Lapseni kuuli kaveriltaan, mitä tämän vanhemmat hänestä ajattelevat.

Puhuisin rauhallisesti, hieman monotonisellakin äänellä, hitaalla tahdilla, mutta niin tasaiseen tahtiin ilman pidempiä hengenvetoja, ettei toinen ehdi alkaa kimittämään jotain vastareaktiotaan siihen väliin.

Sanoisin, että lapsi kertoi, että olitte sanoneet häntä hemmotelluksi kakaraksi, jonka ympärillä maailman pyörii. Ja olen ajatellut, että tuo kommentti on tainnut tulla siitä, kun pyydätte lapselle kaveria, ja ilmeisesti niin on tehty teidän mittapuun mukaan liian usein. Minä taas olen ajatellut, että jos kaveriksi lähdetään, niin silloin se on teidän perheelle sopinut, ja jos ei olisi sopinut, niin olisitte kieltäneet lasta lähtemästä mukaamme / meille. Jos tästä on kyse, niin olisin toivonut, ettette olisi päästäneet lasta meille vastentahtoisesti, vaan olisitte vain reilusti kieltäytyneet. Emme olisi siitä loukkaantuneet, sillä emme oleta, että kaikille sopii aina suostua pyyntöihimme. Minä taas en näe mitään haittaa siinä, että pyytää.

Onko kommentissanne tästä kyse vai onko jotain muuta, josta meidän pitäisi keskustella?

Mulla on ollut tuo ongelma jo vuosia. Perheen äiti on läheinen ystävä. Olen polttanut pari kerta sillan sanomalla mitä mieltä olen perheen kasvatuksesta ja hommahan menee niin, että jos sanoo vanhemmalle kriittisesti kasvatuksesta, harva ottaa sen kovin hyvin. Suosittelen, että nyt katsot peiliin ja hartaasti. He ehkä näkevät jotain mitä sinä et näe.

Suosittelen välittömästi lukemaan teoksen

Maria CARLING: Ylihuolehtivat vanhemmat (Curling-vanhemmuus)

Perheen tasapaino horjuu, kun ylihuolehtivat vanhemmat pyrkivät varjelemaan lapsiaan kaikilta pettymyksiltä. Käytännön neuvoja tilanteen korjaamiseen.

Ylihuolehtivat vanhemmat tekevät kaikkensa, että lapset välttyisivät pettymyksiltä ja kokisivat vain positiivisia tunteita. Vähitellen valta siirtyy lapsille – jotka itse asiassa tarvitsisivat myös rajoja voidakseen hyvin. Miten palauttaa perheen tasapaino, mitä lapsilta voi ja pitää vaatia? Ylihuolehtivat vanhemmat antaa asiantuntevia vastauksia ja kertoo myös, kuinka eri perheet ovat ratkaisseet arkensa palapelin.

Heillä curling vanhemmuus on johtanut siihen, että heidän primadonnansa on koulukiusattu, ilkeä, ylimielinen ja yksinäinen.

Et taida kertoa ihan kaikkea.

Mä en sanoisi mitään. Pitäisin vain huolta, että kasvattaisin oman lapseni paremmin. Ehkä he kuvittelevat teidät vanhemmiksi, jonka lapsella pitää olla aina kaikkea kivaa menoa ja seuraneiti. Sellaiset vanhemmat ovat rasittavia. Mitä jos ne lapset joskus vaan olisi ja leikkisi?

Vaikka vikaa olisi ap:n kasvatuksessa, niin ei sen vuoksi mennä lapselle noin sanomaan. Jos on vanhemmille jotain valittamista, niin sitten valitetaan vanhemmille, ei kiusata lapsia.

Mutta jos ap:n lapsi on kiusannut kaveriaan, niin ei ole ihme, että aikuisilta on purkautunut turhautuminen tuollaisena suunsoittona. Ei tuo silti siihen tilanteeseenkaan ole mitenkään aikuisen käytöstä. Jos lapsilla on riitoja tai kiusaamista, niin ne selvitetään tarvittaessa aikuisten avustuksella. Mutta ei aleta haukkumaan lapsia aikuisen toimesta.

Minusta tuollainen kommentointi lapsen kaverista lapselle osoittaa juuri sitä huonoa, välinptiämätöntä ja vastuutonta vanhemmuutta. Kyse on kuitenkin lapsen kaverista!

Jos vanhemmat kokevat, että on liikaa pyydetty, pyynnöstä kieltäydytään. Ehkä joskus aikuisten kesken voidaan todeta, että kokevat, että oma lapsi on ns. seuraneiti eikä todellinen kaveri.

