Lue keskustelun säännöt.
Mitä luulette, kelpaisinko vielä jollekulle?
04.01.2013 |
En hae uutta miestä nopeasti vaan pitkällä tähtäimellä, voin odotella 5 vuottakin.
Perustiedot:
36-vuotias, 2 lasta, lapsiluku täynnä. Pituus 176 Cm, paino 69 kg. Luonoonvaalea, kauniskin monen mielestä, ikäiseni näköinen. En tupakoi, minulla ei oel peliriippuvuutta, alkoholia juon ruuan kanssa. Joskus saunasiiderin ja enemmän noin 2 kertaa vuodessa (esim. pikkujoulut). Lasteni läsnäollessa juon 1-2 lasia viiniä. En ole kulinaristi. Olen kokopäivätyössä, vakituisessa työpaikassa vuodesta 2005 alkaen. Mahdollisuus saada työtä muualtakin ja miellläni voisin muuttaa johonkin muuallekin täältä Keski-Suomesta. Urallani on hyvä mahdollisuus edetä.
Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, sekä koulu-opiskelu- ja työajoilta. Tosiystäviä noin kolme. Sukulaisiani tapaan 2-3 kertaa kuussa.
Huonoina puolina itsessäni pidän kiltteyttä, joskus lyhytjännitteisyyttä, mutta en koe, että vaatisin lähipiiriltäni mahdottomia. Olen eronnut ja välit exään ovat hyvät.
Viime vuosina en ole ehtinyt harrastaa, mutta pidän uimisesta, tenniksestä, kävelystä, laskettelusta, hiihdosta ja zumbasta.
Luen mielelläni, esim. olen pitänyt seuraavista kirjoista: Saraswatin hiekkaa, Metsäjätti, Valkoiset hampaat.
Minkälaiset pariutumuisnäköalat?
Kommentit (4)
30-40-vuotiaalla, ihan ok-näköisellä ja asiansa hoitavalla naisella on varmasti "ottajia" mutta sopivan ikäisissä miehissä ei välttämättä ole paljoa valikoimaa. Jos siis itsekin pitää jonkinlaista vaatimustasoa yllä eikä tyydy keheen tahansa rasseli-Ramiin tai pyrkyri-Perttiin. Oma havainto on, että kyseisen ikäisissä miehissä on tarjolla melkeinpä vain sitä heikompaa ainesta, joka etsii seuraa netistä ja tyrkyttäytyy kylkeen baareissa - vuosi vuodelta yhä epätoivoisemmin. Reppanoita, joiden arvot eivät mene ollenkaan yksiin perheen jo kertaalleen perustaneen naisen kanssa, ja joiden ulkonäkö on rapistunut paljon nopeampaa tahtia kuin vastaavanikäisten, itsestään huolta pitävien naisten. Huonot hampaat, huono iho tai kaljaa kittaamalla hankittu keskivartalon pönäkkyys yhdistettynä muutenkin velttoon tai epäsiistiin olemukseen tuskin jaksaa herättää kenenkään kiinnostusta, vaikka sisus olisikin silkkaa kultaa.
Toki sikojen seassa saattaa olla jokunen helmikin, mutta etsintää se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä se mielessä ja älä ota huonoa vaan kiltteyttäsi tai et olis joku.
Terv toinen sinkku nainen.
Melkein kaikki yksityiskohdat pitävät paikkaansa!
Itse en ole eronnut, mutta monesti miettinyt, jäisinkö eron jälkeen yksin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että niin kävisi, mutta uuteen suhteeseen uskoisin vasta sitten kun lapset ovat jo jollain tapaa jaloillaan ja pois pikkulapsi-iästä. Tuntuu mahdottomalta, että uusi mies kestäisi meidän arki-sirkusta, kun meillä vanhemmillakin on siinä kestämistä.
Onnea elämällesi!
Sanoisni että melkein tärkeintä on, että oletko sellainen ihminen joka yleensä tulee monen kanssa toimeen siis ihan parisuhdemielessä vai jotenkin "erikoinen", niin että suurin osa miehistä ei käy sulle.
Itselläni on ollut suhteellisen hyvät "speksit" kai pariutumiseen alkaessani eron jälkeen etsiä paria 33-vuotiaana. Olen 167 cm pitkä, 53-kiloinen, akateemisesti koulutettu, tumma ja usein kauniiksi kehuttu, ei ole alkoholi- tai mielenterveysongelmia, taloudellinen tilanne hyvä. Mutta sinkuksi olen jäänyt, nyt olen 38-vuotias. Käsittäisin että syy on se, että olen myös aika erikoinen tyyppi, sellainen syvällisiä ja myös hengellisiä pohtiva ihminen, en mitään kivaa kevyttä juhlimis- tai höpötysseuraa. Minua ei taida ymmärtää kuin toinen samanlainen, mutta niitä on todella vähän. Jos olisin semmoinen enemmän tavallinen luonne, niin nettideittailemissakin miehissä olisi ollut oikein hyviä ehdokkaita joiden kanssa olisi voinut tulla vaikka ihan avioliittokin. Mutta kun olen mikä olen, erakko introvertti pohdiskelija ja naisnörtti, niin jutut on aina kuivuneet kasaan alkuunsa, vaikka miehet on yleensä ihastuneet minuun alkuun ulkonäköni takia.