Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko koskaan töissä riittämättömyyden tunnetta?
29.12.2012 |
Oon aina ollut hyvä koulussa ja panostan tekemisiini, mutta jostain syystä ammatillinen itsetuntoni on nollassa. Tuon työt kotiin ja teen vapaa-ajalla ekstraa, koska olen huolellinen, mutta hidas. Teen herkästi vähän päälle sen, mitä odotetaan. Pelkään, että minua pidetään huonona työntekijänä, jos hoidan hommat esim. 8:n tasoisesti.
Miten saisin itseni uskomaan, että olen ok siinä missä muutkin?
Kommentit (18)
TIEDÄN olevani huono työntekijä. Mulla on akateeminen koulutus ja 15 vuotta kokemusta, mutta olen hidas sekä työssäni että sopeutumaan kaikkeen uuteen, ja uuteen sopeutuminen taas on alallani jatkuvaa...
Minä aikanani nuorempana yritin kompensoida oletettua huonouttani sillä että tein kotona ilmaisia ylitöitä, mutta se johti burnoutiin 32 vuoden iässä. Sen jälkeen olen ottanut rennommin, ja teen vain sen mitä ehdin työaikana tekemään. Tiedän että minua pidetään huonona työntekijänä mutta mitä sitten? En silti ole monissa yt-neuvotteluissa ollut se joka on joutunut pois. Kyllä se 8-taso töiden tekemisissä yleensä ihan riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun pitää vaan itse määrittää mikä on riittävästi.
Aina on nopeampia, fiksumpia ja sanavalmiimpia kuin me. Mutta on myös huolimattomia, piittaamattomia ja laiskoja tyyppejä.
Pitää keskittyä omiin vahvuuksiin ja olla ylpeä niistä.
mutta tiedän että kukaan ei siihen 10 pääse tässä työssä ja mummoja ei voi kotiin tuoda, enkä haluakaan.
siinä onkin haasteesi, että hyväksyt itsesi, ennenkuin uuvut. Riittämättömyyden tunne johtaa työuupumukseen. Toinen työuupumuksen taustalla oleva tekijä on perfektionismi, jota sinulla on myös.
siinä onkin haasteesi, että hyväksyt itsesi, ennenkuin uuvut. Riittämättömyyden tunne johtaa työuupumukseen. Toinen työuupumuksen taustalla oleva tekijä on perfektionismi, jota sinulla on myös.
mutta sinä otatkin esille perfektionismin yhteyden, siis piirteen jonka tunnen myös itsessäni. Silti ajattelen että työlle annan vain sen mihin on mahdollisuus, en yhtään enempää enkä yhtään vähempää. On työnantajasta sitten kiinni mikä on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. mun työkaveria kehutaan koska hän on tosi nopee tekee hommia. mut suoraan sanottua työn jälki on sitten tosi huono. Mun työmoraali on korkea, käytän hieman enemmän aikaa mutta jälki on siisti. Se on mulle kunnia-asia.
sinun pitää vaan itse määrittää mikä on riittävästi. Aina on nopeampia, fiksumpia ja sanavalmiimpia kuin me. Mutta on myös huolimattomia, piittaamattomia ja laiskoja tyyppejä. Pitää keskittyä omiin vahvuuksiin ja olla ylpeä niistä.
esim. mun työkaveria kehutaan koska hän on tosi nopee tekee hommia. mut suoraan sanottua työn jälki on sitten tosi huono. Mun työmoraali on korkea, käytän hieman enemmän aikaa mutta jälki on siisti. Se on mulle kunnia-asia.
sinun pitää vaan itse määrittää mikä on riittävästi. Aina on nopeampia, fiksumpia ja sanavalmiimpia kuin me. Mutta on myös huolimattomia, piittaamattomia ja laiskoja tyyppejä. Pitää keskittyä omiin vahvuuksiin ja olla ylpeä niistä.
niin työssäsi kai tärkeintä on lopputulokseen käytetty aika? En samo tätä nyt lätistääkseni mutta usein esimiehet katselevat asioita eri vinkkelistä kuin työntekijät. Mitä muuta kaveri saa aikaan samassa ajassa kun sinä tuhtaat yhtä työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuuko tilanne, jos kyse ei ole tehdas-, toimisto- tai esim. myyntityöstä, vaan vaikka huolenpidosta tai kasvatuksesta?
Jos vaikka lastenne ope ottaa työn vaan työnä eikä ns. anna kaikkeaan?
käsite "riittävän hyvä". Ja tämä taso pitää töissä löytää. Mikä on sinun työssäsi riittävän hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako töitä tehdä kasin arvoisesti, jos on ihmisten parissa töissä? Muuttuuko tilanne, jos kyse ei ole tehdas-, toimisto- tai esim. myyntityöstä, vaan vaikka huolenpidosta tai kasvatuksesta?
