Miten toimia miehen kanssa, joka vetäytyy aina vaikeista keskusteluista?

Turhauttavaa on, mutta tuskin mies sitä kiusatakseen tekee. Joillekin puhuminen vaan on ihan äärettömän vaikeaa ja se, että sä sanot jotain tollasta/haluat ottaa jotakin puheeksi, saattaa saada hänessä aikaan heti jo ennen kuin olet aloittanut, että hän on epäonnistunut miehenä, epäonnistunut pitämään vaimonsa tyytyväisenä ja se voi musertaa hänet täysin - jo siis ennen kuin alat puhumaan. Ja siksi hän ei voi kuunnella, se on puolustusreaktio.

Tämä siis yksi mahdollisuus.

Ongelma on hänen, ei sinun, ja ikävä kyllä et pysty sitä hänessä parantamaan. Jos hän ei tajua muuttua, ei sinulla ole muita vaihtoehtoja kuin sopeutua tai vaihtaa parempaan. Itse kannustaisin valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon.

No minäpä vastaan mitä teet: Lopetat niiden kotitöiden tekemisen ja odotat että mies ne tekee, niin saapahan tehdä niinku tykkää ha loppuu se valittaminen. Ihme naisia kun suostuvat kynnysmatoiksi. Jos ei kelpaa niin tehköön itse ja piste.

Juu, en usko, että mies tekee tuota kiusatakseen. Mutta se tekee silti erittäin vaikeaksi, jos ei peräti mahdottomaksi jompaa kumpaa tai molempia hiertävien asioiden käsittelyn parisuhteessa. Epäilen, että mies jollain tasolla kuunteleekin ainakin toisinaan (tai ainakin lukee, jos kirjoitan), mutta ulospäin ei näy mitään reaktiota. En siis voi edes tietää onko hän kuullut vai ei, jos en vaadi vastausta, jonka hän taas kokee hyökkäävänä. Ja näin samat asiat ovat ongelmia vuodesta toiseen, kun niitä ei pysty ratkomaan. Lisäksi se saa minut tuntemaan oloni henkisesti hylätyksi näissä tilanteissa.

Mies ei muutenkaan tunnu olevan erityisen hyvä negatiivisten tunteiden käsittelyssä, siis muissakaan kuin parisuhteeseen tai minuun liittyvissä. Mutta jotenkin tästä pitäisi päästä vähän eteenpäin, jotta muuten hyvä parisuhde ei jossain vaiheessa kaadu siihen, ettemme pysty käsittelemään ongelmia ja henkisesti etäännymme, koska negatiivisten asioiden kanssa toinen jää aina yksin.

t. ap

Mä erosin. En kestänyt enää olla yksinäinen suhteessa. Suhde ei voi toimia, jos ei ole ystävä miehensä kanssa, vaan yksinäinen susi, joka koko ajan joutuu varomaan itseään ja sanojaan, eikä mitään voi jakaa toisen kanssa.

Mä erosin. En kestänyt enää olla yksinäinen suhteessa. Suhde ei voi toimia, jos ei ole ystävä miehensä kanssa, vaan yksinäinen susi, joka koko ajan joutuu varomaan itseään ja sanojaan, eikä mitään voi jakaa toisen kanssa.

Itse toimin vastaavassa tilanteessa niin, että ihan ilmoitin ensin, että jos hän ei ala puhumaan, meidän suhteemme ei voi onnistua. Kerroin myös ymmärtäväni, että puhuminen on hänelle vaikeaa, mutta että se tosiaan on suhteemme elinehto. Painotin myös rakastavani häntä ja siksi olevani kamalan kiinnostunut siitä mitä hän ajattelee.

Sitten aloin vaivihkaan ujuttamaan keskustelun tynkää sinne tänne. Usein tein sen seksn jälkeen tai saunoessamme kahdestaan. Kyselin, kehoitin kertomaan, käytin miltä susta tuntuu- tai mitä ajattelet -lauseita ja toisaalta kerroin myös miltä itsestäni jotkin asiat tuntuvat. Jos mies yhtään avautui, kerroin miten mukava oli tietää mitä hän asiasta ajatteli ja että keskusteli oli tehnyt mut onnelliseksi. 

Älä yritä keskustella liikaa yhdellä kertaa ennen kuin mies vähitellen alkaa lämpenemään keskustelulle. Onhan se toisaalta hullua aikuista ihmistä varovasti ohjata keskustelemaan, mutta en itse nähnyt muuta vaihtoehtoa. Mieheeni tehosi parhaiten se tosi asia, että suhteellamme ei olisi ollut tulevaisuutta ilman keskusteluyhteyttä ja toisaalta myöskin oma kiinnostukseni siitä mitä juuri hän ajattelee. 

Jos mies ei vuoden sisään osoita minkäänlaista muutosta eikä suostu pariterapiaan, eroaisin.

Mies tekee ihan riittävästi kotitöitä ja muita. Se ei ole ongelma. Vaan se, että hän tuntuu näkevän vain kaiken mikä on vialla tai tekemättä, se negatiivisuus rassaa. Tekisin jopa mielelläni enemmän, mutta nykyään lähes joka kerran kun alan tekemään jotain, tulee ensimmäisenä mieleen kuinka mies tulee kohta valittamaan, että jotain muuta ei ole tehty tai on tehty väärin. (Ei hän joka kerran niin tee, mutta niin usein, että edes ajatellessani kotitöitä, hänen tyytymättömyytensä on ensimmäinen asia, joka nousee mieleen.) Ei enää huvittaisi itseäkään tarttua tekemään mitään (vaikka tartunkin), kun ensimmäisenä tulee ajatus, ettei kelpaa. Se vie minulta ilon ja tyytyväisyyden tehdä asioita. Eikä hän muuten ole yhtään tyytyväisempi silloin, jos satun olemaan esim. työmatkalla enkä ole tekemässä mitään. Tai vaikka tekisin lähes kaiken. Sepä se, lopputulos tuntuu hänen kannaltaan olevan ihan sama, tein mitä vain.

