Voiko olla tosiaan niin, että synnyttäjä ei saa kivunlievitystä jos synnytysvastaanotolla on ruuhkaa??

Ilokaasua esimerkiksi voi kyllä käyttää koko synnytyksen ajan

ei ollut edes Taysissa. Epiduraali oli suunnitelmissa vaan lopulat yön odottelun jälkeen kun saliin päästiin oli vauva syntyä käsiin..

Koska te naiset oikein uskotte, että naisen kivulla ei ole samaa arvoa kuin miehen?

Kun voisi vielä saada esim. sen epiduraalin niin sit sairaalan tungoksesta johtuen synnyttäjä joutuu kärsimään eikä saa haluamaansa kivunlievitystä? Ei kai sitä missään käytävällä kuitenkaan anneta...

kivunlievitys on synnytyksessä kumminkin " luksusta" . Jos nukutuslääkäri on kiinni sektioissa (ja hätä sellaisissa erityisesti) niin kai siinä silloin täytyy sellaisen olla ilman jolla ei ole muuta ongelmaa kuin kipu (ja tiedän että se on kauheaa, itse en saanut toisella kerralla epiduraalia, varmaan juuri vastaavasta syystä).

Kauheeta ajatellakin, että sitä ei sais jos sairaala olis liian täynnä ja joutuis odotteleen...sit voi jo puhua kyllä äitivastaisesta sairaalasta!

Herranen aika. Kyllä pitäisi aina olla sen verran lääkäreitä ja huoneita, että jokainen saa kunnon hoitoa. Kivunlievityksen ei kuuluisi olla mitään " luksusta" vaan jokaisen perusoikeus.

ja jos henk. kuntaa ei ole tarpeeksi jokaisen kipuja lievittämään niin sit se on vaan kestettävä. Siihen kipuun ei kuitenkaan kuole. Ei tuo mitään äitivastaisuutta oo, resursseja on minkä on eikä yhtään enempää.

Ei mikään pussi ole pohjaton. Suomessa on hyvin asiat, melkeen liiankin hyvin jos ihmiset pitää itsestäänselvyytenä että epiduraali pitäs olla jokaiselle synnyttäjälle saatavilla mihin aikaan tahansa.

Vierailija:

Ei mikään pussi ole pohjaton. Suomessa on hyvin asiat, melkeen liiankin hyvin jos ihmiset pitää itsestäänselvyytenä että epiduraali pitäs olla jokaiselle synnyttäjälle saatavilla mihin aikaan tahansa.

veronmaksajia jos ei niitä joku synnyttäisi! On se kumma ettei tämän enempää naiset itsekään tehtäväänsä arvosta.

Mikäli kehtaamme kutsua itseämme hyvinvointivaltioksi, niin todellakin epiduraalit aivan kaikille - ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ.

Itse pääsin ihan viimetipassa tavalliseen huoneeseen synnyttämään, en kuitenkaan synnytys saliin, koska kaikki paikat oli silloin ihan tupaten täynnä synnyttäjiä. Oli kyllä aika järkytys kun sain kuulla ettei kivunlievitystä välttämättä kukaan kerkiä laittamaan. Ei onneksi jäänyt synnytyskammoa tosta kerrasta vaikka en sitä lääkitystä saanutkaan. Mutta noille ruuhkille ei vaan mitään mahda.

Tottakai resurssit on resursseja mut asiat pitäis kyllä laittaa tärkeysjärjestykseen! Kenenkään ei hyvinvointivaltiossa kuuluisi kivuista kärsiä, ei koskaan! Turhaan ei ole epiduraaleja ja muita lääkkeitä keksitty. Jos synnytyssalit on täynnä niin pitäis olla kyllä joku toimenpidehuone erikseen missä voitais näille käytävällä makaavillekin antaa tarvittavat lääkkeet. Kipu kuuluu synnytykseen, mutta jokaisella on OIKEUS saada siihen mahdollisimman hyvää lievitystä JOS NIIN TAHTOO! Ap

mutta en todellakaan halua epiduraalia synnytykseeni!!

