Älkää hankkiko lapsia enää yli 30-vuotiaina!

Minä rupesin seurustelemaan aikanaan vakavammin 16 vuotiaana. Oli suunnitelma nuorena perustetusta perheestä. No kaikki ei mennyt ihan niin kuin Stromsössa...ero tuli 22 vuotiaana. Onni onnettomuudessa, ettei ehditty naimisiin eikä ehditty hankkia lapsia!

Siitä se riemu sitten vasta alkoikin...Hillitöntä biletystä ilman tilivelvollisuutta kenellekkään! Ihan häpeilemättä voin tunnustaa, että tuli kokeiltua kaikkea muuta paitsi serkkupoikaa ja kansantanhua! ;D Lopulta löytyi kaksilahkeinen, joka vei jalat alta. Ja vaikka tiesin varsin nopeasti, että haluan perustaa perheen kyseisen miehen kanssa, halusimme nautiskella elämästä ensin myös ihan kahdestaan.

On ehditty miehen kanssa jo yli kolmenkympin ikään molemmat ja ollaan oltu yhdessä kohta kymmenen vuotta. Saatu hankittua omakotitalo, pari farmariautoa ja koiraa. Nyt perheeseemme kuuluu myös vajaan vuoden ikäinen lapsi. Enkä todellakaan toimisi toisin, jos alusta pitäisi aloittaa! 

Surettaa katsoa ympärillä tuttava pariskuntia, jotka hankkivat lapset parikymppisinä. Elämätön nuoruus kummittelee niin paljon, että eroja tulee kuin sieniä sateella! Mieheni on tiivistänyt asian hiton hyvin: "Lasten ei pidä hankkia lapsia". 

Toisenlainen näkökulma; Omat vanhempani olivat n. nelikymppisiä, kun saivat minut. Nyt siis kun minä olen lähestymässä neljääkymmentä, he lähestyvät kahdeksaakymmentä. Jos minäkin olisin "päättänyt" lisääntyä vasta näin myöhemmällä iällä, olisi minulla nyt hoidettavana sekä pienet lapset että iäkkäät vanhemmat. Ja voin tunnustaa, että ainoana lapsena jälkimmäisessä on aivan riitämiin...

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 16:40"]

Silloin ei enää jaksa, ja villi ja vapaa keski-ikä jää elämättä. Sitä tympeää puolisoakin on pakko kattella kun ei lasten takia voi lähteä.

[/quote]

Villi ja vapaa keski-ikä..? Joo, tuota, mieluummin villi ja vapaa nuoruus ja opiskeluaika.

Totta ap. Sain esikoiseni 29-vuotiaana, kolme muuta yli 30v. Voinko antaa heitä vielä adoptioon että pääsen viettämään villiä keski-ikää? Vai menevätkö laitokseen? No, väliäkö sillä, tärkeintä että teen kuten ap parhaaksi tietää!!

Plääh, miten te jaksatte AINA vaan lähteä näihin mukaan... Mielummin vaikka Reimatec-soopaa.

Muuten hyvä yritys, mutta jos kouluikäisiä tai vaikka aikuisia lapsia joskus haluaa, niin se pakollinen PARIN VUODEN pikkulapsiaika on pakko kestää. Tätä ei moni vapaaehtoista lapsettomuuttaan paskavaipparallin pelossa julistava ei tunnu tajuavan.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:49"]

Muuten hyvä yritys, mutta jos kouluikäisiä tai vaikka aikuisia lapsia joskus haluaa, niin se pakollinen PARIN VUODEN pikkulapsiaika on pakko kestää. Tätä ei moni vapaaehtoista lapsettomuuttaan paskavaipparallin pelossa julistava ei tunnu tajuavan.

[/quote]

Tämä siis oli tarkoitettu tuolle eräälle, joka käski jättää lapset kokonaan tekemättä jotta välttää univajeen ja paskavaipat.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 16:50"]

Mitäs jos jättäisi ne lapset kokonaan tekemättä, niin ei jää kuin se painajaimainen lapsiperhevaihe univajeineen ja paskavaippoineen elämättä?

[/quote]

Whaaat??  13v -  20v?? Missä piireissä oikein elät, jos 13v voi jo elää "villisti"? Vai oletko itse vasta 13v? Et voi olla kovinkaan vanha itse, koska ajattelet noin harhaisesti elämästä. 

13v on ihan lapsi vielä, sen ikäiselle ei kuulu bilettäminen. Paras biletysikä on 19 - 27v, sen ikäisenä enää lankea mihinkään urpoiluun samalla tavalla, miten vissiin aika helposti nuoremmille käy. Ap tietenkin tahtoi aloituksellaan vain provosoida, muttei yksinkertaisissa aivoissaan  tullut ollenkaan ajatelleeksi, että aika harva nelikymppinen on edes kiinnostunut bilettämisestä enää, eikä - luojan kiitos - elämää ohjaa enää ajatus siitä, että "olenko haluttava" vai en. 

