Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rahavirta lapsilta vanhemmille ärsyttää

Vierailija
28.02.2013 |

Minun ei ole tarvinnut antaa vanhemmille kalliita lahjoja, itse asiassa he ovat aina mielummin toivoneet itsetehtyä korttia tai vaan läsnäoloa juhlapäivien kunniaksi. Tämä jatkuu nyt aikuisenakin. Vanhempani ovat kyllä avustaneet meitä lapsia avokätisesti rahallisesti, edelleenkin, mutta kiintymystä ja rakkautta meitä kohtaan osoittavat muulla tavoin eli eivät osta rahalla rakkautta. Vanhempani elävät itse nuukasti, mutta haluavat, että lastensa ei tarvitsisi nuukistella ihan joka asiassa. Haluavat ehdottomasti antaa rahalahjansa minulle.

 

Miehen perheessä taas lasten pitää ostaa vanhemmilleen hienot lahjat syntymäpäivinä ja jouluisin. Vanhempansa ovat sössineet raha-asiansa ja ruikuttavat, miten ei ole varaa siihen ja siihen. Mieheni ei luonnollisestikaan ole saanut opiskeluaikanaankaan minkäänlaista taloudellista apua kotoaan, päin vastoin, on lainannut silloinkin vanhemmilleen rahaa. 

 

Nyt aikuiset lapset näkevät sitten jonakin lapsen velvollisuutena ostaa vanhemmilleen kalliita lahjoja tai antaa isoja rahasummia lahjaksi. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti. Minun kohdallani rahavirta on vanhemmilta minulle, miehen kohdalla häneltä vanhemmille. Saamme miehen kanssa ihan hyvää palkkaa, joten perheen rahojen riittämisestä ei ole kyse. Mutta minusta on vääryys, että omat vaatimattomat vanhempani antavat omistaan meille, ja ne samat rahasummat virtaavat miehen törsääville wt-vanhemmille.

 

Mielestäni lapsen ei tarvitse elää jossakin ikuisessa kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen olemassaolostaan, lapsuusaikana aiheuttamastaan rahankulusta tai saamastaan hoivasta. Koko ajatuskin on sairas.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä! Elämän antajat ja suojelijat pitää vähintää lähettää Siperiaan siinä vaiheessa, kun heistä ei enää ole hyötyä taloudellisesti eikä heistä ole huolehtimaan lapsenlapsistaan!

Mutta niin kaun kun sinusta ei ole sanomaan...Ei kiitos,  kun vanhempasi teille rahaa antaa pitäisin tälläisen hurskastelun kurissa. Et ole yhtään parempi suhteessa miehesi vanhempiin.

 

Vierailija
2/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, olet itse samanlainen kuin miehesi vanhemmat, raha kelpaa :D

 

Taatusti ärsyttää, nyt teillä on vähän vähemmän rahaa siellä kotona, ärsyttävää. Sekin on ärsyttävää, ettei sun mies osaa sanella rajojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oho. Olen kyllä kanssasi ihan päinvastaista mieltä.

 

Minusta on noloa, jos aikuinen ihminen saa vähätuloisilta vanhemmiltaan rahalahjoja. Vanhemmat ovat elättäneet ja avustaneet aikansa, mutta aikuisia (varsinkaan hyvätuloisia!!) lapsia ei tarvitse enää hyysätä. Siis poikkeustapauksia lukuunottamatta. 

 

Annan mielelläni omille vanhemmilleni arvokkaampia lahjoja, konsertti- tai kylpyläreissuja tms. jos vaan mahdollista. Nyt on minun vuoroni tarjota.

Vierailija
4/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole hylkäämässä ja lähettämässä ketään Siperiaan.

 

Mutta jos aikuiset ihmiset vuodesta toiseen vapaaehtoisesti törsäävät rahansa luksukseen, johon heillä ei ole varaa, ja sitten inisevät perheellisille lapsilleen, kuinka heillä ei ole varaa ostaa jouluruokiakaan, mielestäni ei ole lasten tehtävä syytää rahojaan heille vain siitä kiitollisuudesta, että ovat joskus heidät tehneet.

