Tapaamisoikeudesta

Suunnitella miten uusiksi?! Eihän mitää ihanne ratkaisua edes ole.

Kyllä ilman muuta kannattaa isän kanssa keskustella tapaamisten lisäämistä. Kaksi viikkoa erossa toisesta vanhemasta on ihan liikaa.

Jumalauta! Toivottavasti isä jaksaa taistella omista ja lapsensa oikeuksista. Lapsi on jo menettäntyt arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa. Ei ole yhdellekään lapselle tervettä olla erossa noin pitkään toisesta vanhemmat.

Lapsella ole oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään. Ei ole kovin tasapainoista sekään, että jatkuvasti rampataan kahden kodin välillä.

Miten sinä olet kannustanut isää tapaamaan lastaan enemmän. Kaksi viikkoa on ikuisuus tuon ikäisen silmissä, ei mikää ihme että hän ikävöi isäänsä. Olisihan se helppo antaa lapsen vain unohtaa, mutta kyllä sinun pitää lapsen edun nimessä ponnistella isää olemaan enemmän lapsensa kanssa.

Kuka sanoi, että etävanhempi on isä???

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:18"]

Lapsella ole oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään. Ei ole kovin tasapainoista sekään, että jatkuvasti rampataan kahden kodin välillä.

[/quote]

Lasta voi tavata muutenkin kun ramppaamalla kotien välillä. Arkitapaamiset on ihan suositeltavaa näissä standardeissa joko toisen viikonlopun malleissa. Ei kaikkien tapaamisten tarvitse olla läpi yön kestäviä.  Toinen vanhempi voi tehdä ihan arkisia asioita sen lapsen kanssa. Käydä puistossa, uimassa, istua ihan vaikka yhteiselle iltapalalle jne...

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:26"]

Kuka sanoi, että etävanhempi on isä???

[/quote]

Lähi-isä on edelleen harvinaisuus. Pyydän anteeksi näiltä 2,6% lähi-iseiltä, että oletin...Mutta se ei poista sitä, että muualla asuvan on tavattava lasta useammin.

Aloittaja vastaa:

Lapsi ei kotona ollessa koskaan ikävöi tai kysele toisen vanhempansa perään. Mitä olen myös usesti ihmetellyt. Tällä toisella vanhemmalla on siis ollut paha päihdeongelma, jonka vuoksi ero aikanaan on tullut. Silloin sovittiin tapaamisoikeudesta kerran kuukaudessa, ehtona, että tämä toinen vanhempi hakee ongelmaansa apua ja raitistuu. Lapsen ollessa pienempi minä hoidin häntä 24/7 toisen vanhemman huidellessa jopa viikkojakin poissa kotoa. Tämä etävanhempi on päässyt elämään kiinni, mutta pidän outona sitä, että hän ripustautuu lapseen. Unohtuu lapsen oikeus. Tuon ikäinen ei sanoi osaa kertoa, onko hänellä todella hyvä olla tämän etävanhemman kanssa. Ehkä öiset heräilyt ja takertuminen minuun on merkki siitä, että etävanhemman kanssa ei ole hyvä olla.

Antaa olla. Sinä olet päättänyt, että sinulla on automaattisesti oikeus omia lapsi itsellesi ja toinen vanhempi on täysin kelvoton huoltaja lapsellesi. Hyvää elämää ja päivän jatkoa!

Meneekö hän iloisesti isälleen?  Minusta käytös on outoa, onkohan isän luona kaikki asiat kunnossa? Koittaisin varovasti kysellä lapselta, onko siellä isin luona jotain mistä sinä et tykkää..? Tai sitten lapsesi on vain tosi riippuvainen sinusta, mutta siitäkin olisin hiukan jo huolissani, koska esim. eskari-ikäisillä ollaan mm. yötä tarhassa eli pitäisi nyt tuon ikäisen jo vuosiensakin mukaisesti yöpymisreissusta selvitä. Jos taas onkin kyse siitä, että lapsi ikävöi isäänsä tapaamisten jälkeen, niin onnistuisiko arki-iltatapaamiset?

Kun asuimme yhdessä, ei meillä ollut tuollaista, jos lapsi/lapset olivat hoidossa mummolassa tai tädillään viikonlopun. Minusta tuo lapsesi käytös on outoa.  Ainakin oman kaverini 5-v. menee iloisesti iskälle 200 km päähän viikoksi ja käytös on sen jälkeen ihan normaalia, ekana iltana vähän sylissä könytään ja sitten ollaan jo kotiuduttu. 

