Lapsen kehittyminen ja vanhempien koulutus

Oma äitini oli täysin kouluttamaton ja lisäksi vähän yksinkertainen, ei siis mikään loogisen älyn riemuvoitto tosiaan. Mutta semmoinen käytännöllinen ja maanläheinen ihminen. Jossain vaiheessa tunsin asiasta alemmuutta paljon, mutta huomasin saman kuin ap, että sekä minä ja sisarukseni, että monet ympäriltä, olivat sellaisia että ei-koulutettujen äitien ja vanhempien lapset oli jotenkin itsenäisempiä ja käytännöllisempiä kuin korkeaasti koulutettujen.



Sitä en kyllä tiedä mistä johtuu. Että periytyykö se käytännön ihmisen luonne vanhemmilta, kun taas korkeasti koulutetut todennäköisemmin on lukutoukkia ja se periytyy. VAi onko tosiaan kasvatusmenetelmissä jotain eroja. Siihen aikaan kun itse olin nuori oli yksi selvä ero: matalasti koulutetut yleensä olivat kotiäiteinä ja korkeasti koulutetut eivät, mutta nykyään ei kotiäitiys enää ole yleistä myöskään matalasti koulutetuilla joten se tuskin selittää asiaa.

Heillä 3-vuotiaat on jo kypsiä ulkoilemaan yksin, 7-vuotiaat voivat olla jo koko iltapäivän ja illan yksikseen kotona. 12-vuotiaat on jo kypsiä seurustelemaan. 15-16-vuotiaana muuttavat yhteen kumppaninsa kanssa. Viimeistään 17-vuotiana valmiita vanhemmiksi.

Eivät ehkä ole lukeneet niin paljon kasvatusoppiata ja ole niin neuroottisia. maalaisjärkeä ja luottamusta lapsen kykyihin on enemmän tai sitten yrität vaan olla ivallinen.

Itsestäni olen huomannut se, että koulu sujuu jos vanhemmat ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä (itselläni on yksi poikkeus noissa lapsissa) ja ehkä kokonaiskuvaan vaikuttaa myös lasten kanssa vietetty aika.

Tuota. Ehkä on niin, että eri ihmiset pitävät kasvatuksessa eri asioita tärkeinä. Mä esimerkiksi pidän hyvää itseluottamusta ja vahvaa perusturvallisuuden tunnetta huomattavan paljon tärkeämpänä kuin kykyä esimerkiksi pärjätä pihalla alle kouluikäisenä yksin tai joutua huolehtimaan ruokailuista yksin.



Mä olen ajatellut, että käytännönläheisyys on lähinnä persoonallisuuspiirre. Toiset on selkeästi parempia ongelmanratkaisjoita kuin toiset, toki koulutuksella ja aktiivisella suuntautumisella voi parantaa taitoja.



Vai tarkoittaako käytännönläheisyys stä että osaa tehdä kotitöitä?

Tosin tunnen aika vähän matalasti koulutettua väkeä.



Kasvatusoppaat eivät mielestäni ole mikään huono juttu. Moni vetää sen aina vastakohdaksi käytännön- ja maanläheiselle kasvatukselle. Jotkut Tahkokallio ja Uusikylä ovat kyllä viisaita kasvattajia ja kasvatusasiantuntijoita, joiden kirjoja maanläheinenkin kasvattaja voi lukea ja ammentaa sieltä itselleen ilman, että saman tien muuttuu neuroottiseksi kasvattajaksi.

Omat vanhempani eivät ole akateemisesti koulutettuja, mutta heillä on ollut erittäin korkea työmoraali. Olen oppinut todella paljon käytännön taitoja ja niksejä, sangen nuorella iällä kaveripiiriin verrattuna.



Omassa tuttavapiirissä lasten kehitys on ollut aika tavanomaista, mutta sen huomaa että kotiäitien lapset ovat jotenkin passatumpia, eli vaikkapa roskapussin vienti on outo juttu. Lasten lukumäärä vaikuttaa paljon kehitykseen, ainoat lapset tuntuvat kehittyvän nopeammin, kun ovat pelkästään aikuisten seurassa enemmän.

Heitteillä ne lapset oikeasti ovat mutta vanhemmat käyttävät tekosyynä välinpitämöttämyydelle sitä, että nämä ko. lapset ovatkin oikeasti muka kypsempiä kuin muut ja siksi vastuussa itse itsestään.

