Lapsellinen ekaluokkalainen? Miten teillä?

Poika ymmärtää kaikenlaisen rajumman leikin tai 'nujuamisen' kiusaamisena, on kiltti ja rauhallinen ja oppii hyvin. Minusta on kiva, että mulla on kiltti lapsi - ja onneksi koulussa on pari muutakin samanlaista että ovat kavereita keskenään : )



Ekaluokkalaiset on vielä lapsia!!!

Onko hänellä kaveriporukka joka luuhaa keskenään ulkona? Onko hän saanut kiivetä ja pudota ulkona, laskea mäkeä ja temmeltää? Jos ei, hän ei vaan osaa sosiaalisia säähtöjä. Nyt nopeasti joku joukkueharrastus niin oppii.

Hyvin hankalaa, kun en edes ymmärrä, että mitä hän milloinkin tarkoittaa:( Ei ollut samanlaista, kun esikoinen aloitti koulun...



ap

on kiusaamista ja mikä ehkä ei?



Voisitte myös miettiä ihan konkreettisia juttuja, mitä voisi missäkin tilanteessa tehdä. jos esim. jää välitunnilla yksin tai muut tekee juttuja, joissa hän ei halua olla mukana, niin voi esim. mennä toiseen leikkiin ja kysyä, voinko tulla mukaan. Tai ehdottaa jollekulle muulle vaikka keinumista tai hippaa tms.



Tai voisitten miettiä, mitä hän voisi sanoa, jos joku sanoo jotain, jonka lapsesi kokee miusaamisena, mutta se ei ehkä sitä kuitenkaan ole.



Joskus lapsille on väännettävä asiat ihan rautalangasta :)

nyt jo 3-luokkalainen ja koulun tavoille oppinut, mutta eskarissa ja ekaluokalla käytiin pitkiäkin keskusteluita päivän tapahtumista. Annoin tytön itse kertoa seikkaperäisesti, mitä oli tapahtunut, kuka tehnyt mitäkin jne. Ja sitten yhdessä mietittiin mikä on sallittua ja mikä ei ja miten itse voi näissä tilanteissa toimia. Hidas prosessi joka vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä vanhemmilta, mutta on ainakin meillä tuottanut tulosta.

kanssa kahdestaan noin 5-vuotiaasta. Tällä hetkellä nujuaa ikäisensä pojan kanssa, mutta tämä kaveri on myös omalla tavallaan oikea ongelmatapaus! Lapseni ei aina viihdy hänen kanssaan ja minäkin joudun olemaan katsomassa perään. Kaveri osaa näyttää petollisen kivalta, mutta tilaisuuden tullen käytöstavat häviävät täysin:( Puhuukin outoja ja lapseni kyselee, että voiko oikeasti tapahtua jotain...



Lapseni ei ole päässyt kuljeksimaan isommassa poikaporukassa.



ap

Kyl sen jo lapsesta huomaa kenestä tulee syrjäytyjä. En kovin ruusuista tulevaisuutta nää jos ei pysty yhtään pitämään puoliaan edes koulussa. Ei luultavasti menesty ollenkaan työmarkkinoilla tulevaisuudessa kun ei tuu kestää kilpailua ja paineita. Varmaan kiusaaminen vaan pahenee, kyllä lauma erottaa heikot yksilöt.

Kyl sen jo lapsesta huomaa kenestä tulee syrjäytyjä. En kovin ruusuista tulevaisuutta nää jos ei pysty yhtään pitämään puoliaan edes koulussa. Ei luultavasti menesty ollenkaan työmarkkinoilla tulevaisuudessa kun ei tuu kestää kilpailua ja paineita. Varmaan kiusaaminen vaan pahenee, kyllä lauma erottaa heikot yksilöt.

nyt älistä nämä lapsiaan 2-vuotiaista ilman valvontaa pihalla pitävät wt-mammat, jotka tuskin saavat lapsiaan elossa edes aikuisiksi asti, ja jos saavatkin, näiden paikka tulee olemaan korkeintaan vankila.