Vierailija
5/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen hieman samoilla linjoilla. Toki autan ja olen auttanutkin ohimenevissä taloudellisissa vaikeuksissa vanhempiani, mutta pääsääntöisesti toisin päin. Minä vanhempana kituuttelen jo nyt säästääkseni lapsille jotain. Niin se vain menee, että minä olen olemassa lapsia varten, kun heitä kerran on. Toivon toki että myös rakastavat minua ja käyvät luonani kun olen vanha. Itse aion järjestää myös aikanaan palvelukotipaikan itselleni.

Vierailija
6/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johan pomppas. Miten se menikään...Toisissa ärsyttää eniten se piirre, joka on oma heikoin kohta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä eivät ole sössineet asioitaan, mutta ovat tyyppejä, joille ei kelpaa mikään. Jos ostaa kahdesta samalaisesta tavarasta halvemman, siitä tulee kuulemma palautetta. Meille päin isovanhemmat esittävät köyhiä, mutta heidän lahjaodotukset ovat ilmeisen korkealla. Minulle kyllä riittää esim. joululahjaksi ne nilkkasukat, jotka saan.

Miksi aikuisten lasten pitää joka juhlapäivä mennä uhraamaan kalliita lahjoja vanhempiensa luo?

Vierailija
8/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani eivät ole pienituloisia, heillä pyyhkii ihan hyvin, paremmin kuin meillä. Osittain varmaan siksi, että elävät säästäväisesti. Käyttävät rahaansa heidän mielestä tärkeimpäänsä, eli antavat minulle ja sisaruksilleni silloin tällöin (eivät siis rahoita elämäämme säännöllisesti). Olen kieltäytynyt monesti, mutta he haluavat antaa rahat, pyytävät ostamaan vaikka sitten lapsille jotakin, koska eivät halua itse ostaa turhaa roinaa nurkkiimme.

 

Miehen vanhemmista en tiedä tarkkaan, mutta normaalissa palkkatyössä käyvät, parempaa palkkaa saavat molemmat kuin vaikka äitini. Heillä ei jää ylimääräistä rahaa käteen, koska käyttävät rahansa kalleimmissa kaupoissa, eivät vahingossakaan osta alennuksesta mitään, ostavat kalleimmat versiot ruuasta, vaatteista, autoista, tietotekniikasta. Tilaavat lehtiä ja maksukanavia, joita eivät edes jaksa lukea tai katsoa. Heittävät aterialta jääneen ruuan roskikseen. Matkustelevat sinne tänne vertailematta matkojen tai hotellien hintoja. Pyörittelevät silmiään kun kuulevat lastemme vaatteiden olevan käytettynä ostettuja tai saatuja, ihmettelevät kun teemme kotiin hankintoja pikkuhiljaa emmekä ostaa pamauta kaikkea kerralla osamaksulla tai velaksi.

 

Nooh, mutta tästä ja teidänkin mielipiteistänne viisastuneena, pitää sitten vaan tehdä iso määrä lapsia. Voi alkaa 18v päästä perimään heiltä rahana takaisin kaikkea heidän aiheuttamaansa vaivaa ja rahankulua, ja elellä itse vailla huolenhäivää siitä, riittävätkö omat rahat!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani eivät ole pienituloisia, heillä pyyhkii ihan hyvin, paremmin kuin meillä. Osittain varmaan siksi, että elävät säästäväisesti. Käyttävät rahaansa heidän mielestä tärkeimpäänsä, eli antavat minulle ja sisaruksilleni silloin tällöin (eivät siis rahoita elämäämme säännöllisesti). Olen kieltäytynyt monesti, mutta he haluavat antaa rahat, pyytävät ostamaan vaikka sitten lapsille jotakin, koska eivät halua itse ostaa turhaa roinaa nurkkiimme.

 

Miehen vanhemmista en tiedä tarkkaan, mutta normaalissa palkkatyössä käyvät, parempaa palkkaa saavat molemmat kuin vaikka äitini. Heillä ei jää ylimääräistä rahaa käteen, koska käyttävät rahansa kalleimmissa kaupoissa, eivät vahingossakaan osta alennuksesta mitään, ostavat kalleimmat versiot ruuasta, vaatteista, autoista, tietotekniikasta. Tilaavat lehtiä ja maksukanavia, joita eivät edes jaksa lukea tai katsoa. Heittävät aterialta jääneen ruuan roskikseen. Matkustelevat sinne tänne vertailematta matkojen tai hotellien hintoja. Pyörittelevät silmiään kun kuulevat lastemme vaatteiden olevan käytettynä ostettuja tai saatuja, ihmettelevät kun teemme kotiin hankintoja pikkuhiljaa emmekä ostaa pamauta kaikkea kerralla osamaksulla tai velaksi.

