Miksi tosi monet soluissa asuvat ovat oikeita sottapyttyjä?
Olen kuullut tosi monilta, että soluasunnoissa on saastaista, kämppiksen tavaroita kähvelletään ja ruoat syödään kaapista.
Onko opiskelijalla oikeasti niin kiire, ettei viitsi edes vessaa pestä tai jääkaappia siivota? Miksi esim. pakastinta ei voi koskaan sulattaa? Miksi vessan käsipyyhkeitä ei koskaan jakseta vaihtaa? Miksi eteisessä lojuu 20 paria SAMAN IHMISEN kenkiä? Miksi tiskien kuivaukseen käytetään paskaista vanhaa liinaa? Siis oikeasti, eikö nykyajan teinit vain osaa siivota? Tekeekö äiti kotona kaiken puolestanne?
Kommentit (12)
Itse asuin solussa Toasilla kahdessakin eri kohteessa opiskeluaikanani 1989-1996. Elämänhallintani oli täysin kunnossa enkä laiminlyönyt velvollisuuksiani. Kämppiksetkin olivat suurimmaksi osaksi ihan kunnollisia ja mukavia ihmisiä. Siistiä oli ja rauhallista.
Ainakaan Helsingissä kaikkien opiskelijoiden rahat eivät riitä yksiön vuokraan. Solussakin voi asua, muttei siinäkään ihan mitä tahansa tarvitse sietää. Eihän työpaikallakaan syödä työkaverin eväitä kahvihuoneen jääkaapista, eikä oteta työkaverin käsilaukusta toiselle kuuluvia tavaroita. Toisen omaisuutta pitää kunnioittaa myös soluasunnossa!
Itse asuin solussa Toasilla kahdessakin eri kohteessa opiskeluaikanani 1989-1996. Elämänhallintani oli täysin kunnossa enkä laiminlyönyt velvollisuuksiani. Kämppiksetkin olivat suurimmaksi osaksi ihan kunnollisia ja mukavia ihmisiä. Siistiä oli ja rauhallista.
Ainakaan Helsingissä kaikkien opiskelijoiden rahat eivät riitä yksiön vuokraan. Solussakin voi asua, muttei siinäkään ihan mitä tahansa tarvitse sietää. Eihän työpaikallakaan syödä työkaverin eväitä kahvihuoneen jääkaapista, eikä oteta työkaverin käsilaukusta toiselle kuuluvia tavaroita. Toisen omaisuutta pitää kunnioittaa myös soluasunnossa!
Perussiisti täällä terve. Asuessani solussa sain haukut kun en ollut aamiaisen jälkeen pyyhkinyt muruja pöydältä. (Kerran.)
Sittenpä avasinkin oven tv-lupatarkastajalle ja salkkareita huudattanut naapuri sai maksaa laskut :D
Olisi pitänyt olla kaameampi kämppis kun kämppikset olivat tuota tasoa. Käytän hajusteettomia hygieniatuotteita ja sain kakoa toisten hiuslakkoja kurkustani omassa - todella väliaikaisessa - kodissani.
Ihmisissä on se jännä ominaisuus, että omat liat eivät häiritse ollenkaan nin paljon kuin muiden. Ja yhdessä uuden ihmisen kanssa asuessa huomaa, että perussiisteyskäsitys onkin jollakin ihan muu kuin omalla äidillä. Jotkut ahdistuvat erilaisuudesta, toiset eivät keskity sotkuun vaan elämäänsä. Käsi sydämellä, kuka katuu kuolinvuoteellaan sitä, että ei siivonnut tarpeeksi.
Soluasunnoissa tulee varmasti usein vastaan se, että yhteisvastuu tarkoittaa monille ei-kenenkään-vastuuta. Siivos on aina "jonkun muun" tehtävä.
Sama ilmiö on näkyy joka paikassa, roskia heitetään ympäriinsä, yhteistä omaisuutta rikotaan jne.
