Te joilla lapsia sekä eläimiä!

Meillä ollut parhaimmillaan kolme koiraa, hevonen ( ei omassa pihassa vaan tallissa 10km päässä) ja marsuja.

ei mikään ongelma, tallilla oltiin kera vauvan ja koirien päivittäin. 

Koirien lenkitys ei IKINÄ ole ollut mikään ongelma, vaunuaikaan tuli reippailtua kunnon lenkit, kun ikää tuli sen verran että piti jO lapsen itse saada kävellä niin monesti mentiin metsään ja tallusteltiin siellä sitten. Kesällä koirat lenkin jälkeen hengailee puiston laidalla varjossa niin että voidaan vähän leikkiä ja nähdä kavereita.

meillä on hyvin koulutetut ja kasvatetut koirat joten kaikki sujuu hyvin.

ja jos ollaan pahasti kipeenä niin sitten ne koirat voi käydä parin pv ajan pikasesti ulkona sen 3 x pv, ei se mikään ongelma ole Eikä siitä mitään haittaa koirillakaan ole jos joskus näin käy. Kuumeessa kun on pötkötelty ja lepäilty niin koirat lepäilee vieressä ja on mulla aina kunnon luita minkä jyrsimiseen kuluu aikaa:)

meillä on ollut valtavaa iloa lapsillekin eläimistä ja ovat erittäin empaattisia, toiset huomioon ottavia ja vanhempi lapsista 12v on huolehtinut viimeiset 2 v miltei itse marsuista ja koiria ulkoiluttanut yksin 5-6 v alkaen. Aluksi tyyliin taloyhtiö ympäri ja iän karttuessa pidempiä lenkkejä. on vastuuntuntoinen poika.

Meillä on 1 lapsi 6v  ja 2 kissaa. Kissoille riittää hellittelyaikaa kyllä iltasella kun lapsi on mennyt nukkumaan, ja lapsen hereillä ollessa kissat tarjoavat leikkiseuraa lapselle.

Ainoalle lapselle lemmikki on varsinkin kiva kun ei ole sisaruksia, kenen kanssa temmeltää.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 10:50"]

Kunhan muistat että ne koirat pitää viedä lenkille vaikka mukaan olisi otettava kuumeesta tulipunainen oksenteleva lapsi. kaksi kertaa päivässä. Hyvässä lykyssä sinulla on sama tauti. Eläimet pitää ruokkia oli tilanne mikä tahansa ja kun oksennustautisena katsot sitä, että koira hieroo anaalirauhasiaan mattoon jolla vauva konttaa, tulee kyllä mieleen että voi helvetti. Mutta ihan miten vaan.

[/quote]

Että niinkuin aikuinen ihminenkö ei tajuaisi, että lemmikit hoidetaan silloinkin kun ollaan kipeänä ja että aikuinen henkilö voi olla mahataudissa vasta kun on lapsia? Ja kyllä sillä koiralla on silloin jo aika kovat vaivat jätetty laiminlyötyä, jos se anaaleitaan mattoon hankaa, oli talossa konttaavia lapsia tai ei!

Heh, mulla on vanhin lapsi jo 13v, eikä meidän koira(t) ole koskaan hangannut anaaliaan mattoon.

Ja ihan mahataudissakin on eläimet hoidettu, tottakai silloin panos on vaan se välttämättömin, mutta eiköhän näin ole joka kodissa, oli lapsia tai ei. Koiran voi hyvin vain pikapissattaa muutaman päivän, ei se siitä rikki mene. Ja dogsitterin tai jonkun muun voi pyytää lenkittämään koiran, jos näyttää siltä, ettei se nahoissaan pysy paria päivää.

Tää oli kyllä jo kaiken huippu..

Tavallaan riittää, mutta mun suhtautuminen koiraan muuttui kun taikaiskusta sillä sekunnilla kun saavuin sairaalasta kotiin. Ennen koira oli silmäterä, nyt tappaisin sen omin käsin jos koskisikaan lapsiimme.

