Mummo "nippaili" kaksivuotiasta. :(

Äitini on aina ollut hiukan erikoinen persoona: tunnekylmä, kova, hiukan narsistinen, omahyväinen... Isäni on äitini täysi vastakohta, minkä vuoksi kaiketi myös lapsenlapset pitävät vaarista enemmän kuin mummosta.



Eilen vanhempani olivat käymässä meillä ja mummo alkoi yhtäkkiä sohvalla istuessamme "nippailla" kaksivuotiastamme takamukselle ja syyttää muka leikillään vaaria asiasta. Lapsi oli selvästi hämillään, pahoillaan ja ihmeissään, ymmärsi tosin mielestäni, että kiusaaja oli mummo. Isäni kanssa molemmat puutuimme tähän äitini toimintaan, mutta hän jatkoi sitä silti aikansa.



Lapsi myös kiipesi sohvan matalalle käsinojalle, jota on saanut ennenkin tehdä. Äitini kielsi tämän napakasti ja sanoi lapselle, että jos tämä vielä kiipeää, lähtevät isovanhemmat heti kotiinsa. Huomautin äidilleni, ettei lasta pitäisi uhkailla rangaistuksilla, joita ei ole aikeissa toteuttaa (he olivat juuri tulleet muutamaa minuuttia aikaisemmin). Kun lapsi sitten myöhemmin, isovanhempien tehdessä jo lähtöä, unohti ja oli kiivetä sohvan käsinojalle uudelleen (mutta lopetti kiipeämisen heti mummon kieltäessä ja laskeutui alas) sanoi mummo heidän lähtevän nyt siksi, ettei lapsi totellut. Pieni jäi pahalla mielellä uskoen siihen, että oli omalla toiminnallaan aiheuttanut vaarin ja mummon kotiin lähdön.



Mikä tuollaista käyttäytymistä äidilläni voi aiheuttaa? Tekisi mieli ottaa kunnolla etäisyyttä, mutta lasten vuoksi en tahtoisi tietystikään sitäkään tehdä. Mummo on esikoisemme ollessa pieni kerran satuttanut tätä, silloin nostin asiasta niin ison metelin, etten ainakaan itse ole huomannut hänen tehneen vastaavaa sen jälkeen. Itseäni kyllä kuritettiin pienenä, nimenomaan äiti siis.