Miten ratkaista ristiriita asumispaikan suhteen.

Kai jonkin järjestelmävirheen vuoksi. No, siitä ja muista ongelmista on vain päästävä yli.

Mulla hajoaa pää ja surettaa, kun ollaan ihan umpikujassa.

Eli kokemuksesta ei pysty kirjoittamaan. Mutta jos jotain keksisitte, kun täällä yleensä ollaan niin ahkeria neuvomaan.

Joko muutatte pois tai kestätte melun. Me oltais syksyllä saatu ostettua ihan vallattoman halvalla iso talo isolla tontilla kaupungin läheltä mukavalta asuinalueelta, mutta päätimme olla ostamatta juuri tuollaisen ongelman vuoksi. Kaksi isoa tietä kulki ihan läheltä taloa, kauempana oleva oli vieläpä moottoritie. Vaikka talon sisälle ei juurikaan kuulunut tien ääntä, etupihalla piti huutaa ja takapihallekin melu kuului. Kuulemma vain jouluna ja juhannuksena on hiljaista...



Harmitti kyllä, sillä muuten talo ja sijainti olivat ihan unelma (käytännössä vieressä päiväkoti, koulu ja kauppa!). Oli vain jäänyt kehityksen jalkoihin, kirjaimellisesti.

Kyllä niitä hyviä taloja löytyy muitakin.



Minä olisin valmis vaikka myymään koko maatilan ja ostamaan niillä rahoilla toisen jostain muualta. Mutta miehelle se ei oo tietenkään ihan niin yksinkertaista. Se on asennoitunut aina pitämään tätä elämäntyönään, eikä ymmärrettävästi pysty näkemään mitään muuta.



Ei olis varmaan pitänyt mennä tän kanssa naimisiin, sillä tiedostin ongelman kyllä jo silloin. Jotenkin minä vain sinisilmäisesti ajattelin, että kyllä tällaiset maalliset ongelmat aina jotenkin saadaan ratkottua..



ap

Itsekään en pidä liikenteen melusta. Mekin asumme maalla mutta vilkasliikenteisen tien varrella, jossa ajaa melkein aina autoja ja ennen kaikkea REKKOJA! Lasten kanssa ei esim. voi lähteä täältä minnekään kävelemään tai pyöräilemään tuota tietä pitkin kun siinä ei kulje mitään pyöräteitä. Joskus tunnen itseni vangiksi täällä:((((.



Meillä ei ole tuota ongelmaa, että olisimme kiinni tässä paikassa työn vuoksi. Yhtä hyvin voisimme asua muualla. Olemme asuneet nyt täällä 4 vuotta ja alusta saakka minua on kaduttanut. Tässä ei ole edes lähellä mitään palveluja saati koulua:(((.



Onneksi mieskin on lopulta nähnyt ahdinkoni ja tulemme kai yrittämään myydä tämän talon pois, pikku hiljaa. Tontti muualtakin (hiljaisella paikalla tietysti!!! ja hyvät ulkoilumahdollisuudet) on jo ostettu ja siihen rakennamme talon. Olen todella helpottunut tästä ratkaisusta, vaikka mies varmaan olisi tänne jäänytkin.

Ei kerta kaikkiaan suostunut näkemään vaihtoehtoja, jääräpäisesti piti kiinni omasta käsityksestään.



Kun meille meinasi tulla ero (minä sanoin että nyt riittää, asu yksin täällä kun tämä talo on tärkeämpi kuin perhe), tuli järkiinsä ja laittoi asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt talo on myynnssä ja uusi haussa!

Mutta jos tästä muutetaan niin kauas, ettei melu häiritse, niin käytännössä asutaan sitten jo erillään ja ollaan vain naimisissa. Maatilan työt kun eivät ole kahdeksasta neljään töitä, niin niitä on siksi hankala hoitaa kovin kaukaa.



Mutta jatkuva melu aiheuttaa koko ajan kasvavaa stressiä, ja tän kamelin selkä alkaa olla jo niin kovilla, että se kohta siitä oljenpätkästä katkeaa.