Enkä aio jättää häntä. Meillä on muuten hyvä parisuhde, enkä ole tottunut luovuttamaan vaikka parisuhteessa olisi ongelmia. Mieluummin yritän ratkaista ne.

t. ap

Ihan vilpitömästi rakkaat siskot. Elämä ei tule siitä onnelliseksi että alatte miehenne kanssa vatvomaan "miltä musta tuntuu"? Eläkää ja nauttikaa, älkää yrittäkö turhia keskusteluja. Sitten jos ja kun  saatte miehenne kertomaan miltä hänestä tuntuu, mies vastaa kuitenkin väärin mielestänne ja sitten on mieli pahana siitä! 

Kiitos kasille hyvistä vinkeistä. Tuota voisi kokeilla. Meillä on nykyään valitettavan vähän yhteistä aikaa, joten sekään ei luonnollisesti helpota asiaa. Terapiaa voisi myös kokeilla, uskoisin miehen lähtevän sinne aika helpostikin. Täytyisi vaan löytää joku sopiva terapeutti.

Jos toinen ei halua puhua, hän ei puhu vaikka kuinka ruokoilisit. Sama toisinpäin eli kun toinen ihminen on papupata, ei hänen suutaan sulje mikään.

Kyse on luonteesta ja sitä ei kukaan voi toiselta muuttaa eikä voi pakottaa toista muuttumaan! Toiset puhuvat ja toiset eivät; se pitää hyväksyä ja ymmärtää.

Kympille: Kun mieskin valittaa, että jotkut asiat ovat pielessä ja samat asiat vaivaavat häntä vuodesta toiseen. Mutta se jää vain valitukseen, ei pysty ottamaan sitä seuraavaa askelta, jotta voitaisiin ratkaista niitä.

Toisekseen jos miehen kommunikaatiosta minun suuntaani n. 8/10 viestistä on negatiivista, 1,5/10:stä neutraalia ja 0,5/10 positiivista, kyllä minulla on mielestäni oikeus sanoa, ettei se tunnu enää minusta hyvältä. On ihan helkkarin vaikeaa elää ja nauttia elämästä toisen kanssa, jos suunnilleen kaikki on hänen mielestään aina pielessä. Tai ainakaan ei voi sanoa, jos jotain joskus mielestään onkin hyvin.

t. ap

Kyse ei ole myöskään siitä, ettäkö mies olisi hiljainen. Muuten juttua tulee vaikka kuinka ja paljon, mutta jos siirrytään vaikeampiin aiheisiin, niin ratkaisee tunteensa joko suuttumalla tai vetäytymällä tilanteesta täysin. Ja vaikka ei puhuisi, olisi paljon, jos edes kuuntelisi ja vastaisi sen verran, että tietäisi kuunteliko tai edes kuuliko. Tai jopa sen verran ymmärsikö mitä hänelle sanottiin.

t. ap

Mulla oli 18 vuotta mies, joka oli kuvaamasi kaltainen. Lopulta sairastui psyykkisesti, ei vaan sitten enää jaksanutkaan.

Hänen käytöksensä oli hyvin arvaamatonta. Mielialat vaihtelivat; kun hän oli hyväntuulinen olisi koko perheen pitänyt olla heti kaikessa mukana. Iloinen ei saanut/voinut olla, jos hän ei sitä ollut. Kaikessa syy kääntyi aina minuun. Minä olin hänen mielestään sairas ja niin oli kokominun sukunikin.

Viisi vuotta olimme vielä virallisen "diagnoosin" jälkeen yhdessä. Oikeasti mies sairasti koko ajan, peitti sen vain itseltään ja muilta, sinnitteli ja peitti pahaa oloaan ja käytti alkoholia ahdistuslääkkeenä.

Raskas aika ja monesti kadun, että en eronnut ajoissa.

Hae ajoissa apua, kummallekin. :(

Eli siis mies kertoo sinulle toiveensa siis sen, että tekisit kotityöt paremmin mutta et sittenkään tee niitä oikein.

Sinä taas haluaisit, että miehesi kuuntelisi sinun toiveesi mutta hän ei tee niin.

Jospa opettelisit tekemään ne kotityöt oikein, niin ehkäpä miehesi alkaisi kuunnella sinua. Ehkäpä miehesi mielestä sinun avautumisesi on turhaa valittamista ja negatiivisuutta. 

Seuraavan kerran, kun sinulla on sanottavaa miehellesi, huudat sen hänelle päin kasvoja naama punaisena. Sitten lähdet toiseen huoneeseen ja olet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toistat tämän parin viikon ajan kerran joka päivä ja katsot, mihin tilanne vie.

Jos mies rakastaa sinua, hän ottaa asian esille ja yrittää alkaa ratkomaan teidän parisuhteen ongelmia. Jos ei, niin hän joko mukiloi tai jättää sinut - tod.näk. jo ensimmäisen huutamisen jälkeen.