Aiemmin tuli koiran kanssa leikittyä, harrastettua yms., nyt voisi sanoa, että tulee tehtyä ne välttämättömimmät jutut, eli pientä lenkitystä ja ulkoilua sekä tietysti hoitotoimenpiteet. Itsestäni ainakin tuntuu, että koiran hoito on vähän välttämätön paha. Toki se on tärkeä vieläkin, mutta ei mielestäni kuitenkaan ehkä pikkulapsiperheeseen passaa. Hankalinta oli juuri vauva-aika, kun koira oli tietysti vietävä ulos aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja ulkoilutettavakin. Ethän sinä pääse sen koiran kanssa ulos heti, vaan ensin puet sen vauvan ja roijaat ulos vaunut sekä lapsen, koira vielä lisäksi. Vauvaa ei voi yksin jättää, ja melko homma aina pukea joka pissatukselle mukaan, kesällä vähän helpompaa. Kyllähän se koiran hoitaminen hiukan työlästä on. Varsinkin, kun meillä oli sitten myöhemmin alle 2-vuotias ja vauva vielä lisäksi.

Ihan riittävästi riittää aikaa eläimillekin. Eivät eläimet enää ole elämän keskipiste, mutta se on vain terveellistä...

(2 lasta, viisi lemmikkiä)

Kunhan muistat että ne koirat pitää viedä lenkille vaikka mukaan olisi otettava kuumeesta tulipunainen oksenteleva lapsi. kaksi kertaa päivässä. Hyvässä lykyssä sinulla on sama tauti. Eläimet pitää ruokkia oli tilanne mikä tahansa ja kun oksennustautisena katsot sitä, että koira hieroo anaalirauhasiaan mattoon jolla vauva konttaa, tulee kyllä mieleen että voi helvetti. Mutta ihan miten vaan.

Meillä on 2 lasta ja koiria on ollut heidän elinaikana taloudessa 3-5, ja pentueita välillä. Aika on riittänyt hyvin, koirat äidille tärkeä henkireikä ollut kun lapset oli pieniä.

Kolme lasta, kaksi kissaa ja yksi koira. Hyvin on aika riittänyt kaikille.

Joo, riittää se. Miksi ei riittäisi?  Ensimmäisenä vuotena voi olla hetkiä, ettei ehkä niin jaksa panostaa eläimiin, mutta eläin on kuitenkin tyytyväinen, kun saa kunnollista perushoitoa ja saa pyöriä siinä jaloissa menossa mukana. Myöhemmin ainakin meidän koirasta on hauska seurata lapsen touhuja, ja lapset tykkäävät koirasta tosi paljon. Koiramem saama huomio ja liikunta on vähentynyt, mutta toisaalta se sai niitä todella paljon ennen lapsia, ja voi ehkä nyt jollain lailla paremminkin, kun saa ympärillä on paljon menoa ja meinkiä, mutta koiraa ei erityisemmin huomioida.

Meillä on neljä lasta lähes 20 lemmikkiä (mm. hevosia, lampaita ja koira). Hyvin riittää aika ja on rikkaus kaikille osapuolille.

eläimiä ei enää paijattu niin urakalla kuin ennen. Oli kuitenkin kiva kun pääsi vauva-aikanakin koiran kanssa kunnon lenkille metsään. Kun lapset kasvoivat, alkoivat he osallistua hoitoon.

Meillä useampi kissa. Aikaa ei vauvavuonna riittänyt niin hyvin kissoille kuin ennen. Lisäksi yksi kissoista stressasi vauvaa todella paljon, eikä sopeutunut muutokseen. Etsimme tällemyhdelle uuden kodin ja näin on parempi. 

Yhdellä tutulla on asunnossa jopa toistakymmentä rotukissaa ja pentujakin, kun kasvattaa niitä sivutöinään, ja teki lapsen, ihan hyvin meni.

Meillä itsellä vain kaksi kissaa, ja siinä ne meni, mies lähinnä hoitaa kissat, itse ei niin ehtinyt kissoja silitellä kun oli pienet kaksoset hoidettavana, nyt kun lapset on jo vähän kasvaneet ehtii kissojakin huomata.

