Vanhukselle pitäisi järjestää kesällä kunnon Pietarinmatka. Apuja miten järjestää?

Eipä taida invataksi hoitua... metrolla tai tavallisella taksilla kuljettava. Liput Allegroonhan saa VR:ltä, vanhuksen helpoin mennä junalla.



Jos haluaa olla keskustan alueella niin, ettei paljon tarvitse liikkua, ja rahaa on, niin parhaat on sijainniltaan

http://www.grandhoteleurope.com/web/stpetersburg/grand_hotel_europe.jsp



tai http://www.corinthia.com/en/StPetersburg/home/



jos olet pk-seudulta, viisumit ja halutessaan hotellivaraukset järjestyvät esim. Lähialuematkojen kautta.

Venäjän lähikohteisiin, siis viipuriin ja pietariin ja karjalaan ylipäänsä tehdään hirveät määrät erilaisia ryhmämatkoja ja niitä järjestävät lukemattomat pienet paikallset matkanjärjestäjät. Niltä saa paljon parempaa ja röätälöidympää palvelua kuin isoilta bilkkimatkatoimistoilta. Monella näistä on ppikkubussi johon voi saada myös invataksipalvelun ja kun sen siis tilaa jo kotoa, se on tietysti aina tarjolla.

isä yli 60-v. pyörätuolilla liikkuva syöpäpotilas, jolla siis syöpä lonkissa eikä kävely onnistunut kuin pakkotilanteessa...



Me lensimme Pietariin, koska vuonna 2008 junat eivät olleet Allegron tasoisia ja yhtä nopeita. Lennolle saimme extrahyvää palvelua, yksityisen bussikuljetuksen koneeseen ennen muita jne. Molemmissa päissä meitä autettiin todella hyvin ja pyörätuolin sai ottaa koneeseen mukaan.



Pietarissa onnistuu yksityismatkalla ihan hyvin ilman invataksejakin, jos on aimo ripaus seikkailumieltä ja hyvin kokoonmenevä pyörätuoli. Me tilattiin etukäteen matkatoimiston kautta iso taksi lentokentältä hotellille ja hotellilta lentokentälle, eli saatiin mukaan voucherit. Nämä siksi, että haluttiin varmistaa kuljetukset näihin. Varsinaisia invatakseja ei taida olla, mutta näitä minibusseja kylläkin. Muuten nappasimme ihan vanhan käytännön mukaan "pimeitä" takseja eli nykyään lähinnä romuladoja/ziguleita tai volgia, koska parempien automerkkien kuskit eivät extraa kuskaamalla ihmisiä. Kuin ihmeen kautta saivat aina pyörätuolin mahtumaan takaboksiin, ja isän autettua kyytiin.



Metrolla kulkemista ei tietenkään voi suositella, sillä metroon ei ole hissejä. Totta kai pyörätuolin voi viedä rullaportaita alas (näin siis vakuuttavat vartijat), mutta siihen ei edes meikäläisen rautahermot kyenneet. Sikäläiset rullaportaat kun menevät sen verran syvälle ja niin kovalla vauhdilla, että en luota itseäni ja pyörätuolissa istuvaa isääni sinne seikkailemaan.



Erittäin vaikea saada etukäteen varmistus siitä, onko hotelli helppokulkuinen - hissin voivat varmistaa, mutta ei sitä, onko kuljettava portaita päästäkseen hissille...esteetön kulku on tuntematon käsite, pyörätuoliliuskoja erittäin harvassa paikassa.



Kävelimme paljon, minä tosin tunnen Pietarin aika hyvin (aikoinaan asuin siellä pari vuotta). Paikalliset suhtautuvat erittäin avuliaasti pyörätuolilla kulkeviin, ainakin kun meitä oli kaksi tyttöstä työntelemässä isäämme...Eli kun jalkakäytävät ovat korkeita myös suojatien kohdalla ja autot ajavat kuin hullut ja liikennevalot on mitoitettu nopeasti kävelevien mukaan, vaaditaan hyviä hermoja pyörätuolin työntämisessä esim. 6 kaistan Nevski Prospektin yli. Mutta siis hengissä selvittiin:-)



Eremitaasiin pääsimme jonottamatta, kun kävelin lippukassalle jonon ohi kysymään, missä on invalidisisäänkäynti. (venäjäksi liikuntarajoitteinen on siis invalid, laususutaan kuten kirjoitetaan). Vessajonoista ei tarvinnut kärsiä, koska invavessaan ei ollut jonoja...Naureskelimme isän kanssa, että otamme hänet aina reissuun mukaan, kun saamme niin hyvää palvelua. Eremitaasissa on myös hissejä, joita invalidit saavat käyttää, eli se on tosi kiva kohde. Alakerrassa kahvilakin.



Menimme myös kanavaristeilylle, jotenkin isä pääsi kovasti hinguttuaan ja ystävällisten ihmisten avulla laivaankin. Siis portaita pitkin. Jyrkkiä sellaisia:-)



Taksilla suhasimme myös Pietari-Paavalin linnoitukseen, jossa oli kiva katsella paikkoja kauniilla säällä.



