Onko enää rakkautta? Mistä tietää onko se loppunut?

Kolme lasta, 11v yhdessä, ja seksikin vähentynyt vaikka lapset kasvaneet. Toinen ärsyttää joka päivä, ei jaksa halua eikä viitsi tehdä mitään hyvää/kivaa toiselle. Valitan ja motkotan, ja vittuilen. Olen ilkeä ja vaativa. Ovulaatio on ehkä ainut hetki että voisi ehkä tehdä muutakin kuin olla kärttyinen. Mies tekee, yllätys, pitkää päivää olen hoitanut kodin ja lapset itsekseni ja töissäkin käynyt. Mies osallistuu jos on kotosalla, mutta olen aika kärttyinen kun klo 19 on hänelle aikainen kotiintulo. Työt hänellä jatkuu lasten mentyä nukkumaan hyvinkin 02 joskus pidempäänkin. Harrastuksia ei oikein ole hänellä eikä tapaa kavereitakaan. Ei auta vaikka painostan tai kannustan tekemään omia juttuja. Ei ehdi töiltään. Lapset kasvaneet ja tarvitsevat harrastuskuljettamisessa enemmän meitä. Toivoisin että rakastaisin miestäni, mutta en oikein tunnista tunteita enää. Jo se, että en edes hänen kainalossaan halua olla, ei olla koskaan oltukaan. Joku asia hänessä ärsyttää niin paljon (hengittää raskaasti ja jopa huohottaa ja se inhottaa tosi paljon). Ei hän sille mitään voi, mutta kun ikää ja panoa tulee niin ei se hengityskään helpommaksi muutu. Mietin aina että pidän itseni hyvässä kunnossa ja kivannäköisenä, mutta kun mies ei...mies on surullinen ja varmaan ihmeissäänkin käytöksestä. Mistä tietää että onko rakkautta? Pitääkö mun vain tunnustaa, ettei rakkautta ole ja alkaa elämään omaa elämää, lapset vuoroviikoin toisilla? Haluamme lisäksi elämässä jotain eri asioita: minä asua kaupungissa, hän maalla, haluaisin muuttaa vielä ulkomaille, hän ei oikein enää...isoja asioita, ja silti en tunne että haluan uhrautua enää. Olen luopunut paljosta, työstäni, opinnoistani, teen vähän töitä, jotta mies voi tehdä enemmän ja lapset tulevat hoidetuksi...olen kyllästynyt:/ Neuvoja vinkkejä, miten tästä eteenpäin?? Olen vasta 37v..