Minäpäs hankin lapset ennen 30v synttäreitä :) Olis kyllä musta aika ankeeta olla 20v ihminen, jolla ei mitään muuta elämässä ole, kuin biletys. Onneksi ne ajat oli ohi jo, kun täytin 18v, sitä tuli aikuistuttua ja saatua ensimmäinen lapsi :)

  Silti, jokainen ei ole tarpeeksi aikuinen nuorena, että voi ryhtyä äidiksi. Jotkut kypsyvät vasta 30v jälkeen ja se on hei ihan okei! :)

mä "hankin" 5 lasta 31-41-vuotiaana.

tulkaa hakemaan ne pois ja äkkiä! vai voinko laittaa ne tulemaan jonnekin?

en jaksa!

Täällä yksi "onneton lapsi". Äitini sai minut kun oli jo 42v., koettakaa ymmärtää... Lapsuuteni oli mahtava. Toimeliaat, virkeät, innostavat, kannustavat vanhemmat. Lämmin koti ja rakkautta yllin kyllin.

Nyt rakas äitini huitelee tuolla maailmalla isäni kanssa vetreänä eläkeläisenä uusia elämyksiä hakemassa. Ovat myös todella paljon läsnä meidän perheen elämässä. Itse sain ensimmäisen lapseni 31-vuotiaana. 

Ollaan varmaan demonista, jos nyt käytetään viimeaikojen termiä...

33, moni luulee olevansa tosi kypsä jo 30-vuotiaana

Olen 24 ja mieheni on 32 - lapset on tekemättä, mikä neuvoksi? :(

AIVAN SAMAA MIELTÄ! TOSIN SAA IHMISET VALITA MILLON LAPSENSA TEKEE, MUTTA EN SUOSITTELISI YLI 30 VUOTIAANA.  Aina olen sanonut että kaikki lapset viimeistään 25 vuotiaana, omalla kohdalla. Ehkä minut on kasvatettu hieman eritavalla kun monet muut. 

Hyvinhän teihin provot uppoaa. Jotain parikymppistä on ruvennut harmittamaan jatkuva kuittailu (täällä on ollut tuo parikymmpinen näitä avauksia tekemässä) ja kääntänyt jutun päin vastoin. Täydestä menee. 

Mä olen onnellinen että sain bilettää ja mennä niinkuin halusin 16v-30v. Enää ei jaksaisi sitä elämää vaan nyt on ollut ihanaa olla kotona jo 7 vuotta lapsen kanssa. Ja miksi aina ajatellaan että kaikki seuraelämä loppuisi siihen asti kun lapsi muuttaa pois kotoa?

Kyllä meillä 7v jo käy leireillä, kavereilla yökylässä jne. Meillä on miehen kanssa hyvää aikaa olla vaikka ravintolassa jos näin halutaan olla. En kaipaa vapaaksi mistään, näin on paras!

Ja uskon että nää on provoja"lapset alle 25, minut on kasvatettu näin" mutta tiedän yhden eläv'n esimerkin tällaisestakin naisesta. Sai tosiaan molemmat lapsensa alle 30v koska oli päättänyt niin, sillä seurauksella ettei kuunnellut miestään yhtään. Minkä seurauksena mies lähti ja kaveri oli yhtäkkiä vauvan ja 2 vuotiaan yksinhuoltaja.

Kannattaa siis ehkä hiukan joustaa periaatteissaan, varsinkin jos se mies ei niitä lapsia vielä halua tai halua niin monta siinä ajassa kuin sinä olet päättänyt.

Minäkin olin päättänyt että lapsia monta ja ennen 30v mutta kun josei ole hyvää isäehdokasta niin ei kai niitä ihan kelle tahansa tehdä kun on vain päättänyt? Hirveitä paineita luotte itsellenne!

Aha, vai niin... Kannattaako lapset tehdä sitten 20-vuotiaana ja jättää villi ja vapaa nuoruus elämättä ? Ei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia.

No todellakin hankin jos niitä vaan tulee heti kun sovelias mies löytyy! Vaikka menis nelikymppiseksi asti. En ajatellut jäädä loppuiäkseni lapsettomaksi vain siksi, etten ole löytänyt miestä ja päässyt perustamaan perhettä silloin alle kolmekymppisenä.

Oon saanut elää niin villin ja vapaan nuoruuden kuin jonkin verran jo tätä villiä ja vapaata keski-ikääkin. Kyllä tää jo alkaa riittää, vaihtelu olis tervetullutta. Lasten tekeminen ei tarkoita sitä, että olis pakko katsella ketään miestä jos se muuttuu ihan mäntiksi.

Mitäs jos jättäisi ne lapset kokonaan tekemättä, niin ei jää kuin se painajaimainen lapsiperhevaihe univajeineen ja paskavaippoineen elämättä?

Villiä ja vapaata nuoruuttahan on kestänyt jo ainakin ikävuodet 13-20. Eikös se muka riitä? Jos on vaan bilettänyt sinne kolmikymppiseksi asti, niin miten sitä muka enää edes osaa ottaa vastuuta yhtään mistään? Parempi tosiaan tehdä ne lapset parikymppisenä, niin nelikymppisenä on vielä nuori, haluttava ja vapaa kuin taivaan lintu!