En ole 7 vuodessa sopeutunut siihen että mulla on lapsia

Minä ainakin rupean nyt vasta 11 vuoden jälkeen "nauttimaan" lapsistani. Mutta olenkin ollut aina yksin vastuussa kaikesta ja siksi väsynyt koko touhuun.

Olen yhden, jos sun toisenkin kerran katunut lasten hankintaa.

Oon ihan kypsä noihin lapsiin...onneksi vanhin täyttää ihan kohta 18...saa kyllä lähtä omaan asuntoon saman tien. En jaksa enää vaatimuksia ja vittuilua, jos en ole heti tekemässä niinkuin teinipaska haluaa. Nuorempi vielä kotona ainakin viis vuotta, mutta on onneksi helpompi tapaus kuin isosisaruksensa. Harmittaa, että miksi piti tehdä koko lapset. Jos saisin päättää uudestaan , niin en ainakaan lasten isän kanssa lapsia tekisi. Narsistinen persoonahäiriö on perinnöllistä lajia. Onneksi lapset on myös isänsä kanssa, joten en koko ajan joudu oleutumaan ja palvelemaan itsekkäitä teinejä.

onko koskaan käyny mielessä hakea itselle apua?

Kuulostaa että aika jaksamisen äärirajoilla on menty ja pitkään ja ylikin.

Lastenhoitoapua saa ja muutakin tukea jos vaan viitsii hakea, masennuskin kannattaisi ehkä tsekkauttaa.

Ei ole normaalia että maailma näyttää noin mustalta suhteessa omiin lapsiin.

12 vuotta takana ja jos voisin jotain elämässäni tehdä toisin, niin yhtään lasta en tekisi.

palstan mantran mukaan lapsia pitää tehdä, kun tekemättömiä aisioita katuu, ei tehtyjä.

Exä aikoinaan puhui ympäri. Jos olisin tiennyt jääväni yksinhuoltajaksi ja sitä mitä kaikkea lasten vuoksi tulevaisuudessa tapahtuisi, niin en ikinä olisi lapsia tehnyt.

Se ei kuitenkaan poista sitä, että lapsiani rakastan yli kaiken ja kyllä heistä on paljon iloakin. Vastuu vaan on liian suuri.

hyvin kiitollinen että on ne lapset, ja ihmeekseni hyvin ihania niistä tuli !

Toki mies on tärkeä, ja työkin, mutta lapset on kyllä se ihan mahtavin juttu!