Minulla on kohta 7 v, 10 v ja 13 v ja tapaavat isäänsä vähintään joka keskiviikko ja joka toinen viikonloppu,  vähän useamminkin harrastuksen vuoksi. Asumme 7 km säteellä toisistamme ja vanhin osaa mennä jo julkisillakin isälleen. Erosta on pari vuotta. Ei ole ollut ongelmia, alun jälkeen. Aina ne tullessaan yökylästä halailee ja vertailee huusholleja, mutta ei sen kummempia. Ex asuu yhä entisessä kodissamme, eikä uutta naista vielä(kään) ole, joten sekin ehkä helpottaa asioita.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:37"]

Antaa olla. Sinä olet päättänyt, että sinulla on automaattisesti oikeus omia lapsi itsellesi ja toinen vanhempi on täysin kelvoton huoltaja lapsellesi. Hyvää elämää ja päivän jatkoa!

[/quote]

Vähän tuli sama "fiilis", mutta jaan silti kokemukseni.

Lapseni isä on ihan ok kaveri ei hänessä ole moitittavaa ja tiedän, että siellä on kaikki kunnossa. Mutta vähän samalla tavalla lapseni aikoinaan reagoi eli pari päivää tapaamisten jälkeen oli itkuinen jne.

Otin asian neuvolassa asian esille. Neuvolassa lohduttivat, että se on ihan normaalia lapsen ikävää toisen luo. Eikä mikään merkki siitä, että lapsella olisi isän luona asiat huonosti. Hän on toisen vanhempansa "menettänyt" ja on ihan luonnollista, että pelkää menettävänsä toisenkin.

Eihän isällä ole voinut muodostua suhdetta lapseen. Mutta, jos sen haluatte luoda siteen suosittelen lämpimästi arki tapaamisia ns. puolueettomalla maalla vaikka näin talvella pulkkamäkeä yms. Jos isä ei täysin kelvoton ole ilman muuta yhteistä aikaa lisää, että saavat tutustua toisiinsa.

Lapsi reagoi siihen, että joutuu taas eroon isästään; kyse on ikävästä! Lapset ovat erittäin lojaaleja vanhemmilleen eivätkä siis helposti ala sanomaan, että on isää ikävä, koska pelkäävät pahoittavansa äidin mielen.

Ehdottomasti tapaamisia lisää eli joka ainakin yksi arki-ilta isän kanssa!

I-KÄ-VÄ. Oletko ikinä kyseistä sanaa kuullut?! Muualla asuvalla on ilmeisesti asiat sen verran kunnossa, että olet hänelle lapsen luottanut. Ja nyt kun lapsella on tuota ikääkin enemmän voit ihan huoletta miettiä tapaamiseten lisäämistä niin tuo ikäväkin helpottuu. Ja lapsen on helpompi olla sinustakin erossa, kun toinen vanhempi on tutumpi ja hänellä on kaksi vanhepaa joihin voi turvautua.

Eli sinusta olisi lapsen etu, että hän ei tapaisi toista vanhempaa lainkaan. Sehän olisi äärimmäistä henkistä väkivaltaa lasta kohden, jolla pakotetaan lapsi kieltämään puolet itsestään.

Jos lapsi oli vasta parivuotias kun erositte, ja sitäkin ennen isä huiteli omilla teillään, niin isähän on hänelle täysin vieras ihminen - ja sinne sit heitetään joka toinen viikonloppu.

Jos isä on nyt saanut elämänsä hallintaan, ja haluaa tavata lastaan, niin niitä tapaamisia pitäisi vähitellen lisätä että oppivat tuntemaan toisensa.

Ei lisää yökyläilyjä, vaan kuten joku jo ehdottikin, ehkä yhteinen iltapala luonasi, ulkoiluhetki, uimahallireisu tms kerran viikossa, sen joka toisen viikonloppukyläilyn lisäksi.

Meillä lapset asuvat viikko/viikko; loistava järjestely, aina siirtyvät mielellään kodista toiseen eikä ongelmia ole. Tosin asumme kilsan päässä toisistamme exän kanssa, joten kaverit, harrastukset ja muut pysyvät samoina viikosta toiseen. Joustamme myös exän kanssa lasten huollosta ja asumisesta työmatkojen, muiden menojen ja lomamatkojen takia jos tarvis.
Lapset 8 ja 9 kun erottiin, nyt 13 ja 14.

