää. Älä ota itseesi, ap.
TOTTA KAI on ihan hyvä miettiä, mistä miehen reagointitapa johtuu! Ja minä veikkaan, että se nimenomaan johtuu hänen omasta lapsuudestaan. Häntä ei ole kotona kannustettu, vaan lytätty mennen tullen - eikä hän sen vuoksi nytkään osaa kannustaa, eikä ole itsekään aloitteellinen tai kunnianhimoinen.
Se on sitä vanhakantaista kasvatustyyliä, että kun tarpeeksi ruoskitaan, ihminen muka sisuuntuu tosissaan puskemaan läpi harmaan kiven.
Mutta kun se ei vaan OLE niin - ihan yhtä hyvin voi kasvaa täydeksi alisuoriutujaksi, joka ei koskaan usko mahdollisuuksiinsa, kun isäkin on aina ottanut asiakseen "kritisoida" ja "palauttaa maan pinnalle" ja "luopumaan turhan haihattelemisesta".
Juttele miehesi kanssa vakavasti. Parisuhdeterapiasta voisi olla paljon apua.
Totta kai ap voi myös muuttaa omaa suhtautumistaan - mutta loputon ymmärtäminen tyyliin "mies nyt vaan on tuollainen" on typerää, koska se sallii miehen jatkaa toisten mitätöimistä ja kaiken yrittämisen nujertamista. Ja se on erityisen tuhoisaa ap:n lapsia kohtaan, vaikka ap aikuisena sitä jaksaisikin sietää!
16 emmä ihan sitä asiaa niin vakavasti ota. Minusta tuntuu että miehellä on tuossa jokseenkin "jäänyt levy päälle" ja just monesti tulee mieleen miksi minun pitää olla aina samanlainen kuin hän, siis esim. jos sanon "haluan hankkia lisää voimaa itselleni" niin hän sanoo siihen "lopetan salilla käynnin kokonaan". No syynsä tuohon on (selkävaivat), mutta kun sitä treeniä pystyy tekemään niistä huolimatta, kun tekee sitä oikealla tavalla.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:16"]
[/quote]
Tuntuu että hän ei ole pienenä saanut kannustusta, kun ei hän oikein lapsiinkaan suhtaudu kannustavalla asenteella. (Vähän suoraansanottuna lyttää ja onkin sanonut, että hän toivoo lapsissaan niin vastareaktiota. Siis tyyliin "kyllä iskälle näytetää") Toivottavasti minun kannustus heille riittää. ap
[/quote]
Niin siis TUO ylläoleva on se suurin ongelma. Turha on tuota yrittää nyt kääntää ap:n asenneongelmaksi, kuten nro 11 kovasti yrittää....
-16-
Niiku esim. maratoni (ei ole nyt tavoite), mutta eikö se mene niin että jos aviomiehelle sanoisi "haluan juosta maratonin ensi vuonna" että siihen alettaisi tsemppaamaan ja sanoittaisiin "hyvä tavoite, onnea matkaan tms." eikä suunnilleen "hullun hommaa" tms.
ap