Ap. suosittelen sinulle paljon keskusteluja lapsen kanssa. Opeta lapsesi näkemään asioita muidenkin kannalta ja ymmärtämään muunlaisia tempperamentteja kuin omansa. Kyllä se siitä ajan kanssa. Mutta älä pidä lapsen tunnereaktioita noloina, se on lapselle tosi vahingollista. Selität vaan sitkeästi ja mahdollisimman objektiivisesti niitä tilanteita, ja kerrot lapsellesi ymmärtäväsi miksi hänestä tuntuu miltä tuntuu, miksi itkettää jne.

Meillä on 3 poikaa, joista kaksi on tosi kilttejä ja rauhallisia, ja yksi tosi tempperamenttinen jukuripää. En kyllä hetkeäkään epäile, että tuo jukuri olisi se, joka elämässä parhaiten tulisi pärjäämään työelämässä tai muutenkaan.

Ei keskustelut mitään auta. Lapsen pitää itse oppia vuorovaikutusta. Just tuollasella lässyttämisellä saadaan heikkoitsetuntoisia lapsia. Lapsen itsetuntoa pitää vahvistaa, että pystyy edes vähä laittaa hanttiin. Luultavasti AP on köyhä ja lapsi kokee häpeää kodistaan ja alistuu. Lapselle pitäisi ostaa paljon tavaraa jota muut lapset arvostaa, jotta ei tule tarpeetonta painetta ja traumatisoidu vuorovaikutus harjoituksesta. Lisäksi auttaisi jos kotona ei oltaisi köyhiä vaan ajeltaisi hienoilla autoilla ja käytäisiin kunnon lomilla, josta kertoo. Lapset arvostavat samoja asioita ku me vanhemmatki. Mekin katsomme köyhiä alaspäin.

Ei kolahtanut, mutta kuvailit lapseni kaverin perheen. Tuohon elämäntyyliin kuuluu, että kännyköitä paiskotaan maahan ja vanhemmat ostavat aina uusia. Leluja saadaan, hehkutetaan ominaisuuksista viikko kavereille ja jos kaveri saa saman, niin sanotaan, että ei kiinnosta. Emme lähde mukaan tuohon kilpavarusteluun. Onneksi emme ole niin köyhiä, etteikö lapsellamme olisi silti kohtuullisesti kaikkea. Nämä tavara-asiat sentään on helppo sopia, mutta lasten kaverisuhteet, niissä on aika uusia käänteitä.



Lapsellamme on rikas mielikuvitus. Hän ei aina jaksasi alkaa kilpasille sellaisten kanssa, jotka eivät syvenny leikkeihinsä. Sisäleikit sujuvat. Ystävät tietävät, että aikuinen puuttuu, jos alkavat käyttäytymään härskisti meillä. Ulkoleikit ovat valvomattomampia ja vaikeampia.



ap

Kyllä toi kotioloista lähtee. Joko hän häpeää jotain kotonaan tai sitten hänen itsetunto ei saa vahvistusta kotona. Mitä jätät kertomatta? Oletko Yh? Vai eikö miehelläsi ole aikaa opettaa lapsellesi miehisiä asioita?

No ei pidä suinkaan väitteet paikkansa. Meidän lapsella on kaikkea, eikä se tavaroitansa heittele tai riko. Eikä näin tee lapsen kaveritkaan. Kateus on kyllä kauhea asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toi kotioloista lähtee. Joko hän häpeää jotain kotonaan tai sitten hänen itsetunto ei saa vahvistusta kotona. Mitä jätät kertomatta? Oletko Yh? Vai eikö miehelläsi ole aikaa opettaa lapsellesi miehisiä asioita?

Vanha ketju mutta täytyy todeta, että tällaisen kommentoija kerta on yleensä niitä koulukiusaamisen ja ongelmatapauksia....huhhuh...

Meillä ekaluokkalainen poika ei tykkää rajuista poikien leikristä. Pitää kiusaamisena jos joku ottaa vaikka kiinni ja ei päästä, vaikka toisille pojille se on leikkiä. Huitominen, taisteluleikit kokee epämiellyttäviksi.

Mitähän tälle lapselle kuuluu nyt? Ketju vuodelta 13.