Meidän kokemuksemme oli ehkä normaalista poikkeava oman Pietarintuntemukseni ja hyvän kielitaitoni takia. Mahtava matka joka tapauksessa, yksi parhaista ikinä. Tosin olen onnellinen siitä, että päätimme jättää äitini kotiin - sen verran oli hurjitakin tilanteita pyörätuolin kanssa...(mm. kun ylitimme kadulla kulkevia raitsikkakiskoja ja jäimme jumiin niihin)



Reissun vuosi oli 2008, isäni oli todella tyytyväinen elämänsä parhaaseen reissuun ja unohtumaton muisto jäi meillekin tytöille.

Koska av-mammathan tietää kaikesta kaiken.

viime kesänä käytiin Tallinnassa, nyt voisi uskaltaa Pietariin. Asutaan ulkomailla ja Suomilomaan on kiva lisätä sitten jotain muutakin kuin mökillä oloa.

isä yli 60-v. pyörätuolilla liikkuva syöpäpotilas, jolla siis syöpä lonkissa eikä kävely onnistunut kuin pakkotilanteessa...

Me lensimme Pietariin, koska vuonna 2008 junat eivät olleet Allegron tasoisia ja yhtä nopeita. Lennolle saimme extrahyvää palvelua, yksityisen bussikuljetuksen koneeseen ennen muita jne. Molemmissa päissä meitä autettiin todella hyvin ja pyörätuolin sai ottaa koneeseen mukaan.

Pietarissa onnistuu yksityismatkalla ihan hyvin ilman invataksejakin, jos on aimo ripaus seikkailumieltä ja hyvin kokoonmenevä pyörätuoli. Me tilattiin etukäteen matkatoimiston kautta iso taksi lentokentältä hotellille ja hotellilta lentokentälle, eli saatiin mukaan voucherit. Nämä siksi, että haluttiin varmistaa kuljetukset näihin. Varsinaisia invatakseja ei taida olla, mutta näitä minibusseja kylläkin. Muuten nappasimme ihan vanhan käytännön mukaan "pimeitä" takseja eli nykyään lähinnä romuladoja/ziguleita tai volgia, koska parempien automerkkien kuskit eivät extraa kuskaamalla ihmisiä. Kuin ihmeen kautta saivat aina pyörätuolin mahtumaan takaboksiin, ja isän autettua kyytiin.

Metrolla kulkemista ei tietenkään voi suositella, sillä metroon ei ole hissejä. Totta kai pyörätuolin voi viedä rullaportaita alas (näin siis vakuuttavat vartijat), mutta siihen ei edes meikäläisen rautahermot kyenneet. Sikäläiset rullaportaat kun menevät sen verran syvälle ja niin kovalla vauhdilla, että en luota itseäni ja pyörätuolissa istuvaa isääni sinne seikkailemaan.

Erittäin vaikea saada etukäteen varmistus siitä, onko hotelli helppokulkuinen - hissin voivat varmistaa, mutta ei sitä, onko kuljettava portaita päästäkseen hissille...esteetön kulku on tuntematon käsite, pyörätuoliliuskoja erittäin harvassa paikassa.

Kävelimme paljon, minä tosin tunnen Pietarin aika hyvin (aikoinaan asuin siellä pari vuotta). Paikalliset suhtautuvat erittäin avuliaasti pyörätuolilla kulkeviin, ainakin kun meitä oli kaksi tyttöstä työntelemässä isäämme...Eli kun jalkakäytävät ovat korkeita myös suojatien kohdalla ja autot ajavat kuin hullut ja liikennevalot on mitoitettu nopeasti kävelevien mukaan, vaaditaan hyviä hermoja pyörätuolin työntämisessä esim. 6 kaistan Nevski Prospektin yli. Mutta siis hengissä selvittiin:-)

Eremitaasiin pääsimme jonottamatta, kun kävelin lippukassalle jonon ohi kysymään, missä on invalidisisäänkäynti. (venäjäksi liikuntarajoitteinen on siis invalid, laususutaan kuten kirjoitetaan). Vessajonoista ei tarvinnut kärsiä, koska invavessaan ei ollut jonoja...Naureskelimme isän kanssa, että otamme hänet aina reissuun mukaan, kun saamme niin hyvää palvelua. Eremitaasissa on myös hissejä, joita invalidit saavat käyttää, eli se on tosi kiva kohde. Alakerrassa kahvilakin.

Menimme myös kanavaristeilylle, jotenkin isä pääsi kovasti hinguttuaan ja ystävällisten ihmisten avulla laivaankin. Siis portaita pitkin. Jyrkkiä sellaisia:-)

Taksilla suhasimme myös Pietari-Paavalin linnoitukseen, jossa oli kiva katsella paikkoja kauniilla säällä.

