Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei hyväksy naimisiin menoani, katkeaako kaveruus? :(
08.02.2013 |
Oltiin pitkään yhden toisen naisen kanssa kaveripiirimme viimeiset sinkut. Puhuttiin jo itsestämme ikäneitoina. :)
Sitten, ihan sattumalta ja etsimättä, tapasin työkuvioissa miehen, joka rakastui minuun. Ja minökin häneen. Menimme viime kesänä naimisiin, kumpikin kypsässä 38-vuoden iässä.
Yhteinen elämämme on ollut ihanaa. Löysimme näin ensi hätään kauniin rivitalokodin, jonka olemme sisustaneet viihtyisästi. Teemme yhdessä paljon viikonloppumatkoja, käymme oopperassa, konserteissa, harrastamme liikuntaa yhdessä, kutsumme ystäviä kylään, jne. Suunnittelemme talon rakentamista miehen omistamalle tontille ja perheenlisäystäkin toivomme.
Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa ystäväporukkamme kanssa viihteellä. Tämä sinkkuystäväni joi vähän liikaa, mikä ei ole hänen tapaistaan. Kun klo 1.30 sanoin, että kivaa oli, mutta nyt täytyy lähteä kotiin, mieskin jo varmaan odottaa viekkuun ja huomenna luvattiin käydä kälyn luona katsomassa tulevaa kummilastamme niin pitää joskus päästä ylöskin sängystä, niin ystävälläni kilahti.
Hän alkoi sähistä, että piti sunkin mennä naimisiin. Voit olla varma, ettei siitä sun liitosta mitään tule. Miten sä, joka olet tuollainen läski, olet voinut päästä naimisiin ennen mua tai kai sä pääsit, kun sulle kelpaa äijä kuin äijä. Ja kaikkeaa ilkeää.
Menin ihan sanattomaksi. Ensin mietin, huudanko takaisin. Sitten totesin, ettei kannata. Sanoin vaan, että ehkä sun ei kannata enää juoda tuota kuoharilasia loppuun, kivat illanjatkot teille ja lähdin taksitolpalle.
Kukaan muista ystävistä ei noussut puolustamaan minua millään lailla.
En tiedä, haluanko nähdä heitä enää ikinä. :( Minulla oli ennen häitä epäilykseni tämän liiton toimivuudesta ja toki niitä kavereillenikin juttelin. Mutta kaikki on mennyt ihanasti ja minulla on kova luotto yhteiseen tulevaisuuteen. Olen oikeasti tällä hetkellä oikeasti todella onnellinen nainen.
Mutta en silti haluaisi menettää ystäviäni. Vain, koska menin naimisiin.
Kommentit (15)
Eikä siitä ole koskaan seurannut tällaista kiukuttelua. Ja kun muut on lähteneet tapaamisista muita aiemmin vedoten vaikka siihen, että pitää miehelle mennä tekemään ruokaa (minun mies osaa kyllä itsekin tehdä, ei tarvi sitä varten lähteä kotio) tai nukuttamaan lapset, niin se on ihan ok.
Eniten loukkaa tuo, kun olen kuulemma niin läksi. Hyvä, olen ylipainoinen. Mutta eipä se estänyt ihan normaalipainoista miestä rakastumasta minuun. Ja yhdessä olemme nyt yrittäneet elää terveellisesti, minultakin kiloja jo lähtenyt.
Nyt on sellainen olo, että puhuuko ne minusta keskenään ollessaan selän takana kaikkea pahaa. :( Ei ainakaan itse tee mieli ottaa yhteyttä ihan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän haluaisi olla sinun asemasssasi. Vastaavanlaista koettuani olen päätynyt olla kertomatta juuri tuollaisia yksityiskohtia kuin sinä kerroit miehen viereen menemisestä ja seuraavan päivän takemisistä. Inhottavaa mutta totta, että toisen kateuden vuoksi pitää oma onni piilottaa.
Muut kaverisi saattoivat olla niin hämmästyneitä tilanteesta, että eivät osanneet "ottaa puolia" tai sanoa yhtään mitään. Mielestäni voisit hyvin ottaa yhteyttä näihin muihin ensin. Suunsa avanneelta ystävältäsi odottaisin ankteeksipyyntöä, jota ei hekä tulekaan hänen katkeruutensa takia.
Pyytääkö vuolasti anteeksi ja katuuko. Ellei, niin tuskin kannattaa pitää välejä yllä.
Itse en yhden kännipäästön takia niin tekisi.
Ja kysyä, että miten ilta jatkui ja rauhoittuiko tuo reuhoaja. Tai ei se reuhonnut. Vaan sähisi ja sätti sillätavalla ilkeästi silmät leimuten.
Ei todellakaan ole ihan tavallista meidän ystäväpiirissä tuollainen käytös. Harvoin kukaan juo liikaa alkoholia.