Minulla oli tosi hauskaa solukämpässä. Yksi britti ja kaksi suomalaista. Tehtii kaikkea kivaa yhdessä. Heidän ystävävistä tuli minun ystäviä ja päinvastoin. Jokaisella oli omat tavat ja kaikki sieti toisia. Opiskelurauha annettiin. En muista mitään ongelmaa siivouksen yms kanssa. Jos osui paikalle ruoka-aikaan, aina pyydettiin toisetkin syömään. Oih, tulee nyt ihan nostalginen olo. Mutta se olikin vanhaan hyvään aikaan;-)
Ja ne jotka asuu pitkään on monesti muutenkin elämänhallintansa menettäneitä.
Tarkoitan opiskelija-asuntoloita, en kommuuneja.
että on siistiä, tekevät kaikkensa etteivät joudu soluun asumaan. Järkihän siinä lähtee kun siivoo toistenkin sotkut.
Minulla on ollut 24 kämppistä neljää eri kansallisuutta. Naisia ja miehiä. Ja he ovat olleet ihan normaaleja ihmisiä. Nuorena ihmiselllä vaan on usein jotain muutakin mietittävää, kuin siivous. Aika harvassa on ne parikymppiset, jotka miettivät että jes, torstaina saa taas puhdistaa kylppärin lattiakaivon!
Minusta nuorissa ihmisissä on niin ihanaa juuri se, että pikkujutuista ei nipoteta. Ei ole kuin hetki vain, ja se huoleton aika on ohi, ja entiset hepsankeikat miettivät lähinnä sitä miltä muiden silmissä näyttävät ja rakentavat elämälleen säntillisiä ja hygieenisiä kulisseja.
Nuoret, eläkää ja kokekaa ja hinkatkaa niitä kaakelinsaumoja sitten myöhemmin. :)
Harvalle solukämppä tuntuu oikeasti kodilta. Ei siitä viitsi samallalailla pitää huolta.
Toisekseen se, että niitä sotkuja on helppo ajatella vain muiden sotkuina. Helposti tulee semmoinen marttyyriolo, että minä täällä vaan kuuraan vessanpönttöä ja kukaan muu täällä ei tee mitään. Jos siivoaa, niin aivan mitätönkin muiden aiheuttama sotku raivostuttaa mielettömästi. Jos ei, niin sitä on helpompi katsoa sormien välistä ja sikailla itsekin.
Siivoamisesta tulee helposti kuitenkin aina erimielisyyttä, joten helpompaa on vain antaa olla. Etenkin jos kämppikset vaihtuvat usein, voi olla vaikeaa ylläpitää mitään siivousvuorosysteemejä.
Omassa opiskeluaikojeni solussa tosin oli todella siistiä ja homma toimi kohtalaisesti. Mut en voi kieltää, etteikö mua olisi välillä vituttanut yhden kämppiksen siivousneuroilu ja se, että hän päätti missä siisteystasossa meidän muiden piti elää. Hänen poissa ollessaan olimme toisen kämppiksen kanssa ihan kiusallaan siivoamatta ja tiskaamatta ja todella nautimme siitä ettei joka kippoa tarvinnut tiskata heti syömisen jälkeen eikä kuunnella kenenkään nipotusta, todella aikuista :D
Omaa viihtyvyyttäni pieni likaisuus tuskin olisi vähentänyt, koska kämppä oli todella ruma ja huonossa kunnossa ja sikäli epäviihtyisä siistinäkin. Ja tosiaan ei tuntunut kodilta ollenkaan.
Kun olit teini, niin kuinka paljon sinua kiinnosti pakastimen sulatus?
Vaikka kuinka on nuori, niin siitä huolimatta ei tarvitse elää kuin porsas pellossa. Perussiisteys riittää! Siistimmässä asunnossa on huomattavasti mukavampi asua kuin sikolätissä. Lisäksi asunto menee huonoon kuntoon jos kukaan ei välitä mistään mitään. Vaikka solu onkin väliaikainen asunto, niin kyllä siitä huolimatta kuuluu siivota sotkunsa. Sehän lukee jo järjestyssäännöissäkin.