Ensimmäisen Lapsen Hoito Toisen Saapuessa. Surkea, Valittava Kirjoitus.

Kyllä sä urputat niin hauskasti, että vaikka painaisit 120 kiloa, niitä urputuksia jaksaisi lukea.



Hyvä muuten, että sun kommenttiosuudessa vahvistus on helppo (laskea kännykän laskimella). Loppuraskaus on ilmeisesti alentanut mut robotin tasolle, koska yrittäessäni eilen kommentoida toista blogia en kertakaikkiaan saanut tulkattua oikein sitä "Prove you're not a robot" -vahvistuksen sumennettua, vääristeltyä kirjainjatkumoa. Kiva.

Kieltämättä onnistut ilmaisemaan urputuksenkin niin hauskasti että mä nauran täällä ihan vedet silmissä... mielelläänhän näitä lukee (terveisiä äidille=D ) kun joku kerrankin rehellisesti sanoo miten asiat on, mitä sitä turhaa sievistelemään, ei se mitään auta. Jos turvottaa niin turvottaa (sun jalat näytti muuten TOSI hyvältä kaverin jalkoihin verrattuna, ja se on vasta vähän yli puolivälin..) parempi se on suoraan sanoa=) voimia viime metreille ja synnärille, kieltämättä ihan mielenkiintoinen tuo isännän suunnitelma=)

Komppaan edellistä, nää 'urputukset' saa ainakin mulla naurulihakset kipeiksi ja oman isännän epäilemään että olen pimahtanut. (: teillä sentään mies aikoo tulla mukaan, omani kanssa keskusteltiin tuosta samasta aiheesta ja mies alkoi pakitella että eihän häntä siellä tarvita. Tuskin siellä kätilökään yleisöä kaipaa. Mihin sitten selitin että kätilö hoitaa jalkopään ja mies pääpuolen.. Otsan rypyistä päättelin että asiasta keskustellaan vielä. Jos sinä saat Isännän uhraamaan sormensa niin kyllä saa meidänkin jöröjukka uskaltaa sinne mukaan. ;)

Joo näitä lukiessa myös meikäläisen isäntä luulee mun menettäneen viimeisenkin järjenhiveneni, kun nauran vedet silmissä ja pissaa pidätellen. Itse tulen myös toisen lapseni odotuksessa vain kaksi viikkoa sua jäljessä ja nää kirjoitukset on niin osuvia. KIITOS! =)

Kyllähän sun mielenkiemuroita vaan on kiva seurata :D Joten jatka samaan malliin. Meillä oli vain yksi lapsenlikkaehdokas ja hän onneksi pääsikin tulemaan (ajoitimme synnytyksen sopevasti viikonloppuun). Tyttö (11 kk) oli itkenyt _koko_ ajan aamuseitsemästä iltaviiteen, mitä isä oli poissa kotoa. Eipä lupautunut lapsenvahti tulla heti uudestaan. Itse asiassa sanoi, että meni kaikki halut hankkia omia lapsia :D Ja se mielentila kesti muuten pitkään...

hauskoja ajatuksista näistä vauva asijoista jos miehet tulevat synnytykseen mukaan..Mutta en sitten kun ei tulekkaan vaan antaa ymmärtää et tulee mukaan mutta ei sitten tule.puheilee mukiavia asiota hyvin.ja lopuksi kiero kun korkki ruuvi.

Sinun kirjoituksia lukee mielellään. Ne ovat ihanan realistisia! Elämä ei ole aina yhtä hymyä (vaikka hymy yleensä tuleekin kasvoille sinun kirjoitustyylisi takia :) )



Meillä on sama tilanne edessä tammi-helmikuussa kun uusi vauva syntyy. Pojan isänisä olisi se ensimmäinen vaihtoehto, ja hänellä on joustavat työajat, joten hän pääsee oikeastaan milloin vain hoitamaan. JOS hän ei ole työmatkalla! Niitä hänellä on 4-5 kertaa vuodessa ja nyt toivotaan, että synnytys ja työmatka eivät osu samaan aikaan.