Varaudu siihen, että puput varsinkaan eivät jaksa enää kiinnostaa.

Meillä paljon eläimiä, koiria, kissoja, pupuja, kilpikonna, kaksi akvaariota. Kolme alle 7v lasta. Kerrostalossa ei ehkä onnistuisi mutta kun koirat voi laskea vaan aidattuun pihaan ja muutenkin on hyvät isot tilat niin tämä sujuu ihan kivasti..itsehän olen elikkoni haalinut. Välillä tympii eläinten hoito, siis eläinten tilojen siivoaminen jne. Lapset eivät juuri kiinnitä eläimiin huomiota..ihmettelevät miksi kaverit intoilevat meidän eläimistä;)

Miten ne lemmikit vaikuttaisivat mihinkään? 

Koira on ollut aina, pari punakorva kilpikonnaa ja kaksi kala-akvaariota. Meillä oli toisen ja vielä kolmannen lapsen syntyessä kaneja. Sitä ennen oli marsuja ja kohta taas on marsuja. Lapsia on neljä. 

Kani oli ihana kaveri lapsille, kun olivat vauvoja. Uusia emme kuitenkaan hanki, kun kanien poistuttua poistui kärpäs ongelmakin, johon ei tuntunut tepsivän mikään. Marsujen kanssa ei ollut sitä ongelmaa, eikä marsut syö kalusteita ja johtojakaan ei tarvitse varoa.

Mulla on kotieläinpiha, 100 erilaista asukkia ankasta aasiin ja pupusta poniin. Kun lapseni syntyi, olin 45 v, ei äitiyslomaa, lomittajaa tai työntekijöitä. Vauva nukkui vaunuissa heppakarsinassa, kun oli paskanmättö tallissa, nukkui vaunuissa, kun taluttelin poneja pienten ratsastaessa, oli sylissä, kun tein ruokaa kotiväelle ja päiväleiriläisille. En näe mitään estettä, ettei eläimiä voi hoitaa vauva-aikana. Elämäntapakysymys.

terkuin äiti ja 4 lasta ja 100 lemmikkiä..

Meillä on koira, kissa, kaneja (ulkona) ja akvaario.

Rehellinen vastaus: Lemmikkien hoito tuntui raskaammalta lasten ollessa pieniä. Vaikka asumme maalla ja meillä on suuri piha, niin kävelylenkit koiran kanssa tuntuvat välillä tosi puuduttavilta, vaikka ennen lapsia ne olivat päiväni kohokohtia.

Jopa akvaarion puhdistaminen on alkanut ärsyttää ihan eri tavalla ja tuskin hankimme enää uusia kaloja, kunhan aika jättää noista nykyisistä...

Kyllähän se tiettyä suunnitelmallisuutta vaatii, kun hoitaa eläimiä vauvan ohessa.

Ihan pieni vauvahan ei juuri mitään vielä vaadi, joten vauvan voi vielä hoitaa eläinten ehdoilla.

Sitten kun rytmiä alkaa tulla, homma kiepsahtaakin niin, että eläimet hoidetaan vauvan ehdoilla.

Sitten kun siitä vauvasta kasvaa jotain ymmärtävä lapsi, sen voi ottaa hyvin eläinten hoitoon mukaan.

Meillä 3v ruokkii koiran ja kissat vanhemman valvonnassa. Hän lähtee myös hyvin mielellään koiraa ulkoiluttamaan äidin seuraksi.

Meillä on kaksi koululaista ja yksi 3v lapsonen, koira, kissoja, kaksi kania ja kaikille riittää aikaa.

Onhan siinä enemmän hommaa ja voi olla välillä rasittavaakin. Toisaalta kun esikoinen oli vauva, välillä tuntui, että koirat olivat aikuista seuraa ja niitten kanssa saattoi "jutella". Mtös lasten kasvaessa on mukava, että saavat eläinystäviä, oppivat hoitamaan eläimiä ja myöhemmin ottamaan vähän vastuutakin. Superpedantille ihmiselle voi olla hankalampaa.