Toisen koiran hankinta... helppoa vai ei, onko kaduttanut?

Minusta 1,5-vuotias on nuori, melkein pentu vielä. Mitä itse ajattelet, miksi siitä ikäerosta puhutaan? Eli mitkä on ne tekijät, joilla perustellaan että on liian nuori tai on sopivan ikäinen?

Mun mielestä tärkein on se, että 1,5-vuotiaan koiran koulutus on vielä vaiheessa, ja se taantuu herkästi kun mukaan tulee niinkin merkittävä häiriötekijä kuin pikkupentu.

Tähän ei voi vastata toisen puolesta. Itse pidän 1,5 vuotiasta koiraa liian nuorena toisen koiran seuraksi. Mutta se johtuukin siitä, että haluan, että toinen koira on selvästi aikuinen. Lisäksi itsellä on uroskoira ja en haluaisi ottaa kahta urosta pienellä ikäerolla. Ne ovat myös sitten samaan aikaan vanhoja. Toki niistä voi olla seuraa toisilleen, mutta en halua myöskään urostenvälisiä valtataisteluja, joten ikäeroa pitää olla. Ja ensimmäisen pitää olla selvästi aikuinen ja koira-arjen sujuvaa.

Mä sanoisin, että kaksi koiraa on mennyt helpommalla kun yksi. Ihan sen takia, että pitävät seuraa toisilleen, voi olla huoletta poissa kotoa kun tietää ettei koira ole yksin. Ei tarvitse koko ajan keksiä virikettä ja leikkiä jne. kun koirat touhuavat keskenään.

Ihan samanverran tulee askeleita yhtä tai kahta koiraa lenkittäessä, ihan samalla vaivalla ne syöttää jne.

Ja kun katson noita siskoksia leikkimässä tai nukkumassa toistensa kainaloissa onnellisena, niin vaikea olis kuvitella että olisivat yhtä onnellisia yksin.

Ei ole kaduttanut, mutta mieti hieman kokoeroa, ennenkuin rodun päätät. Meillä vanhempi koira on pieni ja nuorempi on kooltaan paljon isompi ja rotevampi ja vielä riehakas luonne. Kerran jo kävi niin että nuorempi jyräsi leikeissä vanhuksen jalan leikkauskuntoon, lasku 1500 euroa. Ikäera noilla on 6 vuotta, ja se on mielestäni liikaa, toinen riehakas kakara ja toinen jo kohta vanhus, joten mitään bestikssä ne eivät ole, kumpikin elää omaa elämää ja lenkillä vanhempi kyttää koko ajan, että kakara on edessä riehumassa ( lenkitetään siis molemmat vapaana) Pelkää nääs että toinen tulee takaa ja jyrää. Joten en suosittele kovin isoa koko eroa ainakaan niin päin että pienempi on se vanhus, ja ikäeroksi tommonen 3 vuotta voisi olla hyvä.

Merän koira on 12 v. mut halus eilenkin leikii naapurin KISSAN kanssa kun se tuli meidän pihalle rapsuteltavaks taitaa siis kaivata leikki kaveria. Oisko todella rauhallinen pentu silti liian riehakeas kaveriksi/ voisiko olla jotain muita juttuja et ei voitais ottaa sitä pentuu, siis tää meidän tän hetkinen koira on ollut koko ikänsä ainoa koira talossa, (se on kierto koira, ollaan sen neljäs perhe tuli meille 5-vuotiaana sen edellisissä peheissä  oli todella iso koira jonka takia se joudutiin antamaan pois, sillä se toinen koira ei tullut sen kanssa toimeen oli sitten siinä kodissa ehkä vaan semmosen kuukauden).

Up

Meidän 7-vuotiaan uroksen seuraksi muutti sen sisko, tulivat heti hyvin toimeen keskenään, kuin olisivat aina olleet yhdessä, sisko oli pomo. Kun tuosta parivaljakosta aika jätti, otettiin ensin yksi koira ja sen ollessa parivuotias kaveri sille. Kyllä koirat nauttivat kun on kotonakin koirakaveri, itsellä on paljon parempi mieli lähteä aamulla töihin kun koiran ei tarvitse jäädä yksin.

Kahdessa koirassa on tuplasti töitä; meillä on isot koirat ja jos mies ei ole kotona, vien koirat yksi kerrallaan lenkille (tai sitten ajan autolla metsään, jossa saavat olla vapaana tai omalla aidatulla pihalla). Ruokaan menee tuplasti rahaa, vakuutuksiin, rokotuksiin ym. myös. Mutta on se silti sen arvoista :).

Kyllä minua on kaduttanut.. Mahtavan hyvä puoli on tietenkin, että koirilla on seuraa toisistaan, siksi toisen otinkin. Mutta autottomana yksineläjänä kahden koiran kanssa kulkeminen on paljon hankalampaa..hoitoon ei myöskään niin herkästi viitsi viedä. Lisäksi minun koirilla on hieman luonne-eroa..toinen on arempi kuin toinen mikä aiheuttaa ongelmia välillä. Hieman huonosti myös leikkivät keskenään.

Up

Meille tuli toinen koira, kun ensimmäinen oli jo keski-ikänsä ylittänyt. Niistä ei tullut kavereita ikinä, taisi ikäero olla liian suuri. Vanhempi ei jaksanut pennun toilailuja ja ylilyöntejä, ja musta sillä oli aina sellainen katse, että se mielessään manasi mokoman rasittavan pikkupenteleen h*ttiin.