Jos vaikka lastenne ope ottaa työn vaan työnä eikä ns. anna kaikkeaan?
Työ on vain työtä, ja kun sen hoitaa kunnolla niin se riittää! Kasin arvoinen ei tarkoita huonosti hoidettua, vaan asiallisesti hoidettua työtä.
Itse teen erittäin vaativaa asiantuntijatyötä ns. kasin arvoisesti, ja minulle ja myös työnantajalleni se riittää. Polttakoot muut loppuun itsensä tarpeettomalla stressillä yrittäessään tehdä töitä kympin arvoisesti jos niitä huvittaa, itse en enää sitä tee.
jos haluan tehdä kympin arvoisen oppitunnin (eli 2 x 45 min), niin olen kokemuksesta huomannut, että sen suunnitteluun menee aikaa 15 tuntia.
En suostu siihen. En ala tekemään ympäripyöreitä päiviä. Siksi teen työni toisin. Riittävän hyvin. Kasin arvoisesti.
Lasteni opettajan ei tarvitse olla täydellinen. Haluan, että hän on inhimillinen ja tekee töitä sydämellä. Mutta täydellinen ei hänen tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on joku joka ei pidä sitä kuitenkaan kympin arvoisena vaikka työntekijä olisi antanut itsestään enemmän kuin kaikkensa.
aina on joku joka ei pidä sitä kuitenkaan kympin arvoisena vaikka työntekijä olisi antanut itsestään enemmän kuin kaikkensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hommat tehdään "juosten kusten" niin kohta meillä ei ole asiakkaita. Ei ole oikein, että nopean kaverin hommia pitää toisten korjata.
esim. mun työkaveria kehutaan koska hän on tosi nopee tekee hommia. mut suoraan sanottua työn jälki on sitten tosi huono. Mun työmoraali on korkea, käytän hieman enemmän aikaa mutta jälki on siisti. Se on mulle kunnia-asia.
sinun pitää vaan itse määrittää mikä on riittävästi. Aina on nopeampia, fiksumpia ja sanavalmiimpia kuin me. Mutta on myös huolimattomia, piittaamattomia ja laiskoja tyyppejä. Pitää keskittyä omiin vahvuuksiin ja olla ylpeä niistä.
niin työssäsi kai tärkeintä on lopputulokseen käytetty aika? En samo tätä nyt lätistääkseni mutta usein esimiehet katselevat asioita eri vinkkelistä kuin työntekijät. Mitä muuta kaveri saa aikaan samassa ajassa kun sinä tuhtaat yhtä työtä?
Keskinkertaiseen pyrin, mutta priimaa tuppaa tulemaan. Jotkut ovat vain nopeampia, ei siinä aina ole positiivista korrelaatiota suuren virhemäärän kanssa.
Eikä sillä ole mitään tekemistä mun ammatillisen itsetuntoni kanssa, vaan yrityskulttuurin: mikään ei koskaan ole riittävän hyvää. Jos uhkaa olla, se tarkoittaa että tavoitetta ei ole asetettu riittävän korkealle --> tavoitetta korjataan ylöspäin. Jokainen päivä on väistämättä sitä ettei suoritus riitä.
Se on aivan kestämätöntä. Minun täytyy päästä sieltä pois, ongelma vain on että näinä aikoina ei ole ihan helppoa tuosta vain vaihtaa.
Eikä sillä ole mitään tekemistä mun ammatillisen itsetuntoni kanssa, vaan yrityskulttuurin: mikään ei koskaan ole riittävän hyvää. Jos uhkaa olla, se tarkoittaa että tavoitetta ei ole asetettu riittävän korkealle --> tavoitetta korjataan ylöspäin. Jokainen päivä on väistämättä sitä ettei suoritus riitä.
Se on aivan kestämätöntä. Minun täytyy päästä sieltä pois, ongelma vain on että näinä aikoina ei ole ihan helppoa tuosta vain vaihtaa.
Samasta syystä minä koen riittämättömyyttä. Meillä on muutenkin normaalia haastavampi tilanne, mutta usein tuntuu kuin pitäisi tehdä se kuin tavallisessa tilanteessa, ja lisäksi tosi moni uusia tekijöitä porukasta. Ja sitten vielä päälle koko ajan vähän lisää hommia "Tää yksi juttu vaan" tai "kyllähän muutkin tän tekevät". Se ei tunnu loppuvan ikinä ja vaikka mitä tekisi, tuntuu että se ei riitä kuitenkaan kuin enintään pienen hetken. Pakko ollut kovettaa itsensä ja tehdä sen mitä tekee, jos itse ei vedä rajoja, saa tehdä vaikka vuorokauden ympäri ja silti keksittäisiin koko ajan vielä jotain muuta. Kuluttavaa se silti on tuntea aina, ettei riitä.
Sinä kuulostat siltä, että teet 110%:sti, joten nyt alat opetella uskomaan itseesi! Tsemppejä!