Ei ole todellakana mikään itseisarvo huolehtia kaikesta itsenäisesti mahdollisimman varhain! Tietysti ylenpalttinen passaaminen ja hössötyskään vanhempien taholta ei ole hyväksi, kyllä ns. kultainen keskitie on kaikkein paras.



Mitä koulumenestykseen/ koulussa pärjäämiseen taas tulee, ihan tutkitusti korkeasti koulutettujen lapset menestyvät koulussa ja jatko-opinnoissa kaikkein parhaiten.

Ei ole todellakana mikään itseisarvo huolehtia kaikesta itsenäisesti mahdollisimman varhain! Tietysti ylenpalttinen passaaminen ja hössötyskään vanhempien taholta ei ole hyväksi, kyllä ns. kultainen keskitie on kaikkein paras. Mitä koulumenestykseen/ koulussa pärjäämiseen taas tulee, ihan tutkitusti korkeasti koulutettujen lapset menestyvät koulussa ja jatko-opinnoissa kaikkein parhaiten.

varhainen yksin pärjääminen ei ole tärkeintä pärjätäkseen ja menestyäkseen elämässä hyvin?

Olen arkielämässä ja täällä av-palstalla tehnyt sellaisen havainnon, että matalasti koulutettujen vanhempien lapset kehittyvät keskivertoa nopeammin.

Osaavat toimia itsenäisesti useita vuosia aikaisemmin kuin korkeammin koulutettujen vanhempien lapset. Eivät myöskään tarvitse ohjausta tai apua koulutöissä.

Mitä ihmettä nämä matalammin koulutetut osaavat tehdä paremmin?

Miksi he onnistuvat lastensa kanssa niin hyvin?

Onko täällä palstalla sitten paljonko matalasti koulutettujen vanhempien lapsia vai miten olet todentanut havaintosi?

Vakavasti ottaen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin koulussa joka voi olla seurausta joko siitä että geenit vain ovat paremmat, mutta todennäköisemmin siitä että lapsille on tarjottu paremmet eväät jo pienestä pitäen. Hyvä esimerkki tästä on se, että jo kauan on tiedetty että lapsille lukeminen kehittää lapsia huomattavasti. Matalasti koulutetut eivät tätä useinkaan tee vaan tilalle on tarjottu salkkareita televisiosta. Näin siis minun kokemukseni mukaan.

Olen arkielämässä ja täällä av-palstalla tehnyt sellaisen havainnon, että matalasti koulutettujen vanhempien lapset kehittyvät keskivertoa nopeammin.

Osaavat toimia itsenäisesti useita vuosia aikaisemmin kuin korkeammin koulutettujen vanhempien lapset. Eivät myöskään tarvitse ohjausta tai apua koulutöissä.

Mitä ihmettä nämä matalammin koulutetut osaavat tehdä paremmin?

Miksi he onnistuvat lastensa kanssa niin hyvin?

Onko täällä palstalla sitten paljonko matalasti koulutettujen vanhempien lapsia vai miten olet todentanut havaintosi?

Vakavasti ottaen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin koulussa joka voi olla seurausta joko siitä että geenit vain ovat paremmat, mutta todennäköisemmin siitä että lapsille on tarjottu paremmet eväät jo pienestä pitäen. Hyvä esimerkki tästä on se, että jo kauan on tiedetty että lapsille lukeminen kehittää lapsia huomattavasti. Matalasti koulutetut eivät tätä useinkaan tee vaan tilalle on tarjottu salkkareita televisiosta. Näin siis minun kokemukseni mukaan.

Voisiko tästä vetää semmoisen johtopäätöksen,

Ei ole todellakana mikään itseisarvo huolehtia kaikesta itsenäisesti mahdollisimman varhain! Tietysti ylenpalttinen passaaminen ja hössötyskään vanhempien taholta ei ole hyväksi, kyllä ns. kultainen keskitie on kaikkein paras. Mitä koulumenestykseen/ koulussa pärjäämiseen taas tulee, ihan tutkitusti korkeasti koulutettujen lapset menestyvät koulussa ja jatko-opinnoissa kaikkein parhaiten.

varhainen yksin pärjääminen ei ole tärkeintä pärjätäkseen ja menestyäkseen elämässä hyvin?

kohtuullisen hyvin, vaikka vanhemmat eivät olisi kotona osanneetkaan opettaa ja innostaa(syventävää ylimääräistä tietoa)ja auttaa koulutehtävissä. Akateemisissa perheissä lapsilla on paljon laajempi tietopohja, jolle alkaa elämäänsä rakentaa, kuin ei akateemisissa. Mielestäni kohtuullisen hyvät kädentaidot ovat riittävät. Että osaa laittaa ruokaa, siivota, ommella rikkimenneet vaatteet ym. näppärästi. Käsistään käteville akateemisille on tarvetta monissa työelämänkin tehtävissä.

johon kuuluu sekä korkeasti koulutettua että peruskoulupohjalla olevia vanhempia.