Meidän kokemuksemme oli ehkä normaalista poikkeava oman Pietarintuntemukseni ja hyvän kielitaitoni takia. Mahtava matka joka tapauksessa, yksi parhaista ikinä. Tosin olen onnellinen siitä, että päätimme jättää äitini kotiin - sen verran oli hurjitakin tilanteita pyörätuolin kanssa...(mm. kun ylitimme kadulla kulkevia raitsikkakiskoja ja jäimme jumiin niihin)

Reissun vuosi oli 2008, isäni oli todella tyytyväinen elämänsä parhaaseen reissuun ja unohtumaton muisto jäi meillekin tytöille.

jotkut av-mammat itse asiassa tietävät paremmin kuin matkatoimisto - koska matkatoimisto vain järkkää matkoja, jotkut av-mammat myös reissaavat itse:-) Ainakaan meidän matkatoimisto ei tiennyt juurikaan miten pyörätuolilla homma hoituu...



Meidän reissumme onnistui hienosti juuri siksi, että osasimme pyytää matkatoimistosta oikeanlaista apua (mm. kuljetukset hotellille ja lentokentälle) ja osasimme itse järjestää loput.



Tuli muuten mieleen sekin, että nykyään järjestetään myös risteilyjä Helsingistä Pietariin, kannattaa katsoa, olisiko se hyvä vaihtoehto!

katsopas kymenmatkat

Onko Pietarinpelko turhaa? Voiko sinne lähteä ihan niin kuin Tukholmaan vain?

En käytä alkoa ja yöelämä ei kiinnosta. Ehkä tuolla yhdistelmällä jo selviää jonkin matkaa?

Onko Pietarinpelko turhaa? Voiko sinne lähteä ihan niin kuin Tukholmaan vain?

mutta paljon värikkäämpi ja särmikkäämpi. Ja rosoinen historia näkyy, välillä on rumaa ja välillä kaunista. Ruoka on hyvää, muoti on ihan toiselta planeetalta (siis paljon mielenkiintoisempaa) kuin Suomessa tai edes Tukholmassa. Taideaarteita siellä on paljon enemmän kuin Tukholmassa. Kannattaa kokeilla!

Siis joko lähdetään junalla, risteilijälla tai lentiskalla. Matkatoimistosta tilataan hotelli ja matkat asemalta, lentsikakentältä tai satamasta hotelliin.



Mitä käydään katsomassa ja missä syödään eli suurpiirteinen päivän ohjelma vaikka kolmelle päivälle?



Löytyykö tavarataloja - mitä? Entä jotain markkinapaikkoja? Entä missä on jotain butikkeja - onks joku katu missä on semmoisia? Onko jotain vaateketjuja kuten Ruotsissa? Löytyykö jotain "vanhanaikaisia" kirjakauppoja, joissa voisi käydä vähän haistelemassa tunnelmia? Vielä jotain 10 vuotta sitten olin jossain kirjakaupassa, jossa oli semmoinen Neukkutuoksu, jos tiedätte mitä tarkoitan? Entä kirkkoja? Ovatko ne tyhjillään päivisin vai onks jotain kirkollisia seremonioita? Entä se Ateismitemppeli, joka tehtiin entiseen katedraaliin? Onks se Nevsky Prospektilla vai missä? Mikä kirkko se oli? Onks saksalainen kirkkokin Nevsky Prospektillä?

Mitä käydään katsomassa ja missä syödään eli suurpiirteinen päivän ohjelma vaikka kolmelle päivälle?

1. päivä. Juna aamulla perillä. Kiertoajelu tärkeimmissä kohteissa ja Nevski Prospekt-haahuilua. Lounas blinikioskissa tai pelmenejä. Illalla hyvään venäläiseen ravintolaan ja valinnainen ooppera/konsertti/sirkus/klubi-ilta.

2. päivä. Eremitaasi ja Pietari-Paavalin linnoitus, tai Merimuseo/Kunstkamera valinnaisina. Lounaalla borssia tai seljankaa. Illalla jokiristeilyillallinen

3. päivä. Kesäaikaan kokopäiväretki Pietarhoviin, talviaikaan Tsarskoje Seloon Katariinan palatsiin. Iltaohjelma vapaa.

4. päivä. Aamupäivä shoppailua Nevskillä tai toreilla tai kristalli&posliinitehtailla tai muualla. Jos shoppailu ei kiinnosta, käynti Aleksanteri Nevskin luostarissa ja hautausmaalla. Iltapäivällä kotiin.

Oho, tuli neljä päivää, ei millään pystynyt mahduttamaan kolmeen. :D

Dom Knigi lienee vieläkin Nevskillä, jos kirjakaupoista puhutaan. Kirkkojahan löytyy joka nurkasta ja kaikki ovat auki, ainakin ovat olleet joka kerta kun olen sisään pyrkinyt, oli seremonia tai ei. Kazanin tuomiokirkko on tuo entinen ateismitemppeli ja Nevskillä sijaitsee.

terveisin myös Pietarissa asunut mamma. :)

Tällä lailla voitais laittaa muillekin kaupungeille vaikka viikonlopputrippi johonkin Euroopan kaupunkiin. Kellä näin hyvää tietoa jostain muusta kaupungista?