Jotenkin kurjaa kuitenkin, että toisella on tuollaista hampaankolossa. :( Silloin, kun hän on seurustellut jonkun kanssa, niin taatusti on kailottanut kaikille, että mitä he nyt on tehneet tai aikoo tehdä tai hänpä tästä samantien lähtee, kun menevät vielä poikaystävän kanssa saunaan.
Ja ihan okhan tuo minusta on! Nyt kun minä kerron omasta elämästäni samoin, niin olenkin ihan kamala. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveripiirini viimeinen sinkku. Muistan kuinka mua harmitti, kun ystävät ympäriltä alkoivat seurustelmaan ja menemään naimisiin, ja itse vain pyörin sinkkuna koko ajan. Vaikka tunsin kateuttakin ystäviäni kohtaan, niin olin iloinen heidän puolesta.
Mä soittaisin jollekin muulle ja vähän kysyisin miten ilta oikein meni, mutta sähisijä saisi kyllä pyytää oma-aloitteisesti anteeksi multa ensin.
hidden agenda... no joo. Ei varmaankaan ole, kai sen voi kuitata pelkällä kateudella ja mustasukkaisuudella, ihan siihen ystävyyteennekin liittyen? Voi se sitäkin olla että häntä harmittaa kun itsekin haluaisi... miehen... mutta ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen niitti oli se kun tulin raskaaksi. Ystäväni katkaisi kokonaan välit minuun. Siitä on yli 10 vuotta ja vieläkin usein kaipaan ystävääni :(
Minulle ei syy ole viekäkään selvinnyt, mutta kai se oli mustasukkaisuus tai kateus.
Hän alkoi sähistä, että piti sunkin mennä naimisiin. Voit olla varma, ettei siitä sun liitosta mitään tule. Miten sä, joka olet tuollainen läski, olet voinut päästä naimisiin ennen mua tai kai sä pääsit, kun sulle kelpaa äijä kuin äijä. Ja kaikkeaa ilkeää.
Tuollaista ei vain sanota. Ja humala ei ole koskaan lieventävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Känninen kaverisi on suunniltaan kateudesta ja pettymyksestä, kun jäi nyt ainoana porukasta sinkuksi, vaikka teillä on ollut noita "ikäneitojuttuja". Humala sitten veti homman yli ja purki kiukkunsa sinuun rumasti. Jos on yhtään järkevä ihminen oikeasti, niin ottaa itse yhteyttä ja pyytää anteeksi, mutta toisaalta tuossa on niin isot asiat kyseessä että se voi olla hänelle todella vaikeaa. Hän on saattanut toivoa itselleen parisuhdetta vaikka kuinka pitkään, ja sinun naimisiinmenosi ja hänen "yksin" jääntinsä iski hänelle valtavan epäonnistumisen tunteen päälle. Tottakai se kohdistuu nimenomaan sinuun, jos sinä nyt satut olemaan se, joka hänet "jätti yksin" viimeiseksi sinkuksi porukasta. Tämä ei ole sinua kohtaan oikein eikä reilua, eikä sinun avioliitossasi ole oikeasti kyse hänestä, mutta siltä se hänelle taitaa tuntua.
Muut kaverit taas näkivät ja tajusivat, miten iso ja vaikea tilanne oli tälle raivoajalle, eivätkä todennäköisesti raaskineet puuttua asiaan moittimalla häntä, koska olisivat kokeneet lyövänsä lyötyä. Sinulla on nyt mies, uusi koti ja onni, kaverille jäi ainoan sinkun asema joka mitä ilmeisemmin ei ole ollenkaan mieleinen.
Raivonpurkaus sinua kohtaan oli ruma ja epäreilu, mutta koita ottaa huomioon, että sinä olet tilanteessa se, joka on vahvoilla ja hyvässä asemassa. Sinä olet onnellinen. Jos ei tee mieli ottaa yhteyttä, älä ota - sitä ei voi vaatia. Mutta jos räyhääjäkaveri ottaa yhteyttä niin anna anteeksi.
kun aloin odottaa vauvaa. eihän siinä muuta kuin morjens vain. ei tullut ikävä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Känninen kaverisi on suunniltaan kateudesta ja pettymyksestä, kun jäi nyt ainoana porukasta sinkuksi, vaikka teillä on ollut noita "ikäneitojuttuja". Humala sitten veti homman yli ja purki kiukkunsa sinuun rumasti. Jos on yhtään järkevä ihminen oikeasti, niin ottaa itse yhteyttä ja pyytää anteeksi, mutta toisaalta tuossa on niin isot asiat kyseessä että se voi olla hänelle todella vaikeaa. Hän on saattanut toivoa itselleen parisuhdetta vaikka kuinka pitkään, ja sinun naimisiinmenosi ja hänen "yksin" jääntinsä iski hänelle valtavan epäonnistumisen tunteen päälle. Tottakai se kohdistuu nimenomaan sinuun, jos sinä nyt satut olemaan se, joka hänet "jätti yksin" viimeiseksi sinkuksi porukasta. Tämä ei ole sinua kohtaan oikein eikä reilua, eikä sinun avioliitossasi ole oikeasti kyse hänestä, mutta siltä se hänelle taitaa tuntua.
