Mihin voit tyytyä?

Jos joudut mielestäsi usein tuntemaan itsesi yksinäiseksi puolison keskittyessä tv-ohjelmiin ja kirjoihin?



Jos arkinen suhteesi ei enää tarjoakaan wau-efektejä?



Jos parisuhteessasi seksuaalinen vetovoima on hiipunut lähinnä pakkoliikkeiksi tai joudut puolisoltasi kerjäämään seksiä?



Jos et omistakaan puolisoasi 100% vaan hänellä on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä kenellä hän uskoutuu kun jokin painaa mieltä? Ehkä jopa halaa pahaa mieltä pois joskus.



Jos puolisosi ei olekaan joku päivä juuri se unelmapuoliso jonka aina halusit, joka vielä suhteen alussa suostui olemaan kaikkea mitä halusit hänen olevan. Liimasit sen kiiltokuvan hänen päällensä ja jaksoit toivoa että hän muuttuisi sellaiseksi. Nyt seestyneen suhteen aikana huomaat että hän onkin vain oma itsensä eikä se mitä haluat hänen olevan?



Miten vähään voit siis tyytyä? Riittääkö se että teillä on puolisosi kanssa yhteinen kasvatusvastuu ja kodin ylläpito. Miten kaverilliseksi suhde voi siis mennä että siedät sitä vielä?

Entä voisiko näitä pieniä mausteita elämään saada omassa suhteessasi muilta, ystäviltä tms. Uskoutumista, huomiota, ehkä jopa seksiä.

Vai onko se sitten vaan perinteinen tapa että vaihdetaan vaan tuoreempi suhde ja uusi puoliso uusine vikoineen siksi aikaa kun tuntuu että se riittää?