Mikä siinä paikassa tai talossa oli mielestäsi vikana? Minua pikkasen ärsyttää kun kaikki luulevat, että minä en vain pidä tästä talosta kun se on vanhempi ja että haluan vain muuttaa koska haluan rakentaa uutta... Se nyt ei vain ole totta! Kukaan ei vain ole viitsinyt oikeasti kysyä, että mikä täällä mättää. Tosiasia on, että olen ollut todella ahdistunut koko tämän 4 vuoden ajan mitä olemme täällä asuneet.



Meillekin meinaisi tulla todella iso kriisi tämän asian vuoksi. Minusta asuinpaikka on todella tärkeä!!! Kodinhan pitäisi olla se tärkein juttu ihmisen elämässä. Mieskin vain jääränä piti tästä kiinni, kunnes kai tajusi myös minun pointtini.



7

Ihmiset ajaa joulunakin kuin hullut kuka minnekin. Melkeinpä vilkkaampaa on kuin muulloin. Uudenvuodenpäivän aamuna oli kyllä aika hiljaista. Meidän onneksi ihmiset osaavat sentään juhlia vuodenvaihdetta kunnolla!

Jos melu hairitsee eniten oisin, voisi koittaa parantaa (makuuhuoneen) aanieristysta. Hyvat 3-lasiset ikkunat, paksut verhot. Rakenteellinen eristyskin on mahdollista (kysy rakennusalan ihmislta), mutta kallista. Toisaalta jos silla valttaa muuttamasta, ehka se kannattaa.



Muuttamisen suhteen ei oikein ole kompromisseja: sita joko muutetaan tai ei. Tai ainakin osa perheesta muuttaa, mihin harvalla on rahaa tai edes halua.

Maalla mekin olemme asuneet. Mies halusi mahdollisimman maalle, isot puutarhat ja pitkät matkat, piharakennuksia ja kasvimaita. Olihan se idyllistä, mutta kun minä käyn kaupungissa töissä enkä ole puutarhaihmisiä. Mies oletti että rupean viherpeukaloksi niinkuin hänen äitinsä:( Lisäksi hänellä itsellä on reissutyö ja ylityöt, joten käytännössä minä ja lapsi oltiin siellä kahden hänen idyllissään...



Sitten siitä seurasi vielä ulkotyöt-sisätyöt -työnjako, mihin minulla kaupunkilaisena koulutettuna teki tosi tiukkaa tottua.



Minullekin riittää ihan samanlainen talo, kunhan se on lähellä palveluja, minulla on inhimillinen työmatka, kaupat lähellä, ja pihaa on ihan minimissään! Eli tyypillinen pikkukaupungin omakotialue.



Mies myönsi että hän on laittanut kaiken muun perheensä edelle, ja omat halunsa minun halujeni edelle. Suostui kompromissiin vasta kun tajusi että todella olen saanut tarpeekseni.

Ihanan päinvastainen tilanne meillä. Me muka asutaan maalla, mutta tässä on kaikki kaupungin haitat: melu, saasteet, tehdas, liikenteen vaarat, lapsilla iso koulu. Silti ollaan ihan maatilalla ja maaseutuyhteisössä, mutta aivan kaupungin kyljessä. Minä taas tarvitsisin sitä todellista maaseutua, kun vielä mielenterveydestä on jotain rippeitä jäljellä. Kaikki voimat menevät tässä kolossa sinnitellessä.

En kestä asua täällä, haluan kotikonnuille (josta myös mieheni on kotoisin) 5 vuotta olemme asuneet täällä ja pari vuotta käytiin keskusteluja, ennenkuin mieheni tajusi miten mua ahdistaa täällä. En halua kasvattaa lapsiani täällä enkä halua tulla haudatuksi tänne.