Apua. Onpa täällä ilkeitä ihmisiä.. Kiitos teille asiallisesti vastanneille. Tässä ei ole kyse siitä,että haluan määrätä tapaamisoikeuksista. Tottakai haluan, että lapsella olisi mukavaa ja lämpimät välit toisen vanhemman kanssa. Suhdetta olen yrittänyt ylläpitää nimenomaan sillä, että lapsi on tavannut etävanhempaa useammin kun on sovittu. Ja arvatkaa mitä? Kyllä minustakin on ihan kivaa, että on välillä sitä omaa aikaa ilman lasta! Mietityttää vain tuo lapsen käytös kotiin tullessa. Ja juu, olen miettinyt onko kyseessä ikävä. Tuon ikäinen kun ei tunteistaan osaa vielä puhua. Olen miettinyt, että kun alku oli mikä oli, että tämä suhde toiseen vanhempaan vähän niinkuin " uusi" tilanne. Mietin, että voisiko lapsi paremmin ilman tätä toista vanhempaa..Halusin vain kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta!

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 13:52"]

Apua. Onpa täällä ilkeitä ihmisiä.. Kiitos teille asiallisesti vastanneille. Tässä ei ole kyse siitä,että haluan määrätä tapaamisoikeuksista. Tottakai haluan, että lapsella olisi mukavaa ja lämpimät välit toisen vanhemman kanssa. Suhdetta olen yrittänyt ylläpitää nimenomaan sillä, että lapsi on tavannut etävanhempaa useammin kun on sovittu. Ja arvatkaa mitä? Kyllä minustakin on ihan kivaa, että on välillä sitä omaa aikaa ilman lasta! Mietityttää vain tuo lapsen käytös kotiin tullessa. Ja juu, olen miettinyt onko kyseessä ikävä. Tuon ikäinen kun ei tunteistaan osaa vielä puhua. Olen miettinyt, että kun alku oli mikä oli, että tämä suhde toiseen vanhempaan vähän niinkuin " uusi" tilanne. Mietin, että voisiko lapsi paremmin ilman tätä toista vanhempaa..Halusin vain kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta!

[/quote]

Lapsesi ei saa mikkänlaisia välejä tai suhdetta isäänsä jos lähdet vähentämään tapaamisia. Se voi kostautua sinulle ja teille kun lapsi on vanhempi.

Isä on vain täysin vieras henkilö pojalle juuri nyt, ei lapsi muista aikaa jolloin asuitte yhdessä. Ja jos tapaavatkin isän kanssa vain jokatoinen viikonloppu, niin ei sitä suhdetta edes pääse rakentamaan. Lisää niitä arkitapaamisia vähitellen, ja lähde vaikka jumppaan, elokuviin tai kahville silloin. Ota omaa aikaa - ja anna lapsellesi ja isälleen yhteistä aikaa siinä samalla.

Mielenkiintoisia vastauksia, eivät minusta edes asiallisia.

Minä elän jo toista kautta yksinhuoltajana. Kahden vanhimman kohdalla tapaamiset toteutui kerran kuussa juuri aloittajan kuvaaman takia. Lapset olivat tapaamisen jälkeen erittäin levottomia, kok seuraava viikko meni tasapainon hakemista. Sitten oli oma viikonloppu, seuraava viikko meni rauhallisesti ja taas isä-vkl, ja pakka taas sekaisin... onneksi lasten isä suostui harventamaan tapaamisia 1 x / kk tapahtuvaksi.

Nyt ovat jo aikuisia ja välit ovat hyvät, lapsille tuo tapaamisfrekvenssi oli hyvä. Suhde isän puolen sukulaisin on myös olemassa ja erittäin hyvä.

NO niin, ollaanhan taas yh:na ja lapsia on kaksi. Eron syyt, mies, tilanne on täysin eri nyt kuin tuolloin aikoinaan.

 Lapset ovatnyt 5 v ja 9 v lapset. Lapsilla on ikävä isäänsä, ja 2 viikkoa on pitkä aika olla erossa, toisaalta kun lapsi on tiiviisti 2 viikkoa äidin kanssa, siitä kokonaan irtautuminen 2-3 päiväksi ja yöksi, ei toimi lapsenkaan kannalta.

Lapset tapaavat isäänsä vähintään kerran viikossa, mutta eivät ole koskaan yötä isän luona. Isä tulee meille tapaamiselle. Syy on lasten arjen sujuminen välimatkan ja isän työvuorojen taikia.

