Minä 168cm, mies 169,5cm. Meitä katsotaan paheksuvasti

En tiedä, saattaa olla miehen tatuoinnitkin yksi syy. Hänen selkänsä, käsivarret sekä jalat ovat tiikerikuvion peitossa.

se ero olikin 1,5 cm. Luin väärin.

Törkee pituusero!

Niin, siitä katsomisesta.



Etenkin naiset (toki miehetkin), mutta naiset enemmänn. He katsovat minua yleensä ensiksi, kalpea ihoinen kun olen ja erittäinkin länsimaalaisen näköinen ja mies on.. Aasialais -piirteinen.



Asumme ulkomailla, mutta vierailemme Suomessa muutaman kerran vuodessa. Tälläkin hetkellä olemme vanhempieni luona joulua viettämssä.



Henkilöt, jotka eivät tiedä, että asumme ulkomailla ajattelevat, että olen ns. mamupatja ilmeisesti?

suomalaisia Johanna Tukiaisen näköisiä naisia, jotka löytävät itselleen etelän hetelmän elämänkumppanikseen niin kyllä varmasti keräät katseita. Ette välttämättä edes pahoja katseita, mutta varmasti ihmiset huomaavat ja nauravat partaansa.



Mutta jos olet ihan normaalimitoissa ja ei-niin-blondi itse, niin luulen, että kuvittelet saamanne huomion. Suomalaisilla on vaan tapana tuijotella toisiaan haavi auki ilman mitään taka-ajatuksia.



Mulla on ulkomaalainen, tosin valkoihoinen mutta selvästi ei-suomalainen mies ja kyllä huomaan toisinaan etenkin miesten katselevan meitä nuivasti. Vaikka ollaan ihan tavallisia ihmisiä molemmat, sinänsä huomiota herättämättömiä.



Mutta entä sitten. Antaa ihmisten tuijotella jos saavat siitä jotakin tyydytystä elämäänsä.

MITEN katsotaan paheksuvasti?

Mutta annas olla jos yritetään hienovaraisesti olla katsomatta pitkään kohti, niin varmaan siinäkin on jotain vikaa.



Onko nää ihan oikeesti provoja nää joissa kuvitellaan tietävän millä mietteillä kukin kadulla kulkee ja toisia näkee?



Yritäs ap päästä itsesi yli, ihmiset ei yleensä mieti ohikulkijoista mitään.



Silmät kiinni kulkeminen on niin riskaabelia, että pakko niitä auki on pitää. Vahingossakin tulee joskus pidettyä silmiä enemmän kuin 0,3s jossain kohteessa ilman sen kummempia ajatuksia.

Aivan normaalimitoissa olen ja itseasiassa brunettekin olen. Itse saatan olla jotenkin "kulttuurishokissa", koska paikassa, jossa asumme ei tätä tapahdu.



Kaupungilla ollessamme täällä Suomessa on esimerkiksi äidit katsoneet minua hieman "silmät muljahtaen", kun olen mieheni kanssa liikkunut.