En halua enää tavata kavereitani jotka ovat nykyään lihavia

Nuoria aikuisia siis ollaan, tiivis kaveriporukka. Kaikki nuorempina hoikkia, kahdenkympin rajan jälkeen taas ylipainoisia. Itse kyllästyin omaan läskiyteeni (siis ihan reippaasti ylipainoa) ja aloin joulukuun alussa laihduttaa. Olen saanut pois jo melkein 10 kiloa. En syö turhia mässyruokia enkä napostele, mutta saan tämän toteutumaan vain jos syön kunnon ruokia ja säännöllisesti.



Kavereiden kesken meillä on aina ollut tapana kokoontuessa, tai ihan vain kahden keskenkin nähdessä syödä ihan tuhottomasti. Siis ostetaan sipsit, karkit, keksit ja yleensä vielä jotain ruokaakin ja siinä istutaan tuntitolkulla syömässä. Jos nähdään kaupungilla, istutaan jätskillä tai hampurilaisella. Ruoka on aina keskeinen, ja tietty se että pitää istua tuntitolkulla kun kukaan ei jaksa tehdä mitään fyysistä.



En halua olla se joka istuu naama nyrpeänä syömättä, ja jos taas syön niitä rasvamässyjä, koko ruokavalio alkaa luisua. Hiilarikoukku on niin vaikea karistettava, että jos yhtenä päivänä saa tunkea mitä vaan naamarista alas, sen teen sitten seuraavanakin päivänä. Tähän laihdutus on ennenkin kaatunut, kun olen mäyssännyt kiltteyttäni.



Aion ottaa karkkipäivän käyttöön kun koen että elämäntavat ovat taas vakaalla pohjalla, eli kun syön normaalisti ja liikun hyvin, kuten joskus teininä tein. Mutta tiedän että siihen menee aikaa. Pitääkö olla näkemättä kavereita ollenkaan? Läski on tarttuva sairaus, niin ne kaikki sanovat.