Ajatteletko lapsestasi ikinä "Miksi se on tuollainen?"

Ajattelen joskus, että miksi se nyt toimii noin, mutta en kyllä toivo olevan naapurin lapsi.

Mun lapsi on vielä aika pieni, mutta oon ajatellut tuota otsikon kysymystä lähinnä siinä mielessä, että miten se voi olla noin ihana. Ehkäpä jossain vaiheessa tulee vähän negatiivisempienkin näkemysten aika.

En toivo, että lapsi olisi naapurin lapsen kaltainen, mutta toivoisin hänen omaksuvan joitain ominaisuuksia kavereiltaan. Käytösmalleja, tapoja. Sellaista tervettä menoa. Ja kyllä, joskus heikkona hetkenä ajattelen, että miksi se on tuollainen. Miksei se opi ärrää vaikka kuinka jankataan... :-P Mutta en varsinaisesti negatiivisesti mielessä ajattele miksi on tuollainen.

En. Kaikki huono käytös on peräisin isältä.

Usein. Esim juuri nyt. Nyt juuri toivon asuvani yksin. Mä en van kestä enää...

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 20:53"]

En. Kaikki huono käytös on peräisin isältä.

[/quote]Hiihaa, tässä vastaus kaikkiin ongelmiin!! :)

Vain positiivisessa mielessä. Jaksan yhä ihmetellä miten mun 4 lastani on kasvaneet niin ihaniksi aikuisiksi/nuoriksi/teineiksi :D Koskaan en ole verrannut muihin tai muiden osaamiseen, joskus vähän hämmästellyt heidän valintojaan mutta hyvin ovat omansa perustelleet.

Joskus ajattelen: Minun lapseni eivät ole minun lapsiani.

Ajattelen kaikista ihmisistä joskus noin. Mukaanlukien itseni. Mutta kaikki eivät osaa kaikkea, jos mielessäni moitin jotain, niin pyrin palauttamaan tasapainon ajattelemalla myös hyviä puolia. Viimeistään seuraavana päivänä :)

Kyllä ajattelen ja ihmettelen, miten lapseni ovat tuollaisia tai tällaisia, sekä myönteisessä että kielteisessä mielessä. Lapseni ovat minulle kiinnostavia ja ihmeellisiä. Mutta en ihannoi heitä. En kuitenkaan vertaile naapurin lapsiin.