Suomenkielinen miesystäväni on aivan ihana.

Onnea! Kyllä voi.Elän itsekin uudessa suhteessa.Minulla on myös suomenkielinen miesystävä.

Onnea onnellenne!
Itse olisin halunnut suomenkielisen ja nyt en kehtaa kertoa kellekään että miehen äidinkieli onkin englanti! Alkaa olla vaikeaa tämä salailu kun ollaan naimisissa ja jo lapsiakin. Aina kun meinaa tervehtiä ystäviäni minun pitää alkaa laulaa hirveän kovaan ääneen. Lapset ovat niin vanhoja jo että olen nyt opettanut heidät laulamaan puolestani.

Kerran mies oli vastata puhelimeeni kun äitini soitti ja minä olin suihkussa. Rannehan siinä meni kun kylpypyyhe liehuen hänet taklasin.

Juu meilläpä onkin ranskankielinen.Lällistä lää.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 18:19"]

Onnea onnellenne!
Itse olisin halunnut suomenkielisen ja nyt en kehtaa kertoa kellekään että miehen äidinkieli onkin englanti! Alkaa olla vaikeaa tämä salailu kun ollaan naimisissa ja jo lapsiakin. Aina kun meinaa tervehtiä ystäviäni minun pitää alkaa laulaa hirveän kovaan ääneen. Lapset ovat niin vanhoja jo että olen nyt opettanut heidät laulamaan puolestani.

Kerran mies oli vastata puhelimeeni kun äitini soitti ja minä olin suihkussa. Rannehan siinä meni kun kylpypyyhe liehuen hänet taklasin.

[/quote]

Minulla ei ole ihan noin vaikeaa, onneksi. Miesystäväni on suomenruotsalainen ja osaa suomea yhtä hyvin kuin ruotsia. Hän vain haluaa aina puhua sitä ruotsia. Kun joku tulee vastaan tai olemme muiden seurassa, sanonkin aina hänelle, että nyt puhut suomea tai pidät turpasi kiinni. Vielä hän ei ole paljastunut kuin vanhemmilleen.

Kadehdin teitä kaikkia!

Mun mies ei puhu kuin klingonia, joten mä olen joutunut taottamaan sitä varten sellasen riippulukon, jolla sidon sen leuat yhteen aina kun lähdetään ulos. Selityksenä mulla on, että sillä on tosi vaikee yläpurenta, jota ei saada tavallisilla hammasraudoilla kuriin. Mutta hankalaahan tää on.