Perhekerhojen yms. vetäjät! Miten jaksatte aina

tsempata itsenne juttelemaan uusien kanssa jos uusia on joka ikinen kerta paljon (ja tekemistäkin on paljon, joten siihen jutteluun ei okeastaan ole aikaa)? Mä olen monta vuotta vetänyt perhekerhoa, ja ennen olen viihtynyt, koska kävijöitä ei ole ollut kovin montaa.



Nyt muutin toiselle paikkakunnalle ja aloin vetämään kerhoa että saisin itse tuttuja ja mukavaa puuhaa lasten kanssa. Mut kävijöitä on ihan liikaa, en nauti tästä enää (meillä on siis yhteensä n. 200 eri äitiä lapsineen). En myöskään ehdi tehdä omien lasten kanssa mitään. Vetäjänä minun hommani kuitenkin on yrittää tutustuttaa uusia paikan tapoihin ja muihin äiteihin, mut ei vaan motivaatio enää riitä. Tuntuu että se muiden kävijöiden kanssa jutteleminen on pois omilta lapsilta. Jotenkin tuntuu väärältä, että omat lapset odottaa että ehtisin askarrella heidän kanssaan, mut minä vaan en ehdi, kuten eivät muutkaan ohjaajat ehdi tehdä mitään lapsiensa kanssa. Tämän kerhon toiminta oikeasti vaatisi palkatun vetäjän koska toiminta on niin laajaa.



Onko muilla olltu samaa ongelmaa? Jatkoitko vetämistä vain lopetitko?