Just niinkuin meillä! Tämä on miehen idylli (hän mm. halusi talon jonka lähellä ei ole naapureita, kun taas minä haluaisin edes jonkun naapurin), mutta minä täällä olen joutunut kökkimään eikä hän! Mies on ajoittain tosi paljon poissa kotoa ja sanookin että haluaisi ehtiä olla kotona enemmän. Minä taas istun täällä useinkin yksikseni lasten kanssa, enkä viihdy yhtään. Minulle olisi parempi asua paikassa jossa pääsisin äkkiä lasten kanssa käymään kirjastossa tai kaupassa. Alussa mies kielsi kokonaan näkemästä mitään ongelmaa tässä... Yhtäkkiä sitetn viime kesänä hän sanoi, että jos emme jotain tälle tee, niin minä kai jätän hänet lopulta. Luultavasti siinä olisi niin käynyt:(.



AP:lle. Teillä on kyllä tosi hankala tilanne. Meilläkin on vähän samaa tässä missä asumme. Asumme muka maalla (kaikkeen pitkä matka), mutta silti liikenteen melu häiritsee tosi paljon. Eihän teidän tilanteeseen oikeastaan ole muuta ratkaisua kuin että joko asutte siinä tai sitten muutatte. Mutta kuinka käy sitten maatilan? Voisikohan talon vuokrata toisille ja silti hoitaa tilaa? Tiedän niitäkin jotka niin tekevät! Itse nimittäin meinasimme kerran vuokrata talon jossa samassa pihassa oli sekä lehmiä että lampaita... Isäntä asui muualla.



7

ja mitään paperitehtaan taustahuminaa en ole eläissäni kuullut. Ei, vaikka käytii frendeillä, jotka miltei asu tehtaan parkkipaikalla. Ollessamme vanhempia, muutettiin taloon, josta 20m joelle. Aika kova virtaus, mut me oltiinkin jo suht isoja lapsia. Ihan vieressä junarata, äänet musta tosi rauhoittavia.



Tällä hetkellä asun paikassa, jossa lentää kymmeniä lentsikoita matalalta talon yllä. En enää edes huomaa niiden ääniä. Hommatkaa korvatulpat.

Olen joskus yrittänyt täältä kysyä muita vastaavassa tilanteessa olijoita, mutta vähäiseksi on jäänyt vastausmäärä...



7

Kuinka kaukana isäntä sitten asui? Mitä osaat sanoa siitä, kuinka työnteko sujui " etätyönä" .

Näissä, kuinka melun tai ympäristön kokee, onkin persoonakohtaisia eroja. Toinen kokee melun häiritsevänä, toinen ei. Melu on saastetta nimenomaan silloin, kun sen kokee häiritsevänä. Eli toiselle sama melu ei sitä saastetta ole.



Minulle melusta tuli saastetta sitäkin kautta, että vauva heräsi ensimmäisen vuoden aikana jatkuvasti junan ääniin. Nyt on niihin kyllä jo niin tottunut, ettei usein herää, mutta nukkuu edelleen hyvin vähän ja herkästi. Kuka sen sitten tietää, millainen vaikutus melulla siihen on.



Lasten kautta liikenteen ja joen vaarat saavat uusia ulottuvuuksia, kun viaton pikku ihminen joutuu niistä kärsimään. Sisätiloissa melua ja vaaroja pystyykin aika hyvin torjumaan, mutta onhan uloskin päästävä. Ja jos omalla pihalla ei ääni kuulu kuin huutamalla tai vauva joutuu nukkumaan pakokaasun hajussa, niin siinä eivät korvatulpat paljon lohduta.



Kyllä siinä stressiä alkaa äidille kasaantua. Lohduttavaa huomata, että muillakin on asuinpaikasta johtuvaa ahdistusta. Kiitos sen jakamisesta!



Ap

Muistaakseni tämä isäntä asui n. 5 km:n päässä tästä maatilasta. Muistaakseni hän oli ostanut tämän tilan, ja piti siis lehmiä sekä kotonaan että tällä toisella tilalla. Eihän se nyt mahdotonta ole ollenkaan! Tiedän monta esim. kasvihuonetarhaajaa, jotka käyvät pitkienkin matkojen päästä hoitamassa kasvihuoneitaan. JOnkinlainen hälytysjärjestelmä on ehkä hyvä pitää kuitenkin.



16