Omalle lapselle selitetään, ettei voi noin usein mennä kaverille mukaan joka paikkaan ja että olisi hyvä, jos se kaveri välillä osaisi olla ihan itsekseenkin. Joka tapauksessa meidän perheessä toimitaan näin, heillä sitten heidän perheensä mukaan. 

Ap, en välttämättä nostaisi jutusta äläkkää vanhempien kesken, koska se vaikeuttaa lasten kaveruutta. Selittäisin omalle lapselleni, että tämän kaverin vanhemmat ovat nyt syystä tai toisesta (ehkä jopa ihan kateuttaan) kokeneet tilanteen epäreiluna heidän lapselleen ja että vastaisuudessa pyydätte jotain toista lasta mukaan. Ilman muuta lapset voivat edelleen olla kavereita keskenään. Enää vain tätä lasta ei pyydettäisi mukaan mihinkään. 

No voi jumalauta! Jos lapsen kaveri on toistuvasti itsekäs primadonna, tottakai sille omalle lapselle saa sanoa, että se nyt vaan on sellainen, kun sen vanhemmat hössöttää ja curlaa, joten jos se sanoo välillä jotain tyhmää, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kun se ei ole yleensä vain yksi asia, joka tuollaisilla primadonnilla karkaa suustaan vaan se on kokonainen asenne kaikkeen. Ihan kaikkeen. Se ei ole vain yksi riita, vaan se kuka ekana ottaa pullaa tai jota ekana autetaan vaikka uimapuvun kanssa tai jonka leikkejä pitää kommentoida tai luoja tietää mitä. Tuollaiset lapset yleensä ovat myös sietämättömiä kehujia ja ei jaksaisi olla koko ajan sanomassa, että älä nyt viitsi.

t. se joka suositteli sitä kirjaa

Ongelmahan ei tässä ollut se, että ap:n lapsi olisi primadonna, vaan se, että kaverin vanhemmat eivät osanneet hoitaa kommunikointia oikein.

Mitä sitten lapsen hemmotteluun tulee, niin itse uskon, että vanhempien kuuluukin hemmotella omia lapsiaan. Kuka muu sen tekisi? Jokainen meistä tarvitsee hemmottelua välillä. Koulussa ja työpaikoilla sitä ei ainakaan saa, eikä elämässä muutenkaan varsinkaan aikuisena.

Nuo jutut curling-vanhemmuudesta ovat minun mielestäni sellaisten ihmisten keksintöä, jotka eivät ymmärrä huolenpidosta mitään.

Kirjan suosittelijalla on jotain omia traumoja, jotka saavat hänet kiroilemaan, vaikka hän on vain itse keksinyt, että ap:n lapsi on hemmoteltu primadonna. Ap:han ei mistään tällaisesta puhunut. Mutta ainahan tuollainen yksi ylitulkitsija ketjuun mahtuu.

Ja pikku prinsessa tuli juosten heti kantelemaan äidilleen. Mee nyt jo rääkyyn sinne, jotta kakaras saa arvostansa kohtelua.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:21"]

No voi jumalauta! Jos lapsen kaveri on toistuvasti itsekäs primadonna, tottakai sille omalle lapselle saa sanoa, että se nyt vaan on sellainen, kun sen vanhemmat hössöttää ja curlaa, joten jos se sanoo välillä jotain tyhmää, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kun se ei ole yleensä vain yksi asia, joka tuollaisilla primadonnilla karkaa suustaan vaan se on kokonainen asenne kaikkeen. Ihan kaikkeen. Se ei ole vain yksi riita, vaan se kuka ekana ottaa pullaa tai jota ekana autetaan vaikka uimapuvun kanssa tai jonka leikkejä pitää kommentoida tai luoja tietää mitä. Tuollaiset lapset yleensä ovat myös sietämättömiä kehujia ja ei jaksaisi olla koko ajan sanomassa, että älä nyt viitsi.

t. se joka suositteli sitä kirjaa

[/quote]

Mistähän sä olet näitä päätelmiäs oikein kaivanut?  Luet kuin piru raamattu, lisäät rivien väliin omia juttuajsi ja huheijaa. Mistä kohtaa kirjoituksesta luit, että ap:n lapsi kiusaa ja on "primadonna"

Keskustelisin näiden haukkujavanhempien kanssa asiasta. Kysyisin suoraan mikä nyppii. Asiallisesti, mutta napakasti. Pyytäisin suoraan sanomaan, jos lapsi ei saa lähtä mukaan. Ihmettelen kyllä suuresti, miksi laskevat lapsensa toisen perheen mukaan jos heidän ajatuksensa lapsensa kaverista ovat tuota luokkaa.