Millainen tapaamissopimus teillä on? Oletteko kirjanneet ylös ja mitä? Ehdota tapaamisten muuttamista toisenlaiseksi. Siis ei välttämättä harventamista, vaan ehkä tihentämistä, ja tapaamisaikojen lyhentämistä. Tuo joka tointn vkl ja viikonloppu on minusta kankea ja vanhanaikainen, eikä palvele mitään muuta kuin sitä, että lähivanhempi pääsee pari kertaa kuukaudessa bilettämään tai jotain sellaista.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Eli ei tässä olla käräjille suorinta tietä menossa, vaan lastenvalvojaan ensin, jos sitä kautta onnistutte keskustelemaan, jos isä ei suostu keskustelemaan muuten. Mutta älä missään nimessä aloita puhumaan tapaamisten estämisestä tai vähentämisestä, vaan korosta sitä, että tapaamisia muutettaisi erilaiseksi, ja teillä on tapaamisten jälkeen arki hankalaa, eikä tämäkään voi olla lapsen etu,

Yritä kysellä 5-v.ltä mitä isän luona tapahtuu. Tuon ikäinen ei osaa kertoa, koska hänellä ei ole sanastoa asioille, mitä siellä isän luona on. Joten esiteä täsmäkysymyksiä.

Kysy, onko isin luona hyvää ruokaa, ja mitä ruokaa on.

Käykö isin luona vieraita, keitä siellä käy, tätejä vai setiä. Onko ne kivoja. Vai ei kivoja, pelottavia vai vain outoja.

Mitä te teette isin kanssa. Käyttekö leikkipuistossa. Menettekö ulos. saatko nukuttua yöllä ja missä nukut, ja jos ei ei saa nukuttua, niin miksi? Onko ikävä äitiä ja kotiin? Pelottaako ja mikä pelottaa? Puhuuko isi ja kaverit liian isolla äänellä? Muuttuuko isi omituiseksi, vähän hassuksi (eli onko humalassa?).

Silittääkö isi, tai isin kaverit, ja mistä kohtaa ne silittää. Pitääkö sylissä ja mitä sitten?

Näitä et voi kysyä yhdellä kertaa, vaan pikku hiljaa, asia kerrallaan Kirjoita ne ylös, lapsen sanoin, niin et unohda. Ei siksi, että ne olisivat aseita isää vastaan , vaan siksi, ttä muistaisit  ja olisi se tieto, mitä isän luona tapahtuu ja mikä on se syy, miksi lapsi takertuu sinuun noin voimallisesti tapaamisten jälkeen. '

Joku kertoi että lapsella on ikävä. Minusta lapsen takertuminen äitiin tapaamisten jälkeen kertoo turvattomuudesta joka on nimenomaan isän tapaamisten aikana tullutta ja ikävästä, joka on äitiä kohtaan, ei isää kohtaan.

samoin tuo, ettei koskaan 2 viikon aikana puhu mitään isästään. Omani ovat puhuneet ja ikävöineet, riippumatta tapaamistiheydestä - paitsi nuo vanhemmat lapset silloin, kun tapaamisia oli joka toinen vkl eikä se todellakaan toiminut. Hieman viinaan menevä isä sekin siis.

Voit olla varma, että ongelmia tulee jos sinun tavoitteena on toisen vanhemman syrjäyttäminen ja toisen vanhemman tavoitteena on pysyä lapsen elämässä.

Jokainen erovanhempi törmännyt tähän jollain tasolla, että lapsi testaa vanhempaansa ja hän hakee hyväksyntään ja turvaa, että eroaa tästä vanhemmasta tavakseen toista.

Jos omaa aikaa kaipaat ilman lasta käytä tilaisuus hyväksesi. Olette todella onnekkaika, kun muualla asuva vanhempi haluaa tavata lastaan. Anna heille aikaa ja ota sitä omaa aikaa. Ihan varmasti tilanne helpottuu, kun lapsi ja vanhempi tulee tutuksi toisilleen.

Ilkeitä ihmisiä?! Minusta olet saanut ihan asiallisia vastauksia. Mutta ehkä sinusta on ilkeää, kun sinua ei kehoittu vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmastaa vaan päin vastoin.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:44"]

Mielenkiintoisia vastauksia, eivät minusta edes asiallisia.

Minä elän jo toista kautta yksinhuoltajana. Kahden vanhimman kohdalla tapaamiset toteutui kerran kuussa juuri aloittajan kuvaaman takia. Lapset olivat tapaamisen jälkeen erittäin levottomia, kok seuraava viikko meni tasapainon hakemista. Sitten oli oma viikonloppu, seuraava viikko meni rauhallisesti ja taas isä-vkl, ja pakka taas sekaisin... onneksi lasten isä suostui harventamaan tapaamisia 1 x / kk tapahtuvaksi.

