Opiskelen, ja erehdyin mainitsemaan tutulle, että sain eräästä kurssista arvosanan 5.

joku yliopistoa tuntematon voi vielä ajatella, että sait vitosen kouluarvosana-asteikolla! :)

Olisiko pitänyt sanoa ennemmin jotain tyyliin: Jaa, entäs sitten?



Musta tuo oli ihan kiva reaktio.

Reaktiona oli pitkä puheenvuoro tähän tyyliin:

Nero tyttö! Olet kyllä viisas! Olen onnellinen sun puolesta! Olisinpa itsekin yhtä viisas niin saisi tehdä vähän kevyempiä töitä.

Oletko varma, ettei äänensävyssään ollut sarkasmia?

Oletko varma, ettei äänensävyssään ollut sarkasmia?

No ei se yks vitonen vielä taivaan portteja avaa. Tuntuu että on tämä kommentoija ollut vähän tyhmemmän puoleinen :) Eiköhän sitä suurin osa opiskelijoista tähtää mahdollisimman hyviin suorituksiin, eikä tarvi olla nero että niitä saa, ei ne opiskelut ole mitoitettu neroille, vaan keskivertoihmisille.

vitosia ja nelosia, enimäkseen vitosia (ok, sain pari kolmosta pääaineen perusopinnoissa, mutta kaikki muut suoritukset ovat vitosta ja nelosta). Olen nippa nappa keskipalkkaisessa, raskaassa työssä, jota lähestulkoon inhoan.



Kurssisuoritusten, tenttien ja opinnäytetöiden arvosanat eivät todellakaan merkitse elämän jatkon kannalta mitään: gradun jos onnistut vääntämään erinomaisella arvosanalla relevantista aiheesta, niin siitä saattaa poikia jotain, mutta siinäpä se. Tärkeintä on verkostoituminen, työkokemuksen haaliminen ja ylipäätään tutkinnon saaminen, arvosanoja ei kukaan myöhemmin kysele!