Te joilla kaksi lasta, kommentteja kaipaan

Kehosta kohdalla pitii lukea keRhosta

ap

mulla ei koskaan ole ollut vaan yhtä lasta. sun poika on jo niin iso, että varmaan osaa jo itse kertoa, haluaako olla päiväkodissa tms. varmaan pärjäätte kotonakin ihan hyvin. älä stressaa!

ei todellakaan tarvii pk:iin laittaa.. kotona on hyvä olla isommankin ja jatkaa yhessä avoimessa pk:ssa käyntiä, kivahan toi on ku on noin iso jo esikoinen

mitä edes kyselet jos itse et koe tarvetta päiväkodille.on sen lapsen kivempi olla kotona...mä itse laitoin vanhemman päiväkotiin kun toinen syntyi vuoden ikäerolla.mulla taas ei ollut ketään apuna kun mies on yrittäjä,käytin mahdollisuuden hyväkseni,jos tätä mahd.ei olis ollut oltais sit silläkin menty...tuolloin meidän suunnalla ei ollut mitään kerhotoimintaa.

No meillä toinen syntyi myös kun esikoinen oli 4 v. Hyvin meni. Poika kävi 2krt/vko srk kerhossa yksinään pari tuntia kerrallaan, joten tapasi muita lapsia ihan mukavasti. Lisäksi kävimme kaikki kolme perhekerhossa kerran viikossa ja siellä tutustuin muutamaan kivaan äitiin. Heidän kanssa treffailimme sitten satunnaisesti kotona.

Muuten hengailimme keskenämme, ei lapset paljon vaadi ollakseen tyytyväisiä. Meillä kuopus kyllä valvotti niin että olin ihan zombie, 3- 4 tunnin yöunet vuoden ajan oli kyllä rankkaa. Siksi en kauheasti tuosta ajasta muista. Mutta hyvin meni ja hengissä ollaan. :)

No en mä ymmärrä miks sä et pärjäis. Minkälaisia kavereita sulla oikein on?! Aika avuttomilta kuulostaa. On se nyt kumma, jos ei äiti pärjää 4-vuotiaan ja vauvan kanssa. Saahan monet pienemmälläkin ikäerolla lapsia ja pärjää. Eihän se aina helppoa ole, mutta tuo nyt on typerin syy laittaa lapsi hoitoon, että kaikki kaverit sanoo etten mä pärjää, ja ite haluaisin pitää lapsen kotona.

Esikoinen oli lähes 4v, kun vauva syntyi. Päiväkotiin en häntä vauvan vuoksi laittanut vaan oltiin kotona, kahdesti viikossa kävi srk:n kerhoa, olisko ollut 2 tai 3h kerralla. Sit käytiin joko puistossa, pihalla tai avoimessa välillä, muuten omalla pihalla. Kotona askarreltiin, laulettiin, tanssittiin, pelattiin yms yms. En ymmärrä, mitä hankalaa tuossa voi olla.

Itselläni 3v poika ja melkein 2kk poika.Isompi käy vielä päiväkodissa,ensi kuu enään pari kertaa ja sitten jää kotiin.Ensimmäiset viikot meni minun ollessa pelkkää tissiä vauvalle ja sehän näkyi isomman käytöksessä.Äidiltä kun loppui huomio kuin seinään.Päätinkin 2vk jälkeen lopettaa tissin,ihan että on aikaa olla myös isomman kanssa,leikkiä ja touhuttaa.Annan isommalle vähän enemmän huomiota,myös vauvaa ruokkiessa.Ja isompi saa myös hoitaa pientä esim.laittamalla tuttia suuhun.Ihan mukava nuo ekat viikot,että isompi meni tarhaan,itsellä jäi yöt nukkumatta vauvan takia ja yrittelinkin öisin tökkiä tuttia vauvan otsaan,kun tajusinkin sitten vauvan olevan toisin päin. :) Mieskin oli sillä kannalla,että alussa isompi päiväkotiin,että äitikin jaksaa paremmin.Oli tuossa niinkin huonosti nukuttuja öitä,että monena päivänä olo oli kuin humalassa pääkivun kera.Nyt on ostettu kaikennäköisiä askartelujuttuja kun isompi jää kotiin.Onneksi minulla on parit tutut mammat samaan aikaan vauvojen kanssa kotosalla,että ehkä saa kohta seuraakin,kun saa auton käyttöön.Asuvat vähän kauempana.

Hermoja tarvitaan kun yliväsyneenä pitää samaan aikaan hoivata vauvaa ja antaa huomiota isommalle.Meidän 3v ei osaa enään pukeakkaan yhtäkkiä.

Nauti siitä ajasta kun sinulla on mahdollisuus olla lastesi kanssa kotona :) . Uskon kerhon riittävän isommalle mainiosti!

