Lue keskustelun säännöt.
Olihan taas joulu ja anoppi!
27.12.2012 |
Anoppi vieraili jälleen ilonamme joulunajan. Hän asuu reilun sadan kilometrin päässä meiltä ja vierailee luonamme vain pari kertaa vuodessa. Hänellä on kaikkialle lähteminen kovinkovin hankalaa ja valittaa aina siitä. Meille on kuulemma kamalan pitkä ja raskas matka. Kun anoppi käy meillä, viemme ja tuomme hänet aina molempiin suuntiin. Silti matka on kuulemma liian pitkä. Sen sijaan me emme vieraile ollenkaan riittävän usein hänen luonaan, eihän meillä olisi kuin noin puolentoista tunnin ajomatka, äkkiäkös sen.
Asumme aika lähellä minun äitiäni ja hän mm auttaa meitä jatkuvasti lastenhoidossa. Siitäkös anoppi on kateellinen ja sanoi suoraan, että nyt on hänen vuoronsa saada olla lähimummi. Meidän pitäisi kuulemma muuttaa lähemmäksi häntä, on epäreilua, että minun äitini näkee lapsia enemmän. Siihen siis ratkaisuna meidän muuttamisemme. Mun alan töitä ei anopin lähialueilla ole. Se ei anoppia kiinnostanut, sillä " voihan sinä mennä vaikka opettajaksi tai sihteeriksi jonnekin" (olen hyvin urasuuntautunut ja täysin eri alan työssä). Mies voisi teoriassa käydä nykyisessä työpaikassaankin anopin lähettyviltä. Anoppi siten ehdotti, että jos minä en halua muuttaa, niin voisiko mies vaikka yöpyä joka viikko yhden tai kaksi yötä äitinsä luona ja käydä sieltä töissä. Olisi niin ihanaa nähdä poikaa enemmän, kuulemma. Näytimme ehkä hieman tyrmistyneiltä, mihin anoppi jatkoi minulle: "Minäkin olen äiti. Ajattele, jos sinä et näkisi lapsiasi ja saisi asua niiden kanssa!" Siihen totesin, että mielestäni alle kouluikäisiä lapsia ei voi verrata nelikymppiseen, jo yli 20 vuotta pois vanhempiensa luota asuneesen mieheen. Anopin mielestä kyllä voi.
Onneksi joulu on nyt ohi ja ihan hetkeen ei tarvitse anoppia nähdä...
Kommentit (17)
Anoppisi on selvästi yksinäinen ja kuolemanpelkoinen. Et maininnut appea joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää palstahan on täynnä tarinaniskijöitä. Voisko näistä koota kirjan?
Tsemppiä Ap!
Kato ettei susta tule vastaava takertuja/ marttyyri omien lastesi suhteen!
mulla myös poikaansa takertuva anoppi. on tehnyt selväksi että olen kaikilla tavoin vääränlainen puoliso pojalle tietenkin.
joka kerta samat tarinat, miten meidän pitäisi muuttaa anopin kanssa samalle paikkakunnalle, jotta saisi olla lapsensa kanssa. joka on siis 40-v. mies.
anoppi myös tekeytyy säälittäväksi ja listaa kaikkien tuntemiensa sairauksia ja kuolemia, jotta meillä olisi mahdollisimman syyllinen olo hänen yksinäisyydestään.
appi on kiva ja harvinaisen kunnollinen mies, mutta anoppia ei ilmeisesti kiinnosta muuta kuin oman pojan seura.
tuo ap:n kertoma vaatimus siitä, että pojan pitäisi yöpyä äitinsä luona välillä vie silti voiton.
voimia sinulle anopin kanssa!
anna mennä juttujen toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, eihän tuollaista voi vakasti edes ottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi tietysti ehdottaa, että anoppi muuuttaisi teidän lähelle.
mutta hän asuu muutaman kilometrin päässä.
aina on valitusta, että näkee lapsenlapsiaam liian harvoin.
Ongelma on se, että äitini ei oikeastaan ole kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin minun ja perheeni, kai sitä sitten tuntuu, että pitäisi nähdä useammin (näemme lähes viikottain, loma-aikoina päivättäin...) Hänellä ei ole ystäviä, ja sukulaisten kanssa ei halua olla tekemisissä. Isälläni taas menoja ja tuttuja riittää, joten siellä se mummi yksin kotona kököttää-
Eli onko tuolla anopillasi muita ihmisiä, ketää tapaa säännöllisesti? Eli onko pohjimmiltaan yksinäinen ja kaipaa seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös ihan kipee entinen anoppi.
