Lue keskustelun säännöt.
Mistään ei saa apua kun lapsi sairastaa
30.12.2012 |
Meillä on kehitysvammainen lapsi. Isä hoitaa tietenkin osansa, lisäksi lapsella on henkilökohtainen avustaja, yhden viikonlopun joka kk viettää asuntolassa ja lisäksi meillä on au pair.
Vaan kun lapsi on kipeänä, niin asuntolaviikonloppu peruuntuu, au pairille ei uskalla jättää, eikä voi vaatiakaan, isällä menee hermo. Minä sitten valvon yökaudet kun perkään kuumeessa tulevia epilepsikohtauksia, hereilä lapsi taas ei viihty puolta minuuttia itsekseen. Oikeesti jopa suihkuun pääseminen on tuskan takana! Missä on kaikki apu kun sitä eniten tarvisi????
Kommentit (53)
No, tuota samaa. Ilman avustaja-arsenaalia, jolle "ei uskalla jättää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. Kolmen alle kouluikäisen, yhden erityislapsen, äiti, joka ei ole koskaan saanut sekuntiakaan apia mistään lastenhoitoon, ei mummoilta, kummeilta tai yhteiskunnalta. Teillä on todellakin apua jo valmiiksi satakertaisesti moneen muuhun perheeseen nähden!!! Meillä itse valvon ihan joka ikinen yö kun lapset heräilevät enkä tosiaan oota tai vingu että JONKUN MUUN pitäisi hoitaa lapseni.
Kun terve lapsi on sairas, ei saa apua. Kun vammainen lapsi on sairas, ei saa apua. Sinulla on kyllä mahdollisuuksia: kouluta au-pair ja mies.
Erityislasten mamma
T. Kolmen alle kouluikäisen, yhden erityislapsen, äiti, joka ei ole koskaan saanut sekuntiakaan apia mistään lastenhoitoon, ei mummoilta, kummeilta tai yhteiskunnalta. Teillä on todellakin apua jo valmiiksi satakertaisesti moneen muuhun perheeseen nähden!!! Meillä itse valvon ihan joka ikinen yö kun lapset heräilevät enkä tosiaan oota tai vingu että JONKUN MUUN pitäisi hoitaa lapseni.
olen vähän väsynyt.
Ei saisi valittaa.
Valvotteko te sairaiden lastenne kanssa yökaudet kun lapsi on jo 12v? Kyllä sitä muutaman vuoden jaksaa hyvinkin pikkulapsiaikaa, meillä se ei vaan lopu koskaan. Normaali arkikin ono haastavaa, sairastamiset on jo kaaosta.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöinen asia tuli mieleen. Samoin toimitaan terveilläkin joilla tulee herkästi kuumekouristuksia.
Ja se aiempi sairastaminen oli tahtia 28 päivää kipenä, kaksi terveenä. Päälle vielä työnantaja, joka ei joustanut missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia.
Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =(
ap.
ettet uuvahda. Mitä se semmoinen on olevinaan, ettei pysty antamaan kehitysvammaiselle epileptikkolapselleen suppoa. Ei ilmeisesti muutenkaan sitten juuri osallistu hänen hoitoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mikä sen miehen hermoissa on vikana? teillä on apua ihan älyttömästi
Mitä se semmoinen on olevinaan, ettei pysty antamaan kehitysvammaiselle epileptikkolapselleen suppoa. Ei ilmeisesti muutenkaan sitten juuri osallistu hänen hoitoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiasta toiseen, olen valvonut viimeiset 18 vuotta lasten kanssa kun ovat sairastaneet. Yksi yhtä ja toinen toista. Vasta valvoin kun oksensi ja luutusin lattioita kun roiskui yli.
Opeta ukkos antaan stesolidit niin elämäsi helpottaa. Ihme äijä sinulla.
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia. Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =( ap.
erityislapsen kanssa kuitenkin on vähän erilaista, eikä sitä sellaiset ymmärrä, joilla ei ole pmakohtaista kokemusta.
ap poistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta tuollaisesta tukiverkoston määrästä.
ap on todellakin väsynyt. Ja kun on väsynyt, ei osaa ajatella muita vaihtoehtoja.
Keskustele rakentavasti isän sekä au pairin kanssa. Alkakaa opetella toisenlaista arkea. Ja isä laittaa ne hermonsa kuriin. Hän on lapsen isä ja hänen pitää pystyä ottamaan vastuuta myös siitä sairastelevastakin erityislapsesta. Alat ottamaan au pairia mukaan sairasteluihin. Au pairiin tulee pystyä luottamaan. Jos ette pysty luottamaan, miksi hän on teillä? Ajattele siltä kantilta: hän oppii jotain uutta ja hän pystyy hyödyntämään oppimaansa jossain toisessa tilanteessa.
Tsemppiä. Epilepsia ei ole helppo sairaus, erityisesti kehitysvammaisella lapsella... Ymmärrän huolesi.
t. äiti, jolla on myös erityislapsi (lukuisia diagnooseja) (ja muitakin lapsia, jos jota kuta nyt kiinnostaa)
asiasta toiseen, olen valvonut viimeiset 18 vuotta lasten kanssa kun ovat sairastaneet. Yksi yhtä ja toinen toista. Vasta valvoin kun oksensi ja luutusin lattioita kun roiskui yli.
Opeta ukkos antaan stesolidit niin elämäsi helpottaa. Ihme äijä sinulla.
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia. Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =( ap.
On pikkuisen erilaisempaa arkea...
joudut hoitamaan on se kun lapsi sairastaa ja kohtailee kuumeessa ja joudut antamaan stesolidia hänelle peräruiskeena.
Mitä apua kaipaisit? siihen tukiverkkoon vielä jonkun muun, joka hoitaisi lapsesi. Nythän lapsellasi oli henk. kohta avustaja, aupair ja tukiviikonloput asuntolassa.
Oletko koskaan ajatellut, että monella ei ole tällaisia tukijoukkoja (ja teitä oli vielä kaksi, sinä ja miehesi) ja ns. terveellä lapsella voi olla epilepsia tai jotain muuta, mikä panee vanhemmat valvomaan sängyn vieressä.
Jo nytkään et joudu itse hoitamaan lastasi, muuten kuin sairaana, niin mitä apua vielä kaipaat.
Opeta kädestä pitäen ukollesi stesolidin anto ja se on siinä.
erityislapsen kanssa kuitenkin on vähän erilaista, eikä sitä sellaiset ymmärrä, joilla ei ole pmakohtaista kokemusta. ap poistuu
Satun varmaan näistä hommista tietämään huomattavasti enemmän kuin ap tietää yhden erityislapsen vanhempana.
asiasta toiseen, olen valvonut viimeiset 18 vuotta lasten kanssa kun ovat sairastaneet. Yksi yhtä ja toinen toista. Vasta valvoin kun oksensi ja luutusin lattioita kun roiskui yli. Opeta ukkos antaan stesolidit niin elämäsi helpottaa. Ihme äijä sinulla.
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia. Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =( ap.
On pikkuisen erilaisempaa arkea...
ap mitäs jos hakisitte hiukan pysyvämpää hoitolaitosjärjestelyä kuin vaan kerran kuussa viikonloppu. Siis esim sellaista että viikko kotona viikko kehitysvammalaitoksessa systeemiä. Sinnehän kyllä otataan lapsi sairaanakin, jos vaan itse viitsii jättää.
Teillähän on arsenaali apua, Voi elämä.