Ei ollut helvettiä ;)

Esikoinen oli tooodella vaativa vauva (keskonen) ja pikkukakkonen (täysiaikainen) helppo, joten yllätyin vain positiivisesti enkä ollut edes väsynyt. Toki voimia silti vaati, ehkä aikakin kultaa muistot.

Hoidin lapsia kotona kunnes esikoinen 3,5v ja kuopus vajaa 2v. Yhdessä menivät sitten päiväkotiin ja tutustumispäivänä käskivät itse minun lähteä kotiin. Että heihei äiti. Minusta oli tuntunut hieman raastavalta tuo hoidon aloitus, mutta se meni kuin itsestään ja aika oli oikea. 

Kyllä pärjäätte kotona jos sitä haluat, miksi ette pärjäisi... sinulla ei kuitenkaan ole kuin yksi lapsi vaipoissa ja 4v on jo hieman kärsivällisyyttä ja järkeäkin päässä. Hyvin se menee :) Sisarussuhde on ehkäpä elämän pisin ihmissuhde, joten isoveljellä on myös oikeus vauvaan (ja äitiin!). Siis edellyttäen, että äiti jaksaa (ymmärrän myös toisenlaiset valinnat).

Olen itse tosi kiitollinen tuosta ajasta molempien lasten kanssa. Nyt he ovat jo aika isoja, kuin paita ja peppu. Pitkään toivottua ja odotettua kolmatta lasta emme koskaan saaneet kotiin. Hänen menetyksestään selviämistä helpotti, että olin hoitanut ne lapset, jotka sain, siten kuin itse tunsin oikeaksi. Ihminen jaksaa kyllä jos pitää asiaa tärkeänä, ja sinun kohdallasi sen tiedät vain sinä itse.

Minäkin ihmettelin kommentteja... siksi rupesi jo pelottamaan :) äitini sanoi, että isomman voi tuoda milloin vain, tai tulla sinne tai äitini tulisi tänne meille, jotta voisin nukkua.. en näe mitään ihan kauheeta, mieheni on osallistuva isä vaikka onkin töissä, antaisi minun nukkua vkl:na...Ehkä joitakin pelottaa, että tästä tokasta tulee yhtä vaikea kuin eka oli... mutta olisin tukea halunnut, eikä vaan, joo sulla räjähtää pää!... 

ap

Mielestäni voit tehdä niin kuin itse parhaaksi näet. Tuo avoin päiväkoti on kiva jos sellainen on. Meillä ei ole ja kyllä mietin välillä olisiko parempi että 4-vuotiaalla olisi virikehoitopaikka parina päivänä viikossa. Jos ihan rehellisiä ollaan niin vähän liikaa se istuu telkkarin edessä. Meinaa itseä vähän väsyttää kun vauva heräilee öisin. Ei tämä nyt mitään helvettiä ole, ei lähellekkään, mutta tiettyä riittämättömyyttä kyllä huomaa itsessään.

Jokaisen pitää nämä kuitenkin itse päättää, että mikä on omalle perheelle paras ratkaisu. Aina on joku jonka mielestä tekee väärin.

Meillä on neljä lasta ja esikoinen meni vasta eskariin, kuten seuraavakin. Oli elämäni parasta aikaa. 

Jotenkin asiat on saatu tehtyä nykyään niin vaikeksi. On tärkeää, että lapset pitää saada äkkiä pois kavereiden luo ja koti ei saa olla tärkeä. Pelätään, että lapsi on mammanpoika, jos se tykkää kotona leikkiä legoilla 3vuotiaana.

Tee oma ratkaisusi ja nauti siitä, kun lapset ovat kotona. Nyt kun minun esikoinen on muuttamassa pois, kauhulla ajattelen sitä, että jos olisin vienyt aina isomman hoitoon, kun uusi vauva syntyi. Kuinka hyvin tunnenkaan lapseni, kun olen heidät itse kasvattanut. 

Kenelle muka omien lasten kanssa olo on helvettiä. Ilohan sen pitäisi olla.

Herranjumala sentäs, veit vuodenikäisen jaloista pois päiväkotiin kun tuli uusi vauva.

Oikein pahaa kyllä tekee. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:01"]

mitä edes kyselet jos itse et koe tarvetta päiväkodille.on sen lapsen kivempi olla kotona...mä itse laitoin vanhemman päiväkotiin kun toinen syntyi vuoden ikäerolla.mulla taas ei ollut ketään apuna kun mies on yrittäjä,käytin mahdollisuuden hyväkseni,jos tätä mahd.ei olis ollut oltais sit silläkin menty...tuolloin meidän suunnalla ei ollut mitään kerhotoimintaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:17"]

Mielestäni voit tehdä niin kuin itse parhaaksi näet. Tuo avoin päiväkoti on kiva jos sellainen on. Meillä ei ole ja kyllä mietin välillä olisiko parempi että 4-vuotiaalla olisi virikehoitopaikka parina päivänä viikossa. Jos ihan rehellisiä ollaan niin vähän liikaa se istuu telkkarin edessä. Meinaa itseä vähän väsyttää kun vauva heräilee öisin. Ei tämä nyt mitään helvettiä ole, ei lähellekkään, mutta tiettyä riittämättömyyttä kyllä huomaa itsessään.

