Kun näet tuoreen äidin vastasyntyneen vauvan kanssa
niin ajatteletko, että siinä on äidillä haaroissa verinen jälkivuotoside?
Kommentit (13)
Ei, en ajattele. Vaikka olikin vittumaista se jälkivuoto, kuin menkat ois kestäny 3vkoa!!! Ajattelen että, miksi mieheni ei suostu toiseen lapseen (on kuulemma niiiiiin kallista.. :( ) Olen siis itse töissä, lapsemme on ollut pk:ssa 1v3kk ikäisestä, itse maksoin äippälomani ja ne muutaman kuukauden hoitovapaata... Mies maksaa siis isommista tuloistaan isot laskut ja asuntolainan lyhennyksen (asunto on siis yksin miehen nimissä)...
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 20:23"]
niin ajatteletko, että siinä on äidillä haaroissa verinen jälkivuotoside?
[/quote]
En. Ajattelen, että on kadehdittavassa euforiassa ja sen heille mielelläni suon. Side on tuossa tilanteessa kaiken upean rinnalla niin pieni juttu, että tuskin muuta kuin tunnevammaista vuotofriikkiä kiinnostaa.
Ajattelen (kateellisena) että voi kuinka pieni ihana vauva ja onnellisen näköinen äiti. Ohikiitäen saatan pohtia, että onkohan hän kunnossa synnytyksestä, mutta mitään erityisiä asioita siihen liittyen ei tule mieleen. En tiedä sitten tuleeko jatkossa jonkin aikaa kun tämän aloituksen luin. Kiitti.
Yök, en todellakaan ajattele. Olet sairas ap!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:47"]
Ajattelen (kateellisena) että voi kuinka pieni ihana vauva ja onnellisen näköinen äiti. Ohikiitäen saatan pohtia, että onkohan hän kunnossa synnytyksestä, mutta mitään erityisiä asioita siihen liittyen ei tule mieleen. En tiedä sitten tuleeko jatkossa jonkin aikaa kun tämän aloituksen luin. Kiitti.
[/quote]
Jatkossa tulee luultavasti sääli ap:tä kohtaan jonain etäisenä sivujuonteena ihastelun ja positiivisen kateuden rinnalle.
En ajattele.Ihailen vauvaa ja äitiä joka on jo jaksanut lähteä ulos ja liikkeelle.
Säälin sinua ap, ja hämmästyttävää tapaasi assosioida. Kirjoitteletko mahdollisesti myös toimittajille samantapaisia juttuja, jotenkin tuntuu tutulta tämä?
No en todellakaan! Kyllä minä ihastelen vauvaa ja ajattelen, että toivottavasti hänestä huolehditaan hyvin.
Ajattelen valitettavasti noinkin. Sain pahat traumat omistani ja en kykene enää ikinä varmaan suhtautumaan synnytykseen mitenkään luonnollisesti.
Ei varmaan enää tulisi mieleen, mutta tottahan tuo on.
Mikä ihmeen pakko sitä on kieltää? Ei ole ehkä kahvipöytäpuheenaihe, mutta ei mitään ylitsepääsemättömän kauheatakaan.
tottakai