Miksi lapset ovat nykyään niin nössöjä?

Oma lapseni pelkää, vaikka minä karaisen parhaani mukaan. En todellakaan ala lässyttämään pelkäävälle pojalle vaan käsken tiukasti, mutta se ei auta.

Onko ap niitä ihmisiä, joiden mielestä pelko kuuluu elämään ja lapsia pitäisi pelotella mahdollisimman paljon.

Sitä paitsi isot koirat ja kissat ovat vaarallisia lapselle, niitä on fiksua pelätä.

Allekirjoitan täysin. Itsellä on täysi työ kasvattaa lasta suhtautumaan koiriin/ampiaisiin/pultsareihin normaalisti, kun kaikkialla on kauhistelevia kaakattajia.

Naapurin 2 vilkasta ja nuorta koiraa ryntäsi meidän pihalle kun lapset oli siellä kaikessa rauhassa leikkimässä. Säikähtivät kovasti koiria ja sen jälkeen isompi (olisko ollut 5v) rupesi pelkäämään koiria.

Käytiin parin viikon päästä tapahtumasta silittelemässä samoja koiria kun nähtiin naapuri niiden kanssa pihalla. Nuorempaan tehosi mutta vanhempi arastelee edelleen koiria vaikka tapahtumasta on vuosia. Toki kannustan silittelemään tuttuja koiria jne eikä nyt onneksi enää sentään paniikkiin mene koirien lähellä.

Osin ymmärrän ap;n aloituksen. Toisaalta joskus pelkoja ei saa vaan helpotettua vaikka miten yrittäisi. Tai pelot hoituvat ajan kanssa itsekseen.

Omat vanhemmat saivat juuri sitä "pelotuskasvatusta" eikä heiltä pistetty viinapulloja tai tupakkeja piiloon jottei mieli järkkyisi. Ja jotenkin tuntuu että sen polven väki on täysipäisempää porukkaa kuin pumpulissa kasvatettu nössöjoukko. Munki lapsuudessa kuritettiin lapsia surutta eikä ollut kamalaa jos 5-vuotias leikki pihalla yksinään. Nykyään pitää olla armeija melkein mukana valvomassa mammojen pikku-höpönassuja. 

Mun mielestä lapsia ei saa pahoinpidellä fyysisesti taikka henkisesti (paitsi pieni tukistus on joskus oikeasti paikallaan) mutta ei niitä pidä pumpulissakaan kasvattaa.

No monet pienten lastenvan äidit on tosi rasittavia. Pipo löystyy päässä, kun lapsi on yli 10 v. 

Samaa mieltä aloittajan kanssa!

Pelko kuuluu elämään ja se on meidät hengissä pitänyt tähänkin saakka. Pelko on tärkeä tunne, jota pitää oppia käsittelemään. AV-mammojen järjenjuoksuhan toki huutaa heti, että "pitääkö lasta sitten tahallaan pelotella ja tahallaanko pitää näyttää k16-leffoja päläpäläjäkäjäkä!" Ei. Järki käteen. Liika suojelukaan ei ole fiksua. Tiedän tapauksen, jossa lapsi alkoi itkeä, kun näki isovanhempansa ihan siististi juovan hienosta lasista siideriä tms. mietoa juomaa (LASILLISEN vain). Ilmeisesti lapsen toisessa mummolassa harrastettiin ryyppäämistä, vaikka lapsi oli hoidossa ja lapsi ilmeisesti yhdisti tietynlaisesta lasista juomisen kamalaan törttöilykäytökseen. Jos lapsi on joutunut nähdä kännäilyä ja on joutunut pelätä, niin tokihan semmoisesta voi syntyä trauma, mutta sitäkään ei pidä vain sysätä syrjään vaan sitäkin voi käsitellä. Tuommisessa tapauksessa ei kannata ottaa sitä lasillistakaan ainakaan hetkeen, jotta lapsi voi alkaa luottaa taas.

Maailma on kyllä muuttunutkin yhä vain vaarallisemmaksi. On hyvä pitää lapsia silmällä ja opettaa vaaroista. Minulle kerrottiin jo pienenä Jammu-sedästä ja mitä voi käydä, jos menee junaradalle. Säikähdin, mutta en saanut traumoja ja opinpahan varomaan. Olen kiitollinen hyvistä opetuksista.

Mä luulen että pohjalla on loppujen lopuksi uusavuttomuus.

Koska vanhemmat eivät osaa olla lastensa kanssa, he ulkoistavat jälkikasvunsa "ohjattuihin harrastuksiin". Lapsille ei synny luontevia kaveruussuhteita, joissa tapeltaisiin, koeteltaisiin omia rajoja porukassa, selvitäisiin omin voimin vaikeista tilanteista, ravattaisiin kavereilla (joilla saattaa olla esim. eläimiä). Kyllähän siitä syntyy mielikuva, että muu maailma on outo ja pelottava ja itsestä ei ole mihinkään. 