Jaksoi puolustella poikaansa eli miestäni vaikka jätkä katoili monen päivän ryyppäysretkille. Oli kännäämässä silloinkin kun mulla oli laskettu aika. Anopin mielestä olin nipo ja miehellä täysi oikeus rentoutua.
Erosimme kun mies oli pettänyt mua toistuvasti. Piessyt sairaalakuntoonkin pari kertaa. Mulla oli anopin auto ollut kesän lainassa kun mies oli jatkuvasti mökillä ja minä töissä. Anopin auton avulla pääsin töihin ja päiväkotiin miehen sitten häivyttyä ja vietyä yhteinen automme. Olin täysin riippuvainen autosta, sillä asuimme korvessa.
Eräänä päivänä sitten pahimman erokriisin keskellä mies haki autoni pois, äitinsä oli käskenyt (etten pääse huoraamaan). Jättivät mut todelliseen kuseen, onneksi sain apua muualta.
Kun olin exän kanssa naimisissa, anoppi oli naaman edessä aina mielinkielin. Ja kehui kuinka reipas olen.. Muut miniät eivät persettään liikauttaneet esim. joulujuhlissa, minä tiskasin, siivosin, tein ruokaa joulut läpeensä anopin käskytyksestä.
No, entinen anoppini on surkea vanha kaappijuoppo. Tyttärelleni oli sanonut tiossaviikonloppuna että "eikö äitis osta sulle vaatteita, kun risoissa kuljet". Tytöllä reikä sukassa. Kun hain tyttöä ex-anopilta, tämä tokaisi että pyydä xxx:lta (pojaltaan, ex-mieheltäni) rahaa jos ei o varaa ostaa lapselle ehjiä vaatteita.
Nyt jos miehen tähän vielä joku päivä riesoikseni otan, toivon että äitinsä olisi normaali/kuollut.
Suunnittele, missä hän voisi elää teidän lähellänne (jokin röttelö, jota anoppi inhoaisi), ilmoita, että tarvitsette viikonloppuhoitajaa ja viikollakin voisi hakea lapsia päiväkodista useasti, voisi ehkä teillä siivota ja laittaa ruokaakin, kun eihän hänellä ole mitään tekemistä.
Tee siis samoin kuin anoppi ja suunnittele hänen elämänsä teidän tarpeistanne käsin. Veikkaan, että saa naisen aika hiljaiseksi tämän jälkeen. Harva valittaja oikeasti haluaa todella auttaa, olla lähimummu tai nähdä sitä poikaansa säännöllisesti. On kiva penätä oikeuksia mutta velvollisuudet eivät maistukaan. Osoita anopille, että se läheisyys ja seura ei tulekaan tuosta vaan vaan teillä voi olla jopa jotain tarvetta hoitamiseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näistä suunnitelmista aivan onnessaan. Muuttaisi heti ja tekisi kaiken meidän puolesta. Mutta kun juttu on niin, että minä en halua, että minua autetaan ja että minun elämääni tuppaudutaan !
Suunnittele, missä hän voisi elää teidän lähellänne (jokin röttelö, jota anoppi inhoaisi), ilmoita, että tarvitsette viikonloppuhoitajaa ja viikollakin voisi hakea lapsia päiväkodista useasti, voisi ehkä teillä siivota ja laittaa ruokaakin, kun eihän hänellä ole mitään tekemistä.
Tee siis samoin kuin anoppi ja suunnittele hänen elämänsä teidän tarpeistanne käsin. Veikkaan, että saa naisen aika hiljaiseksi tämän jälkeen. Harva valittaja oikeasti haluaa todella auttaa, olla lähimummu tai nähdä sitä poikaansa säännöllisesti. On kiva penätä oikeuksia mutta velvollisuudet eivät maistukaan. Osoita anopille, että se läheisyys ja seura ei tulekaan tuosta vaan vaan teillä voi olla jopa jotain tarvetta hoitamiseen tms.
olisin kyllä enempi huolissani anopista kuin ärsyyntynyt. Onko hän kovin yksinäinen? Masentunut? Eikö anoppi voisi muuttaa lähemmäs teitä? Ei tuommoisia lauo ns "tervejärkinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa anopin jutut liian vakavasti. Voisin kuvitella ap:n anopin ja minut saman pöydän ääreen, ja olisin lähinnä vain naureskellut noille jutuille. Samanlaisia sammakoita saatan itse päästellä joskus suustani ilman, että niissä on mitään aitoa määräilevyyttä tai katkeruutta.