Onneksi meillä on kuitenkin samassa kaupungissa myös tukiverkkoa, joten pojan saa sitten vietyä tilapäiseen hoitoon jonkun ystäväperheen luo. Siinä tapauksessa meillä on kuitenkin sama jännitys edessä kuin teillä: poika ei vielä ole ollut yökylässä :D



Olisiko teillä mahdollista testata tuota yökyläilyä vielä ennen h-hetkeä? Niin me ajattelimme tehdä tässä syksyn/talven mittaan. Poika ei tosiaan ole ollut kenenkään luona yötä ilman meitä, joten hän saa mennä isänisän luo harjoittelemaan :)



Minäkään en TODELLAKAAN aio ajaa yksin synnärille! Enkä synnyttää ilman miestä. Hatunnosto sinun äidillesi!

Viktor on kyllä ollut yökylässä useastikin, ei siinä mitään. Ei vain koskaan toisen lapsen luona, joten se on se aika piukka kipupiste. Mummoloissa on kyläilty jo monta kertaa :) Isännän äiti jopa kysyi meiltä pojan ollessa kolmekuinen että olettekos te kiukkuisia meille kun lapsi ei ole vielä ollut yökylässä :D

Auts. Miten tuollainen edes onnistuu, jos saa kysyä?

Hatunnosto että kuitenkin tuli ja kesti! :D

Oh, tsemppiä loppumetreille! Toivottavasti olet leppoisampi kuin minä ;)

Voit kertoa jöröjukalle että vaikka se tuntuisi kammottavalta ajatuksena niin kyllä se menee. Mekin sovimme Isännän kanssa etukäteen (jota siis heikottaa jo verikokeita otettaessa) että harteista ylöspäin on hänen alueensa. Nimittäin jos ukko pyörtyisi vahingossa vilkaistuaan jonnekin kesken synnytyksen, saisin sellaisen syöksyraivarin että Karhu-ryhmää kaivattaisiin saliin rauhoittelemaan. Kuitenkin sitten tositilanteessa Isäntää ei tuntunut hetkauttavan mikään! :D Mies katseli kun tippaa laitettiin, seurasi epiduraalin pistoa, kurkkasi pilkistävää vauvan päätä, vilkaisi istukkaa ja leikkasi lopuksi vielä ilolla napanuoran <3



Pääseehän sieltä loppujen lopuksi sitten pois kesken kaikenkin jos tuntuu olevan liikaa.

Isännällä on ollut melkein 3 vuotta aikaa hioa tuota suunnitelmaa ;)

Itse olen myös monta kertaa muiden blogeissa ryssinyt sen kirjoitusosuuden. Minusta ihan selviä (vaikkakin usein ei-mitään-tarkoittavia) sanoja, ja sitten saa kuitenkin viidettä kertaa olla tulkitsemassa että mitäköhän tuossa nyt lukee kun ei mene läpi millään.

Sitten on vielä se jännitysmomentti, että kuinka kiireellä pitää lähteä sairaalaan. Meillä lapsenvahti oli reilussa tunnissa paikalla eikä lähdetty mitenkään kiireellä kun ei tuntunut siltä että tarvisi - loppujen lopuksi ehdittiin olla sairaalassa reilu tunti ennen kuin lapsi syntyi eli ei siihen paljon pelivaraa jäänyt. Alla oli normaali 9h synnytys 2 vuotta aiemmin niin ei osannut varautua... Mahdollista kolmatta synnytystä varten täytynee leiriytyä sairaalan pihaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

:D

Meillä isäntä oli mukana ekassa, muttei tokassa synnytyksessä juurikin lapsenhoidon takia. Toinen synnytys oli saletisti parempi, koska sain keskittyä synnytykseen ja itseeni ihan rauhassa.



Ilman miestä oli helpompi synnyttää :D

Älä vaan miehelle tuota sano ;)



:D