Mulla on kolme lasta, olen 45 v.. Välillä mietin palstaa lukiessani että mitä dementikkoja täällä pyörii. Ovatko pienten lasten äidit oikeasti unohtaneet millaista on olla lapsi ja ottaa maailma omaksi? 

Nykyään ihanneasuminen tarkoittaa omakotitaloa pöpelikössä, josta naapurit ovat mahd. kaukana ja lapsia kuskataan autolla kaukaisiin harrastuksiin ja kouluun. Mitään sosiaalisuutta tai omavoimaisuutta ei lapsessa kehkeydy koska kaverit ovat kaukana. Jos tulee vähänkin jotain häikkää, niin vanhemmat ryntäävät perheneuvolaan ja miettivät mikäköhän diagnoosi lapselle saatasiin. Vaikka kyse olisi vain siitä, että että lapsi arastelee koiraa koska on siihen tottumaton. 

Kaverini ohjaa lastaan pelkäämään. 3,5-vuotias tyttö säikkyy ihan kaikkea koirista dvd-elokuviin(!) enkä ihmettele, kun äidin touhuja katselen: äiti kyttää lapsensa reaktiota eri asioihin ja aloittaa vuodatusmaisen "oivoivoii säikähtikö äidin pieni"-valitusvirrensä jo ENNEN kuin lapsi säikähtää/näyttää pelästyneeltä. Sitten tytöltä pääsee itku ja äiti hienosti laskee 1+1 eli päättelee itkun johtuneen tiellä tavatusta koirasta, joka vähän haukahti. Ei jumalauta sitä touhua..!

Ymmärrän joo toisaalta ap:n pointin, mutta en näe omia lapsuusaikojanikaan kaikkine vapauksineen minään auvoisana aikana. Vapaus ottaa maailma haltuun ja vapaus selvitellä erimielisyydet ilman vanhempia tarkoitti usein viidakon lakeja, joissa pojilla vahvin ja tytöillä etevin v-ilija voitti ja hallitsi muita. Koulukiusaamista ei ollut, jos joku suljettiin pois porukasta ja hän sai vuosikausia kokea olevansa ala-arvoinen ihminen. Pointtina kaikkina aikoina voisi olla se, että rakastaa lastaan ja miettii, mikä on tälle pitkällä tähtäimella hyvä (ei karaisua ja kyykytystä, joka kasvattaa vain kovan kuoren eikä liiallista paapomista, mikä jättää itsetunnon huonoksi sekin).

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:11"]

Kaverini ohjaa lastaan pelkäämään. 3,5-vuotias tyttö säikkyy ihan kaikkea koirista dvd-elokuviin(!) enkä ihmettele, kun äidin touhuja katselen: äiti kyttää lapsensa reaktiota eri asioihin ja aloittaa vuodatusmaisen "oivoivoii säikähtikö äidin pieni"-valitusvirrensä jo ENNEN kuin lapsi säikähtää/näyttää pelästyneeltä. Sitten tytöltä pääsee itku ja äiti hienosti laskee 1+1 eli päättelee itkun johtuneen tiellä tavatusta koirasta, joka vähän haukahti. Ei jumalauta sitä touhua..!

[/quote]

näitä on. Miehen sisko harrasti myös tuota, ja oli hauska seurata kerrankin kun tenava vähän kaatui. Lapsi ei ollut moksiskaan, anoppikin (eli miehen siskon oma äiti) näytti lapsen vierestä, että ei käynyt mitenkään mutta miehen sisko äityi kamalaan hössöttämiseen "voi kävikö jotain sattuko..." No eiköhän lapsi pillahtanut itkuun (viiveellä) äitinsä hössötystä.

Mutta toisaalta oma äitini on sukupolvea, jossa ei paljon vitsaa säästelty. Uimaankin opetettiin tyylillä "laiturin nokasta veteen ja ui tai huku". Eipä ole äitini (nyt yli 60) sen jälkeen uskaltanut uida.

Tajuathan ap että jotkut ihmiset nyt vaan yksinkertaisesti pelkäävät isoja, kovaäänisiä karvaisia kuolaavia bakteerikasoja, joita joskus koiriksikin kutsutaan. Sille ei vaan voi yhtään mitään.

Ja minusta lapsi on kerrostalossa aina tärkeämpi kuin KOIRA. Ei tee hyvää vauvallekaan nukkua parvekkeella, kun naapurin koiran karvoja leijailee meidän ilmatilassa. Puhumattakaan niistä bakteereista...

Tajuathan ap että jotkut ihmiset nyt vaan yksinkertaisesti pelkäävät isoja, kovaäänisiä karvaisia kuolaavia bakteerikasoja, joita joskus koiriksikin kutsutaan. Sille ei vaan voi yhtään mitään.

Ja minusta lapsi on kerrostalossa aina tärkeämpi kuin KOIRA. Ei tee hyvää vauvallekaan nukkua parvekkeella, kun naapurin koiran karvoja leijailee meidän ilmatilassa. Puhumattakaan niistä bakteereista...