 

Nooh, mutta tästä ja teidänkin mielipiteistänne viisastuneena, pitää sitten vaan tehdä iso määrä lapsia. Voi alkaa 18v päästä perimään heiltä rahana takaisin kaikkea heidän aiheuttamaansa vaivaa ja rahankulua, ja elellä itse vailla huolenhäivää siitä, riittävätkö omat rahat!

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 12:58"]

Vanhempani eivät ole pienituloisia, heillä pyyhkii ihan hyvin, paremmin kuin meillä. Osittain varmaan siksi, että elävät säästäväisesti. Käyttävät rahaansa heidän mielestä tärkeimpäänsä, eli antavat minulle ja sisaruksilleni silloin tällöin (eivät siis rahoita elämäämme säännöllisesti). Olen kieltäytynyt monesti, mutta he haluavat antaa rahat, pyytävät ostamaan vaikka sitten lapsille jotakin, koska eivät halua itse ostaa turhaa roinaa nurkkiimme.

 

Miehen vanhemmista en tiedä tarkkaan, mutta normaalissa palkkatyössä käyvät, parempaa palkkaa saavat molemmat kuin vaikka äitini. Heillä ei jää ylimääräistä rahaa käteen, koska käyttävät rahansa kalleimmissa kaupoissa, eivät vahingossakaan osta alennuksesta mitään, ostavat kalleimmat versiot ruuasta, vaatteista, autoista, tietotekniikasta. Tilaavat lehtiä ja maksukanavia, joita eivät edes jaksa lukea tai katsoa. Heittävät aterialta jääneen ruuan roskikseen. Matkustelevat sinne tänne vertailematta matkojen tai hotellien hintoja. Pyörittelevät silmiään kun kuulevat lastemme vaatteiden olevan käytettynä ostettuja tai saatuja, ihmettelevät kun teemme kotiin hankintoja pikkuhiljaa emmekä ostaa pamauta kaikkea kerralla osamaksulla tai velaksi.

 

Nooh, mutta tästä ja teidänkin mielipiteistänne viisastuneena, pitää sitten vaan tehdä iso määrä lapsia. Voi alkaa 18v päästä perimään heiltä rahana takaisin kaikkea heidän aiheuttamaansa vaivaa ja rahankulua, ja elellä itse vailla huolenhäivää siitä, riittävätkö omat rahat!

[/quote]
 
Tämä oli siis ap

Vierailija
10/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin.

 

Silloin on ok että lapset avustavat, jos vanhemmilla on oikeasti rahasta tiukkaa. Näin tekisin itsekin, ehdottomasti! Tuo kuitenkin että hassaavat rahansa ties on mihin, sitä en alkaisi rahoittamaan.

 

Aion itsekin tulevaisuudessa auttaa taloudellisesti lapsiani, jos vain suinkin mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 12:33"] 

Minusta on noloa, jos aikuinen ihminen saa vähätuloisilta vanhemmiltaan rahalahjoja. Vanhemmat ovat elättäneet ja avustaneet aikansa, mutta aikuisia (varsinkaan hyvätuloisia!!) lapsia ei tarvitse enää hyysätä. Siis poikkeustapauksia lukuunottamatta. 

 

Annan mielelläni omille vanhemmilleni arvokkaampia lahjoja, konsertti- tai kylpyläreissuja tms. jos vaan mahdollista. Nyt on minun vuoroni tarjota.

[/quote]

 

Olen ihan samaa mieltä,omat vanhempani ovat tehneet töitä koko ikänsä,mutta saavat aika pientä eläkettä. he avustivat minua opiskeluaikoina yms. Mutta nyt kun he ovat eläkkeellä ja vielä terveitä niin mielelläni jouluna annan kylpylälahjakortin tms. Kun äitienpäivä koittaa niin taidan ostaa kesäteatterilppuja ja kasvohoidon. Minulla on ihan eri tulot kuin eläkeläisvanhemmillani.