Nyt ovat jo aikuisia ja välit ovat hyvät, lapsille tuo tapaamisfrekvenssi oli hyvä. Suhde isän puolen sukulaisin on myös olemassa ja erittäin hyvä.

NO niin, ollaanhan taas yh:na ja lapsia on kaksi. Eron syyt, mies, tilanne on täysin eri nyt kuin tuolloin aikoinaan.

 Lapset ovatnyt 5 v ja 9 v lapset. Lapsilla on ikävä isäänsä, ja 2 viikkoa on pitkä aika olla erossa, toisaalta kun lapsi on tiiviisti 2 viikkoa äidin kanssa, siitä kokonaan irtautuminen 2-3 päiväksi ja yöksi, ei toimi lapsenkaan kannalta.

Lapset tapaavat isäänsä vähintään kerran viikossa, mutta eivät ole koskaan yötä isän luona. Isä tulee meille tapaamiselle. Syy on lasten arjen sujuminen välimatkan ja isän työvuorojen taikia.

Millainen tapaamissopimus teillä on? Oletteko kirjanneet ylös ja mitä? Ehdota tapaamisten muuttamista toisenlaiseksi. Siis ei välttämättä harventamista, vaan ehkä tihentämistä, ja tapaamisaikojen lyhentämistä. Tuo joka tointn vkl ja viikonloppu on minusta kankea ja vanhanaikainen, eikä palvele mitään muuta kuin sitä, että lähivanhempi pääsee pari kertaa kuukaudessa bilettämään tai jotain sellaista.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Eli ei tässä olla käräjille suorinta tietä menossa, vaan lastenvalvojaan ensin, jos sitä kautta onnistutte keskustelemaan, jos isä ei suostu keskustelemaan muuten. Mutta älä missään nimessä aloita puhumaan tapaamisten estämisestä tai vähentämisestä, vaan korosta sitä, että tapaamisia muutettaisi erilaiseksi, ja teillä on tapaamisten jälkeen arki hankalaa, eikä tämäkään voi olla lapsen etu,

Yritä kysellä 5-v.ltä mitä isän luona tapahtuu. Tuon ikäinen ei osaa kertoa, koska hänellä ei ole sanastoa asioille, mitä siellä isän luona on. Joten esiteä täsmäkysymyksiä.

Kysy, onko isin luona hyvää ruokaa, ja mitä ruokaa on.

Käykö isin luona vieraita, keitä siellä käy, tätejä vai setiä. Onko ne kivoja. Vai ei kivoja, pelottavia vai vain outoja.

Mitä te teette isin kanssa. Käyttekö leikkipuistossa. Menettekö ulos. saatko nukuttua yöllä ja missä nukut, ja jos ei ei saa nukuttua, niin miksi? Onko ikävä äitiä ja kotiin? Pelottaako ja mikä pelottaa? Puhuuko isi ja kaverit liian isolla äänellä? Muuttuuko isi omituiseksi, vähän hassuksi (eli onko humalassa?).

Silittääkö isi, tai isin kaverit, ja mistä kohtaa ne silittää. Pitääkö sylissä ja mitä sitten?

Näitä et voi kysyä yhdellä kertaa, vaan pikku hiljaa, asia kerrallaan Kirjoita ne ylös, lapsen sanoin, niin et unohda. Ei siksi, että ne olisivat aseita isää vastaan , vaan siksi, ttä muistaisit  ja olisi se tieto, mitä isän luona tapahtuu ja mikä on se syy, miksi lapsi takertuu sinuun noin voimallisesti tapaamisten jälkeen. '

Joku kertoi että lapsella on ikävä. Minusta lapsen takertuminen äitiin tapaamisten jälkeen kertoo turvattomuudesta joka on nimenomaan isän tapaamisten aikana tullutta ja ikävästä, joka on äitiä kohtaan, ei isää kohtaan.

samoin tuo, ettei koskaan 2 viikon aikana puhu mitään isästään. Omani ovat puhuneet ja ikävöineet, riippumatta tapaamistiheydestä - paitsi nuo vanhemmat lapset silloin, kun tapaamisia oli joka toinen vkl eikä se todellakaan toiminut. Hieman viinaan menevä isä sekin siis.

[/quote]

Ihan hirveetä tekstiä ja todellakin kaukaa asiallisesta. Olen ihan oikeasti sanaton, enkä pysty tähän kyllä vastamaa asiallisesti. Jätä ap tämä ihan omaan arvoonsa.