Laihduin haluamaani painoon, ei mitään mielihyvää sittenkään.

20 kiloa on tosi paljon, hienosti tehty! Sun pitää palkita itses jotenkin. Vaateostoksille, mars! Eihän ne isommat vaatteet voi enää mitenkään istua ja näyttää hyviltä sun päällä? Katso sitten uudestaan itseäsi peilistä ja hymyile - hyvältä näyttää! :)

Minulle kävi ihan samoin. Olin laihtunut normaalipainoon, mutta ei se ollutkaan mitenkään kivaa. Olin ahdistunut ja jotenkin kireä koko ajan. Lihoin sitten vähitellen takaisin ja nyt taas olen tyytyväinen. Hoikan elämä ei vaan sopinut minulle.

Laihduttaminen on vähän kuin (ikävä) harrastus, jossa tehdään sitä sun tätä jonkin aikaa. Sen jälkeen, kun harrastus loppuu, niin jotain pitäisi keksiä tilalle - jotain muuta kuin syöminen. Jotenkin sen koko laihduttamisen ajan maailma luo sitä väärää kuvaa, että laihempana olisi jotenkin hienompaa, parempaa jne. Se mielikuva, mitä luodaan, on oikeasti ihan puuta heinää.



Jos on laihduttanut vain laihduttamisen vuoksi, niin painon pitäminen alhaalla on vielä vaikeaakin.



En minäkään ole koskaan mitään mahtavia fiiliksiä saanut laihduttamisesta. 20 kiloa on ollut pysyvästi poissa 20 vuotta ja 5 kilon kanssa jojoilen jatkuvasti.



Mä luulen, että se johtuu siitä, ettei mua oikeasti kiinnosta ulkonäkö ja mä oon jo pitkään tiennyt, ettei paino vaikuta myöskään onnellisuuteeni mitenkään. Terveydellisistä syistä en kuitenkaan suostu lihoamaan. Paitsi tuon 2-5 kiloa syksyisin, jonka kesäksi pudotan ;)

Mullakin on vielä 20kg pudotettavana, 5 on lähtenyt jo. Mutta kun ulkonäkö tai vaatteet eivät kiinnosta, on sellainen "helppo" motivoituminenkin tosi vaikeaa.



Eli ymmärrän hyvin, ap!

Koita saada joku kompromissi syömisen kanssa toimimaan pysyvästi, onhan se tietenkin terveydelle parempi, tuo alhaisempi paino.

vaikka kroppa olisi jo hoikempi.