Näistä kaikista varmasti lukenein tohtoris nainen sai ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana.

Meillä muilla oli jo lapsia ja hieman enemmän siten kokemustakin.

Olemme mammaporukalla tapailleet ja tämä nainen liittyi mukaan saatuaan lapsen.

Hän näyttää siltä kun jäätyisi jotenkin oman lapsensa edessä, menee ihan tärinäksi jos lapsi itkee tuntuu ettei oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä jos ei saa selkeää kirjallista ohjetta.



Hänen suustaan kuultua "tää lapsi ei suostu syömään kuin sitterissä" tai "vauva ei suostu istumaan autossa". Valittelee myös kun ei saa nukuttua kun "vauva ei suostu nukkumaan muualla kuin hänen vieressään".



Kaikella rakkaudella minusta tuntuu että hän on opiskellut maalaisjärkensä pois.

Tosiaan ei ole päivääkään tehnyt töitä muutoin kun opiskelujen ohessa eli varmaan käytännön eläminen jäänyt vähemmälle.



Varmasti on hyvä äiti siinä missä me muutkin,ihan omalla tavallaan mutta jotenkin aina kalskahtaa omaan korvaan jos "vauva ei vaan suostu"..



Itse ajattelen että on minun tehtäväni äitinä kasvattaa noita lapsia, missä syödään,milloin syödään,pottailut yms.



Olenkin miettinyt että mitä jos hänen lapsensa ei vain "suostu"potalle niin kakkaako vaippaansa vielä kouluiässä :)

Olen arkielämässä ja täällä av-palstalla tehnyt sellaisen havainnon, että matalasti koulutettujen vanhempien lapset kehittyvät keskivertoa nopeammin. Osaavat toimia itsenäisesti useita vuosia aikaisemmin kuin korkeammin koulutettujen vanhempien lapset. Eivät myöskään tarvitse ohjausta tai apua koulutöissä. Mitä ihmettä nämä matalammin koulutetut osaavat tehdä paremmin? Miksi he onnistuvat lastensa kanssa niin hyvin?

Onko täällä palstalla sitten paljonko matalasti koulutettujen vanhempien lapsia vai miten olet todentanut havaintosi? Vakavasti ottaen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin koulussa joka voi olla seurausta joko siitä että geenit vain ovat paremmat, mutta todennäköisemmin siitä että lapsille on tarjottu paremmet eväät jo pienestä pitäen. Hyvä esimerkki tästä on se, että jo kauan on tiedetty että lapsille lukeminen kehittää lapsia huomattavasti. Matalasti koulutetut eivät tätä useinkaan tee vaan tilalle on tarjottu salkkareita televisiosta. Näin siis minun kokemukseni mukaan.

nämä näkemykset pohjaavat oikeaan elämään kuin nettipalstaan.

Omassa kaupungissani vuokra-alueilla asuvista lapsista iso osa on esim. kykeneviä ulkoilemaan yksin 3-vuotiaana, kun taas kalliimmilla alueilla pieniä yksinään ulkoilijoita ei juurikaan näe.

Selkeimmin tämän eron olen huomannut omassa asuinympäristössäni, jossa on sekoitettu hyvin monentyyppisiä taloja samalle alueelle.

Jostakin syystä ne taloyhtiöt, joiden pihalla juoksee paljon pieniä lapsia keskenään, ovat vuokrataloja. Muiden taloyhtiöiden pihoilla lapset eivät kuljeksi ilman aikuisen valvontaa.

Myös alueen leikkipuistossa tämän huomaa.

Ne samat vuokratalojen lapset leikkivät puistossa keskenään, kun muiden puistossa olevin lasten seurassa on aikuisia.

Olen nyt viimepäivien av-keskusteluita luettuani päätynyt semmoiseen johtopäätökseen, että tiettyjen perheiden lapset kehittyvät paljon muita nopeammin ja siksi ovat kykeneviä ulkoilemaan jo 3-vuotiaana yksin.

Sitähän sanotaan että äiti tuntee lapsensa parhaiten, ja nämä äidit väittävät tiukasta lastensa olevan nopeasti kehittyvää sorttia.