Minua karaistiin ja se ei yhtään jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi. Ehkä sinullekin olisi tehnyt terää, jos sinusta olisi joku niin välittänyt, että olisi osoittanut sinulle, että sinun ei tarvitse pelätä.

Aikuinen, joka kutsuu lasta nössöksi, on todennäköisesti entinen koulukiusaaja tai koulukiusaajan äiti.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 12:50"]

Ihmetyttää, kun aina joku jaksaa vaahdota jostain ihan naurettavasta asiasta, mitä hänen lapsensa kammoaa/pelkää.

Monesti olen kuullut tai lukenut, että jonkun kouluikäinen lapsi pelkää naapurin koiraa. Ei siis siksi, että koira olisi tehnyt lapselle mitään tai olisi äänekäs vaan siksi, että koira on pelottavan näköinen (musta tms. tumman värinen) tai on iso.

Sitten mammat ihan oikeasti kehtaavat miettiä, miten saisivat koiran pois heidän asuinympäristöstä?! Eikö sille lapselle voisi selittää, että ei se koira mikään hirviö ole. Kenties voisi kysyä koiran omistajalta, voisiko lapsi joskus vaikka silittää koiraa tai muuten tutustua siihen? Eih, tottakai mamman ensimmäinen ajatus on tehdä tekaistuja valituksia naapurista tai jopa miettiä koiran myrkyttämistä.

Sitten jos mennään kylään lapsettoman pariskunnan luo ja raahataan lapset mukaan. Lapset tuntuu saavan traumoja, jos hyllyllä on näkyvillä TYHJIÄ viinipulloja koristeena (auta armias jos ne on täysiä, siitä lapsi tuntuu saavan ihan karmaisevat traumat)

Seinillä olevat julisteet pelottaa. Hyllyissä olevat kauhuelokuvien kannet pelottaa lapsia ja ne pitäisi piilottaa. Salmiakkia ja kirpeitä karkkeja ei saa tarjota, koska lapsi voi säikähtää makua.

Kissatkin pelottaa lapsia, kun ne tuijottaa niin pelottavasti.

Herra Jumala naiset, höllätkää nyt sitä pipoa vähän. :D Ei ne lapset ole mitään lasia.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:11"]

Kaverini ohjaa lastaan pelkäämään. 3,5-vuotias tyttö säikkyy ihan kaikkea koirista dvd-elokuviin(!) enkä ihmettele, kun äidin touhuja katselen: äiti kyttää lapsensa reaktiota eri asioihin ja aloittaa vuodatusmaisen "oivoivoii säikähtikö äidin pieni"-valitusvirrensä jo ENNEN kuin lapsi säikähtää/näyttää pelästyneeltä. Sitten tytöltä pääsee itku ja äiti hienosti laskee 1+1 eli päättelee itkun johtuneen tiellä tavatusta koirasta, joka vähän haukahti. Ei jumalauta sitä touhua..!

[/quote]

näitä on. Miehen sisko harrasti myös tuota, ja oli hauska seurata kerrankin kun tenava vähän kaatui. Lapsi ei ollut moksiskaan, anoppikin (eli miehen siskon oma äiti) näytti lapsen vierestä, että ei käynyt mitenkään mutta miehen sisko äityi kamalaan hössöttämiseen "voi kävikö jotain sattuko..." No eiköhän lapsi pillahtanut itkuun (viiveellä) äitinsä hössötystä.

[/quote]

Äitini, narsisti näin olen päätellyt, harrasti myös tuota. Päätti miedän puolestamme miten mihinkin ärsykkeeseen tulisi reagoida. Hänelle tälläinen manipulointi sopi hyvin koska hän saattoi sitten aina vedota siihen, että lapsi ei halua tai lasta väsyttää. Ei tarvinnut itse ikinä ottaa vastuuta tekemisistään. Lisäksi hän sai siten huomiota.

Miehistä on tullut naisia, siksi kaikki nykyään nössöjä. 

Koiria nyt sietääkin pelätä.

Niin, tuota. Olen 34-vuotias nössö, ja pelkään suurinta osaa koirista. Olen pelännyt lapsesta asti. Olin ekaluokkalainen kun naapurin susikoira kaatoi minut lumihangeen ja tuli päälle. Halusi niin kovasti leikkiä. Just joo.

Pelkään koiria enemmän kuin 2-vuotias lapseni, joka tosin myös suhtautuu epäluuloisesti vieraisiin iholle asti tuleviin koiriin.

Jos itse pelkäät jotain, arvostatko jos sua komennetaan tiukasti olemaan reipas? Vai arvostaisitko muunlaista lähestymistapaa?

Miksi sinä vetoat tässä vain naisiin? Ihan koska tahansa ne isätkin voivat astua remmiin ja ottaa yhtäläisen vastuun lapsensa kasvatuksesta ja reipastuttamisesta.