Toki saatan olla väärässäkin ja ap:n anoppi on oikeasti ihan älytön tyyppi. SUurimmassa osassa näitä anoppi-miniä-keskusteluja näyttää vain siltä, että osapuolien huumorintajut ja puhetyylit eivät lainkaan kohtaa.
Anoppi ei halua muuttaa pois tutulta alueelta, ehdotettu on (myös nyt jouluna). Appiukko on kuollut, mutta vielä naimisissa ollessaankin (ennen ainoan lapsen eli mieheni syntymää) vietti lähes joka viikonlopun oman äitinsä luona. Siksi kai anopista olisi normaalia, että poikansa olisi vastaavasti hänen luonaan. Huomion hakuahan tuo on, tiedän sen, eikä huumoritkaan meillä kohtaa. Valittaa myös omaa väsymystään, sairauksiaan (joita ei ole, vanhuutta ja liikkumattomuutta lukuun ottamatta) ja on kateellinen minun äidilleni, joka jaksaa olla lasten kanssa.
No, anoppi rakastaa poikaansa yli kaiken ja tarrautuu tähän. Häissämmekin aikoinaan suuttui, kun poika ei taluttanut äitiään hääjuhlapaikan portaita ylös, vaan tuli paikalle morsian käsipuolessaan. Kuulemma vanha äiti olisi tarvinnut tukea jaksaakseen rappuset, mutta nuori ihminen ei taluttajaa tarvitse. Vuosien saatossa olen valtaosan näistä tölväisyistä oppinut sivuuttamaan olan kohautuksella, mutta joskus mitta täyttyy. Miehelle en viitsi valittaa, sillä hän on kuitenkin täysjärkinen ja tiedostaa itsekin äitinsä omituisen käytöksen. Anoppi ymmärtää järjen tasolla itsekin tilanteen, mutta yleensä reagoi silti tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri mantereella viimiset 20v.
Jos asuttaisiin samalla, kirjottelisinko noita samanlaisia juttuja tänne, mene ja tiedä. Nyt nautin siitä kun Suomilomilla lapseni saa mennä anopin paapottavaksi ja anoppi vie lapsen humputtelemaan kaupungille. Vie bingoon ja ostoksille. Mökille maalle ja kaikkialle minne nyt vain lapsi haluaa.
Tätä riemua kestää viikon ja sitten anoppi onkin jo ikäihmisenä (80v) väsynyt ja sen ihan ymmärrän.
En kyllä tajua noita suomalaisten ihmisten narinoita matkoista. Joku 100 km on todella lyhyt matka.
Sellainen menee ihan hetkessä vaikka joka pv.
Meillä kaikki on kaukana, ei tarvitse ajatellakkaan, että asioita voi hoitaa 15 km ympyrässä.
Suomessa kai vielä on ihan ok julkinen liikennekin?
Ymmärrän meidän anoppia ja appea, he ei enää meille pääse matkustamaan, se on terveyden takia liian suuri rasite, mutta joku 100 km matka Suomessa??!!
niin ei niihin juttuihin hajoa. Ja kukaan ei edes hoe, että on tytöstään riippuvainen äiti.
Annan äitini juttujen mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuten miehenikin.
Olisi kamalaa jos mieheni stressaisi äitini takia samoin kuin ap.
voimia sinulle anopin kanssa!
anna mennä juttujen toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, eihän tuollaista voi vakasti edes ottaa...
paljon riesaa anopeista. Joku kertoi saaneensa anopiltaan joululahjaksi synnytyslakin, siis ajatella millaista käytöstä, huh! Anopit, jotain rotia sentään! :D
Huhhuh, olen sanaton anoppisi käytöksestä. Ehkä törkeintä mitä olen vähään aikaan kuullut.
Voimia ap, anoppisi on pimee.