Lue keskustelun säännöt.
Otin tänään ensimmäisen askelen unelman hautaamisessa :/
15.02.2013 |
Neljännestä lapsesta olen vuosia unelmoinut ja nyt monien vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen vihdoin voisi olla sopivan seesteinen aika yrittää. Mutta kun asioita on järjellä pohtinut niin sain todeta että "juna meni jo" - ikää kohta 42, kuopus jo 10 (muut 15 ja 17) ja kaikenmaailman fyysistä kremppaa jo tullut. Mies soutaa ja huopaa - toisaalta tekisi mieli mutta toisaalta nuo em asiat mietityttävät.
Tänään varasin ajan lääkärille jotta saisin lähetteen sterilisaatioon. Käytännössä pitkien jonojen takia toimenpiteeseen tuskin pääsen ainakaan vuoteen. Siihen asti kärvistelen hormonikierukan sivuvaikutusten kanssa.
Olo päätöksen tekemisen jälkeen on helpottunut mutta samalla myös hieman haikea. Pitää vaan lämmöllä muistella aikaa jolloin hoidin lapsia kotona (yhteensä 8 vuotta) ja sopeutua siihen ettei sitä enää saa kokea. Varsinkin kuopuksen vauva- ja taaperoaika oli niin onnellista aikaa että olisin kyllä ollut vielä valmis yhden lapsen tähän maailmaan saattamaan.
Toisaalta nyt kun lapset ovat jo noin isoja alkaa olla tilaa omille jutuille ja harrastuksille.
Haikeaa kuitenkin...
Kommentit (6)
Mm, toisilla, kuten minulla, ei ole sitä ensimmäistäkään lasta.
Kumma asenne ihmisillä kun mikään ei riitä... Olet onnekas kolmen lapsen äiti, ja valitat turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Vuosia haikailin neljättä, sain yhden kohdunulkoisenkin hormonikierukasta,
Sitten yks kaksi mies teki alkeellisen virheen ja unohti ehkäisyn, olikin sitten innoissaan raskaudesta. Sain neljännen 41v, mies oli 42v ja todella iloisia koko perhe tuosta iltatähdestä. Mutta muistan ne katkerat vuoden, kun mies kieltätyi siitä neljännestä ja mulla oli tunne että koko perhe ei ole vielä koossa. Nyt on.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 10:22"]
Mm, toisilla, kuten minulla, ei ole sitä ensimmäistäkään lasta.
Kumma asenne ihmisillä kun mikään ei riitä... Olet onnekas kolmen lapsen äiti, ja valitat turhasta.
[/quote]
Sinä olet ikävä esimerkki lapsettomasta, jonka mielestä kaikkien muiden ongelmat ovat ihan mitättömiä ja vain sinun ovat tärkeitä.
Ap:llä on oikeus surra sitä yhtä, jota ei saanutkaan. Hänellä on oikeus tuoda se täällä myös julki. Hän saa surra myös rakkoa kantapäässä tai rankkaa työtilannetta tai mitä tahansa eikä se ole sinulta pois.
Sinäkin olet jonkun mielestä onnekas. Sinulla on katto pään päällä, koulutusta, ehkä hyvä ammattikin, ruokaa säännöllisesti jne. Kaikilla ei ole näitä. Saatko sinä siis valittaa lapsettomuudesta, kun jotkut näkevät nälkääkin?
No justhan kerroin että kolme riittää vaikka aina olen toivonut neljättä. Olen tosi pahoillani siitä että monet eivät saa lapsia vaikka haluaisivat. Meillä on keskimmäinen tekemällä tehty suurella tuskalla. Enkä mielestäni kirjoituksessani valittanut, kunhan pohdin elämään liittyvää ratkaisua. Anteeksi jos loukkasin tällä pohdinnallani lapsettomaksi jääneitä, ei ollut todellakaan tarkoitus. -ap
Kiitos nelonen ja vitonen viesteistänne :) Ja onnea saamastanne perheenlisäyksestä nelonen! Taidan itse alkaa treenaamaan puolimaratonille nyt kun on aikaa "vapautunut" lastenhoidosta muuhun.
Lasten kasvua hämmästellessä pikkuhiljaa tulee konkreettiseksi lause "lapset ovat meillä vain lainassa". -ap
On muuten uskomatonta miten nopeasti vuodet menevät ja lapset kasvavat, yhtäkkiä huomaa että entistä pikkukoululaista katsoo ylöspäin, puhdasta pyykkiä lajitellessa ei enää heti tunnista koon perusteella kenen on mitkäkin farkut ja kuopuskin on jo ainakin olkapäähän asti. -ap