Vierailija
12/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 12:58"]

Nooh, mutta tästä ja teidänkin mielipiteistänne viisastuneena, pitää sitten vaan tehdä iso määrä lapsia. Voi alkaa 18v päästä perimään heiltä rahana takaisin kaikkea heidän aiheuttamaansa vaivaa ja rahankulua, ja elellä itse vailla huolenhäivää siitä, riittävätkö omat rahat!

[/quote]

Ei kun jatka vaan nykyiseen tyyliin: kasvata ja elätä lapset, ja kun nämä vihdoin asuvat omillaan niin jatkat pennin venytystä ja annat kaiken ylimääräisen (aikuisille ja työssäkäyville) lapsillesi. Mitäpä sitä itse elämästä ja omista rahoista nauttimaan! Saithan sinäkin vanhemmiltasi aina kaiken "ylimääräisen" rahan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ainakin niin vahva tunneside vanhempiini ja he antoivat minulle aivan ihan lapsuuden ja nuoruuden ja vielä nytkin aikuisina ovat tukenani ja turvanani. Rahaa heillä ei ole eikä koskaan ole ollutkaan.

Vaikka he pyyhkisivät rahalla takapuolensta, minä kaivaisin vaikka mistä miljoonia, jos he sitä tarvitsisvat.

Ihan samasta syystä vanhemiilla voi lähteä rahan käyttö lapasista kuin nuorillakin. Sitä ei osata käyttää kun sitä ei ole, eikä ole ollut. Ja ylivarojen eläminen voi olla jäänyt tavaksi kun ollaan haluttu tarjota lapsille parasta. 

Vierailija
14/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen kyllä ap:n kanssa vähän samoilla linjoilla. Ei sillä, kyllä minä vanhempiani auttaisin, jos he olisivat ahdingossa ja siihen pystyisin. Mutta en minäkään käsitä sitä ajatusmallia, että siksi, että vanhempani ovat aikoinaan lapsia halunneet ja minut ruokkineet, vaatettaneet ym. ym., niin minä olisin siitä jotain heille velkaa! Sehän on vanhemman velvollisuus. En minä ainakaan oleta, että lapseni sitten joskus elättävät minut. Ei sen niin kuulu mennä. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä elämään itsenäisesti omillaan, on sitten lapsi tai vanhempi. Eikä elää yli varojensa. Tietenkin apua tarjotaan, jos sitä selkeästi tarvitaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen vanhemmat ovat miehen vanhemmat eikä se kuulu minulle, antaako mies heille rahaa vai ei. Tiedän, että tilistään menee joka kuukausi 800 e appiukon hoitomaksuihin, mutta miehellä on oikeus tehdä rahoillaan ihan mitä tahtoo.

Vierailija
16/16 |
28.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 13:13"]

Mä olen kyllä ap:n kanssa vähän samoilla linjoilla. Ei sillä, kyllä minä vanhempiani auttaisin, jos he olisivat ahdingossa ja siihen pystyisin. Mutta en minäkään käsitä sitä ajatusmallia, että siksi, että vanhempani ovat aikoinaan lapsia halunneet ja minut ruokkineet, vaatettaneet ym. ym., niin minä olisin siitä jotain heille velkaa! Sehän on vanhemman velvollisuus. En minä ainakaan oleta, että lapseni sitten joskus elättävät minut. Ei sen niin kuulu mennä. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä elämään itsenäisesti omillaan, on sitten lapsi tai vanhempi. Eikä elää yli varojensa. Tietenkin apua tarjotaan, jos sitä selkeästi tarvitaan. 

[/quote]

Samaa mieltä. Miksi lapsi olisi jossain kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen? Eihän hän ole vaatinut syntyä. Vanhemmat ovat itse omista itsekkäistä syistä tehneet sen päätöksen, että haluavat elättää ja huolehtia jostakusta ainakin 18 vuotta. Se on heidän päätöksensä. Lapsia ei todellakaan kannata tehdä sillä mentaliteetilla, että joku sitten rakastaa minua ja pitää minusta huolta. Täysin perverssi ajatuskin.