Myöhemmin olen alkanut kallistua siihen tulokseen, että tärkeintä on, miten kyseisten yksilöiden luonteet natsaa yhteen.  En uskaltaisi ottaa kakkoskoiraa, jos en voisi ottaa sitä  koeajalle pariksi viikkoa. Joissakin löytökoiria välittävissä paikoissa tämmöinen koeaika saattaisi ollakin mahdollista. Pentukoirasta luonnetta ja sen kehittymistä ynnä sopimista aikuiseen yksilöön on tosi vaikea arvioida, joten puhtaaksi tuuripeliksi menee :/

Meillä nyt 8kk urospentu ja kovasti jo haaveilen toisesta koirasta :-) emme nyt missään nimessä vielä ole toista ottamassa, kunhan haaveillen. Tämä nykyinen on "kivassa" teini-iässä nyt ja ilman muuta koulutus tulee olla sellaisella mallilla, että joukkoon voi ottaa uuden perheenjäsenen. Tästä koirasta vaan huomaa, kuinka varmasti nauttisi, kun olisi ihmisten lisäksi koirakaveri.

Kokemuksia toisen koiran ottamisesta kuulisin siis mielelläni lisää :)

Minä en ole katunut. Koira on koiran paras kaveri. :)

Meillä nuo ovat kyllä molemmat tuollaisia viisikiloisia, joten kulkevat helposti autossa jne.. Lenkilläkään ei ole ongelmia. Me kuljemme vielä paljon metsäpoluilla, joissa saavat olla vapaana. Ison koiran kanssa pitää tietysti huomioida vähän eri asioitakin.

Ei ole kaduttanut. Tiesin mihin ryhdyn.

Jos ottaa toisen koiran niin myös työn määrä kaksinkertaistuu, ei mee samalla kun yksi :)

Kiitos vastauksestasi... tää on nyt niin tiukka paikka, kun pentuja on tullut katsastettua niin tulee ikäänkuin "pentusokeaksi" ja unohtaa käytännön... on ne pennut vaan niiiiin ihania... Voi että... Tää meidän edellinen on aika vilkas tapaus, bordercollietyttönen, ja kyllä se repii kyllä riemua kun kaveri tulee, mutta on siinä sit aikasmoinen vilinä niiden pisupapereiden keskellä ;-) :-O

ap

RIippuu monesta asiasta, ei vähiten perheen elinympäristöstä ja tavoista, että meneekö kaksi siinä missä yksi vai ei. En ottaisi (toista) koiraa jos tuntuu siltä että en ehkä haluakaan sitä. Ottaisin koiran vasta kun tuntuu että varmasti haluan tähän elämään yhden koiran lisää, eli että olisi tilanteita joissa kaipaisin sitä koiraa, ja jos olisi vielä niin että juuri tämän rodun ja tämän yksilön haluan, en malta odottaa että se tulee meille "perheenjäseneksi"  ja näen kun se kasvaa aikuiseksi ja vanhenee ja miten tämä sama koira on täällä vielä 15 vuoden päästäkin. Tarkoitan sitä että kun eläinten kanssa kuitenkin tulee hankaluuksia, niin haluaisin itseni vuoksi, että olisin oikeasti halunnut juuri tätä koiraa enkä vaan jotain koiraa, jotta ne hankaluudet sitten olisi helpompi hoitaa.

Otin toisen koiran kun ensimmäinen oli noin kaksivuotias. Se tuntui vanhalta silloin, mutta eihän se oikeasti ollut. Ihan hyvin meni se alku, minulla oli aikaa. Vanhempi koira ei ollutkaan niin hyvin hanskassa mitä luulin, ja sen kanssa mentiin vähän takapakkia. Antoihan se toisen koiran pitäminen perspektiiviä ja näki selvästi miten koirat on erilaisia, yhden koiran ei tarvitsekaan siis olla kaikkea mitä koiralta toivoo. Nämä ei kylläkään ole erityisesti kavereita, jonkin näköinen narttulauma toki mutta ehkä asuisivat mieluummin jonkin toisen koiran kanssa, ehkä nartun kaveriksi olisi pitänyt hankkia uros. Mutta sitten tosiaan yllättävän nopeasti alkoi tulla kaikenlaista muuta, perhettä ja muuttoa, ja koirat jäi vähemmälle ja monessa tilanteessa yksi olisi mennyt paljon helpommin kuin kaksi. Olisi ollut helpompaa jos olisin odottanut muutaman vuoden kakkoskoiran hankkimista.

Mutta jos noita elämänmuutoksia ei olisi tullut, niin ehkä, en tiedä. Kaksi koiraa ei minulla mene siinä missä yksi, mutta joillakin ihmisillä näyttää menevän useampikin siinä sivussa.

Hei täällä yksi toista koiraa suunnitteleva. Meidän eka koira on nyt 1,5 vuotta. Onko liian nuori siihen, että perheeseen tulisi toinen koira? Vaikuttaa myös siltä, että olisin jo tarpeeksi "vanha", mutta onkohan siltikään... Joidenkin mielestä ei ole liian nuori ja joidenkin mielestä on. Mistä sen tietää?!?!