Muut kaverit taas näkivät ja tajusivat, miten iso ja vaikea tilanne oli tälle raivoajalle, eivätkä todennäköisesti raaskineet puuttua asiaan moittimalla häntä, koska olisivat kokeneet lyövänsä lyötyä. Sinulla on nyt mies, uusi koti ja onni, kaverille jäi ainoan sinkun asema joka mitä ilmeisemmin ei ole ollenkaan mieleinen.
Raivonpurkaus sinua kohtaan oli ruma ja epäreilu, mutta koita ottaa huomioon, että sinä olet tilanteessa se, joka on vahvoilla ja hyvässä asemassa. Sinä olet onnellinen. Jos ei tee mieli ottaa yhteyttä, älä ota - sitä ei voi vaatia. Mutta jos räyhääjäkaveri ottaa yhteyttä niin anna anteeksi.
Itse en tämän ihmisen kanssa kyllä ota oma-aloitteisesti asiaa esille. Hän saa sen aloitteen tehdä. Toki voin antaa anteeksi - mutta pelkään, että suhteemme jää silti varmaan vähän viileäksi. Eipä tee mieli syvimpiä ajatuksiaan purkaa ihmiselle, josta tuntuu, että ai ei se ollutkaan mun puolella, kuten ystävän kuuluisi.
Itse olen kuitenkin iloinnut hänen seurustelusuhteistaan silloin, kun olen ollut sinkku. Hänellä kun noita suhteita ollut viimeisen 8 vuoden aikana varmaan joka vuodelle - mutta syystä tai toisesta eivät ole kestäneet.
Ongelma vaan siinä, että olemme tuon kaveriporukan kanssa tavanneet nimenomaan yleensä porukalla. Mahtaako muut enää kutsua sitten mua tapaamisiin? Tai jos kutsuvat, yritänkö sitten olla kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Nyt mitataan miehen rakkautta ja ystävyyden lujuutta.
Keskustele miehen kanssa, voisiko hän hoitaa myös ystävättären tarpeen vaatiessa. Kerro tilanne hänelle, että ystävä on tärkeä sinulle. Kunnon mies suostuu tähän vaimonsa pyynnöstä.
Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa kutsut ystävän mukaan ja menette jatkoille kotiisi ja vietette kivan loppuyön kolmistaan.
Tietysti toinen vaihtoehto on vain katsoa kestääkö ystävyys kotiin lähdöt ennen kello kahta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko porukasta se ikäneito. Ennen teitä oli sentään kaksi, kunnes sinäkin siirryit sinne onnellisesti avioituneiden joukkoon.
Eikä siitä ole koskaan seurannut tällaista kiukuttelua. Ja kun muut on lähteneet tapaamisista muita aiemmin vedoten vaikka siihen, että pitää miehelle mennä tekemään ruokaa (minun mies osaa kyllä itsekin tehdä, ei tarvi sitä varten lähteä kotio) tai nukuttamaan lapset, niin se on ihan ok. Eniten loukkaa tuo, kun olen kuulemma niin läksi. Hyvä, olen ylipainoinen. Mutta eipä se estänyt ihan normaalipainoista miestä rakastumasta minuun. Ja yhdessä olemme nyt yrittäneet elää terveellisesti, minultakin kiloja jo lähtenyt. Nyt on sellainen olo, että puhuuko ne minusta keskenään ollessaan selän takana kaikkea pahaa. :( Ei ainakaan itse tee mieli ottaa yhteyttä ihan heti.
ja hän on kateellinen siitä, että pääsit naimisiin. Hänkin haluaisi, mutta ei ole tullut vielä sitä oikeaa kohdalle. Kännipäissään hän halusi purkaa omaa kateuttaan ja katkeruuttaan sinuun solvaamalla ja panettelemalla mitä hän varmaan jo katuu. Muut kaverisi eivät tienneet mitä sanoa, varmaan tuo purkaus tuli kaikille ihan puskista.
On ennenkaikkea oma valintasi, kehen heistä haluat pitää yhteyttä, mutta ehkä kannattaa viljellä anteeksiantoa aktiivisesti. Aikuisiällä on vaikea saada uusia kavereita.
Ainahan se on kaveripiirissäkin tavallaan kriisi kun joku avioituu ja asettuu viettämään perhe-elämää.