5- ja 7v pojat tekee mut hulluksi!

Aamusta iltaan yhtä sirkusta! Metelöintiä, kinastelua, sotkemista ja mitä näitä nyt on. Huoh! Yritän muistutella aina itselleni, että monesti pojat nyt vaan ovat tuollaisia ja ehkä tämä vaihe menee joskus ohikin. Olen ollut itsekin erittäin vilkas tyttö, mutta kyllä vaan on poikien maailma silti niin vieraan tuntuinen. Onneksi mies osallistuu aktiivisesti poikien kanssa touhuamiseen.

Itselläni on 3- ja 5-vuotiaat pojat ja olen kuvitellut tuon alituisen nujakoinnin helpottavan kunhan kasvavat. Ei siis parempaa näköpiirissä.

jotka työnsivät toisilleen kirjelappuja oven alta. Isä on säilyttänyt sellaisia. "On tylsää, ruvetaanks tappleen?" "Joo!"



Tein ihan samaa toisen veljen kanssa. Leikimme tappelemista puolitosissaan ja paikkailimme toisiamme Natusanilla, kun sattui liikaa ja tuli mustelmia. Äidille ei kerrottu.



Anna meuhkata, kunhan ei paikat ja päät hajoa.

Viiden isoveljen ja kahden oman pojan kokemuksella muutama ajatus:



- Ei ne pienestä painista mene rikki. Eli jos hyväntuulista niin meillä saa käytävällä painia missä ei lähellä tavaroita jotka vois mennä rikki. Tai jos painiminen rajumpaa niin komennus ulos jatkamaan riehumista.

- Riittävästi tekemistä lapsille eli jos ei leikit suju sovussa niin sitten voivat pyyhkiä äidille avuksi pölyt ym. Meillä tänään isompi imruoi ja pienempi pesi lattioita jne.

- Jaa ja hallitse eli huolehdi etteivät ole kokoaikaa yhdessä vaan ovat erillään niin sitten taas yhteiset leikit ovat kivempia.

- Voitko järjestää kummallekkin oman "tilan tai huoneen" jossa voi välillä olla rauhassa.



- Meillä on välillä ollut "askel-peli" jääkaapin ovessa. Eli magneetilla on 10 askelmaa tavoitteeseen. Jos päivä menee niin että ei riidellä tai nujakoida (tai ainakin lopetetaan heti ekasta varoituksesta) niin magneetti nousee askelman. Jos lapset lyö toisiaan, tai ei tottele varoitusta ja rauhoitu niin magneetti ei nouse. Jos käyttäydytään uudestaan vielä yhtä kurjasti laskee magneetti yhden askelman. Ekalla kerralla esikoisen mielestä oli mahdotonta päästä tavoitteeseen mutta kohtuullisen nopeasti tienasivat yhteiseksi pienen pelin. Ja sitten kun oli pari kierrosta pelattu voitiin peli unohtaa kun kitinät ja toisen härnäämiset oli jäänyt harvinaisiksi jutuiksi.



Tsemppiä ja jaksamista. Ja sitäpaitsi se riehuminen on joskus mukavaa, kokeile vaikka =)

Mitäs teit niin pienellä ikäerolla. Nähty on monet kerrat.

meitä on tälläkin palstalla paljon äitejä, joilla on vasta ihan pienet pojat, ja niidenkin kanssa meinaa tulla hulluksi. Ei saa viedä meiltä viimeisiäkin toivonrippeitä kertomalla, että noin isotkin pojat vielä nujakoi. :(

rauhoittuu. Pojat on 6 ja 8 ja meillä on rauha maassa! Painimatseja toki joskus järjestetään, mutta kyllä se veljesten elämä on tasaantunut tosi mukavaksi "kaveruus"suhteeksi.

ja meillä menee nykyään ihan älyttömän hyvin!! Meillä on kotona pääosin oikein mukavaa ja hauskaa. Pojat kyllä edelleen kinastelevat yms., mutta osaavat myös tosi paljon ja usein leikkiä yhdessä ja sopia asioista.



Mutta tosiaan siihen saakka kun pojat oli alle 7 v molemmat, niin oli se aikamoista nujakointia ja metelöintiä.



Mulla on auttanut se, että toisaalta hyväskyn sen, että ovat tuollaisia poikia, etteivät istu kädet ristissä lattialla. En hakkaa päätäni seinään kun eivät kerta ole pyhäkoulupoikia. Toisaalta sitten oikeasti keskityn kuuntelemaan heitä, mitä kertovat ja mitä ovat asioista mieltä. Huolehdin, että on monipuolista tekemistä, saavat liikuttua energisyyttään riittävästi ja en ota kaikkae niin vakavasti. Jos askarrellessa tai leikeissä tulee sotkua ja majanrakennuksessa sekaisuutta ei se nyt ole niin vakavaa.