Jokaisen pitää nämä kuitenkin itse päättää, että mikä on omalle perheelle paras ratkaisu. Aina on joku jonka mielestä tekee väärin.

[/quote]

Jos ei olisi avointa päiväkotia, silloin olisin ehdottomasti hakenut päiväkodista paikkaa!!Meillä on joku 3 avointa.. joten tekemistä on...ap

mun lapsilla on ikäeroa melkein viisi vuotta. Eli mulla oli vauva + viisivuotias kotona. En ymmärrä mikset pärjäisi kotona niiden kanssa?? Mutta isompi kaivaa jo touhua, joten kerhoa kannattaisi miettiä. Meillä kävi kerhossa kaksi kertaa viikossa. Ootko sitä miettinyt, että hoitoon vieminenkin on hankalaa vauvan kanssa, kun aikataulun pitää kuitenkin pitää. Lisäksi hoidosta esikoinen tuo pöpöjä kotiin ja sitten vauvakin sairastaa ne. Mun vauva sairastui vakavasti ja oltiin n. 3kk sairaalassa. Silloin emme olisi pärjänneet ilman isovanhempia. Silloin esikoinen jäi  tosi vähälle huomille, mutta ymmärsi sen koska kävi myös vauvaa sairaalassa katsomassa. Meillä ei ollut mitään mustasukkaisuuttakaan. Sitten vuoden päästä isompi menikin jo eskariin.

Itse olen kotona 2v:n ja vauvan kanssa, ja yllättävän helpolla olen päässyt. Tosin mulla on tosi tyytyväinen vauva, joka nukkuu yöt kohtalaisesti. Ihan varmasti pärjäät molempien kanssa, jos sulla on vielä äitisikin noin suurena apuna. Ainoa kysymysmerkki voi olla ne isomman lapsen kaverit, ainakin täällä Helsingissä on tosi vähän yli 3-vuotiaita kotihoidossa. Mutta varmaan sieltä kerhon kautta tutustuu sitten muihin lapsiin.

Meillä ei ihan sama ikäero ole, isompi oli 2v 4kk, kun toinen syntyi. Pidin isomman kotona ja hyvin on mennyt. Ensimmäiset pari viikkoa olin tosi väsynyt ja siinä alkuun isompi oli yökylässä viikonloppuna mummolassa, että sain vähän enemmän nukuttua. Mies vei töiden jälkeen isomman muutaman kerran ulos, että sain nukuttua päiväunet vauvan kanssa. Yhden yön tuona aikana (viikonloppuna) pumppasin maitoa pulloon ja mies valvoi vauvan kanssa, että sain ihan kokonaiset yöunet ja sen yhden yön ansiosta jaksoin loppuajan.

Osan ajasta imetin vauvaa lastenhuoneessa samalla, kun leikin esikoisen kanssa legoilla tai jollain muulla. Meillä ei tullut mustasukkasuus ongelmaa, koska esikoinen sai osallistua vauvanhoitoon, eikä jäänyt ihan ilman huomiota vauvan syöttämisien ajaksi.

Minulleki kerrottiin, kuinka työmäärä kymmenkertaistuu kun tulee toinen. Todellisuudessa tuntuu, että työmäärä on 1,5 kertainen jos sitäkään.

Tottahan toki sinä ap pärjäät, valtaosa perheistä EI käytä virikehoitoa isommalla lapsella.

Ymmärsinkö oikein, että poikasi ei ole ollut päiväkodissa, vaan koko ajan kotihoidossa? Ei ole mitään syytä päivähoitoa aloittaa vain siksi, että teille syntyy pikkusisarus.

Mutta nelivuotiaan sosiaalisten taitojen kehitykselle olisi jokin kerho kyllä hyvä asia. Seurakunnan tai päivähoitotoimen järjestämä päiväkerho esimerkiksi, kannattaa kysellä vaihtoehtoja.

Meillä esikoinen oli 1v 11kk kun kuopus syntyi, ja hyvin se sujui sekin, vaikka esikoinen lopetti päiväunien nukkumisen pian kaksi vuotta täytettyään.

Kannattaa mennä ihan tilanteen mukaan. Lupa mielen muuttamiseenkin on :) Ei kaiken tarvitse mennä saman kaavan mukaan. Aika sen näyttää mikä teillä tuntuu toimivimmalta.