Jos huoneita löytyykin, mistä niihin henkilökuntaa Kysyn vaan.

mutta itse en kokenut tarvitsevani. Synnytys ei ollut helppo ja pitkäkin se oli (melkein vuorokauden) mutta tunsin olevani kivun herra ihan pelkkien joogahengitysten ja miehen antaman hieronnan avulla. Kun homma venyi ja oli aika rajukin (4 tuntia 2 minuutin välein tulevia supistuksia), minulle tarjottiin 5 kertaa epiduraalia -- en halunnut. Kokemus oli mahtava alusta loppuun. Ei synnytyksessä välttämättä tarvita mitään kivunlievitystä vaikka kieltämättä se sattuu niin paljon, ettei sitä osaa etu- eikä jälkikäteen kuvitella. Silti synnytyskipu on siedettävissä ja jollain kummalla tavalla nautinnollistakin, kun palkinto on niin ihana... Suon toki epiduraalin sitä haluaville, mutta en haluaisi lääkinnästä tehtävän automaattia -- minusta oli hienoa tuntea lapsen liikkeet synnytyskanavassa ja olla liikkeessä koko vuorokausi...

Itsellä kävi näin enkä voi toivoa sitä kenellekään. Koska en saanut kipulääkettä, olin todella tuskissani, oksensin joka supistuksella ja lopulta se vei tajun. Lapsi leikattiin. Toinen synnytys meni hyvin, koska olin saanut epiduraalin. Jaksoin hyvin, jaksoin ponnistaa. Että ei tässä mielestäni pelkästään äitiä pitäisi ajatella (esim. ne vanhat tädit jotka sanoo että kipu kuuluu synnytykseen, se pitää vaan kärsiä) vaan nimenomaan sitä lasta joka on syntymässä!

Kirjoituksesi lämmitti vanhan kätilön sydäntä.

klö

Kaikilla synnytys ei todellakaan vaadi sitä epiduraalia, hidastaa vaan huonolla tuurilla. Eikä se kätilöstä ole kiinni, ihmiset on vaan niin tottunut vaatimaan kaikkea. itseänikin on uhattu raastuvalla kun en uudelleensynnyttäjälle pyytänyt puudutusta, ainoa pointti oli vaan et, pää oli jo melkein syntynyt vaikka äiti puristi polvia yhteen. Puuduta nyt siinä sitten.

Herätys Pahvit!

epiduraalin, mutta kyllä on jotain mätää kiitollisuuden puutetta ajattelussa sellaisella joka pitää oikeen vääryytenä sitä ettei epiduraalia olekaan aina tarjolla.



Ja tiedän todellakin miten hirveää on synnyttää kivusta sekapäisenä ilman epiduraalia, mutta en koe että oikeuksiani olisi loukattu - sainhan kuitenkin synnyttää turvallisissa oloissa terveen lapsen eikä kummankaan henki ollut vaarassa hetkeäkään.



Vähän suhteellisuudentajua!!!!



12

Olin puolessa välissä kuitenkin niin voimaton, että tajun lähteminen oli minullakin lähellä. Uskon edelleen, että jos en olisi saanut epiduraalia, en olisi synnytyksestä hengissä selvinnyt. Uskon, että jos kipuun ei voi kuolla niin ainakin siihen voi pyörtyä. Heti kun sain puudutteen, jaksoin levätä ja kerätä voimia ponnistusvaiheeseen. Mistä olisin saanut voimat ponnistukseen jos en olisi saanut levätä välillä? Olinhan ollut nukkumattakin kokonaisen yön. Ihan turhaan kenenkään sanoa, että synnytyskivun voi kestää, sillä kipu itsessään on yksilöllinen kokemus ja kukaan ei voi tietää mitä toisen kipu on. Sitä ei voida millään edes mitata. Jos ja kun minulta kipu vie voimat ja tajun, on silloin ehkä se puudute paikallaan vai mitä?