Tappo uhkailut ja pelot.

Olen usein miettinyt, että voiko nuoruuden tappo uhkailut ja pelottelut, "yritykset" jättää jonnekkin alitajuntaan pelon.?



Eli minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, yläasteella kiusaaminen alkoi käydä entistä rajummaksi ja tappo uhkailut olivat päivittäistä tavaraa. Jouduin jättämään tämän vuoksi rakkaimman harrastuksenikin, lenkkeilyn, sillä minun päälleni yritettiin ajaa autolla, traktorilla tai mopolla.



Vieläkin välillä pelko, että joskus joku heistä tekee vielä meille pahaa.



Ja miestäni kohtaan, tuota omaa rakasta myös pelko, että hän joskus alkaa minua tai lastamme pahoinpidellä ja pelko, että hän meidät tappaa. Vaikka kuitenkin, tuolla jossakin syvällä sisimmässäni sen tiedän, että hän ei koskaan sitä meille tekisi.



Pelkään, että meidän kotiimme tulee joku hiippari ja varastelee ja tappaa tai pahoinpitelee meidät.



Elämä kärsii tästä kaikesta.