Mitä tehdä, kun lukiolaisen floppaa täysin? Apua!

Kurssisuunnitelmia saattaa kyllä jopa näkyä koulun sivuilla, ja alaikäisen kohdalla sinulla on oikeus vaatia hänen salasanansa. Kurssisuunnitelmiin on yleensä merkitty ainakin joitakin viimeisiä palautuspäiviä, koealue ja pakollisia tehtäviä sekä kurssin oppikirjat. Pidä huoli, että nuori ostaa kirjat ja muut välineet ajoissa. Pidä huoli, että nuori tekee työt ajoissa. Vahdi. Edellytä, että nuori opiskelee joka päivä ainakin viikolla. Siis vaikka tuijottaa kirjaa, jos ei muuta. Pelkkä kokeeseen lukeminen ei riitä. Ilmoita, että jos tulokset eivät parane, loppuvat monet edut, ja tarvittaessa ota todella edut pois. Keskustele kuitenkin ystävällisesti.

Hän on loppuvuodesta syntynyt, eli aika nuori lukiolaiseksikin. Aivan kaikkea ei vielä ole menetetty, lukiotahan voi käydä vaikka 4 vuotta. Pitäisi varmaan käydä ne kurssin uudelleen.

Mutta jopa minulla on todella huono olo. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Siksi kirjoitankin tänne, että saisin jostain (edes kirjoittamisesta) tukea.

ap.

Kirjant on hankittu.

Mutta pakolla en toden näköisesti saa lukemaan. Hän tutkii illat pitkät ipodiaan ja makaa tv:n ääressä. Kokeeseenkaan ei juuri lukenut. Ja mallia hän saisi todella sisareltan, hän tekee niinkuin lukiolaisen kuuluu.

ap.

että mikä hänen elämässään mättää?



Syyn tietäminen halpottaa kovasti, jotta voitais miettiä, että miten tilannetta parannetaan, ei se pelkkä pakottaminen läksyjen ääreen mitään auta, jos se itse ei sitä nyt halua.

Jos oikeasti olet huolissasi, niin kai tuollaiset aikasyöpöt saadaan päiväjärjestyksestä. Saa ne sitten takaisin, kun numerot alkaa parantua eli osoittaa pystyvänsä hallitsemaan ajankäyttöä.

mulla myös esikoinen kirjoittaa nyt,hyvin näyttää menevän (mulle kelpaa ne ämmät ja.eet mitä kirjoitti syksyllä).Patalaiska mutta lahjakas,lähtee armeijaan heinäkuussa (tyttö).



Poika aloitti amiksessa puuseppäopinnot,nauttii ja saa loistavaa palautetta opettajilta.Ei puhettakaan että olisi motivoitunut lukioon!



Juttele,kuuntele ja anna itse hoitaa homma- parempi käden taitaja kuin akateeminen työtön??

Että rimaa hipoen käyty lukio on tänäpäivänä arvoltaan för mitätön. Eli puhalla pilliin äkkiä. Jos nuoresi pärjäsi peruskoulussa hyvin ovat nuo arvosanat niin hälyttävä merkki pahoinvoinnista, masennuksesta tai laiskuudesta että hälytyskellojen pitää soida. Kyllä lukiossakin pääsee kutosen seiskaan ihan pelkällä yrittämisellä. MIkään sen alle ei tule kyseeseenkään.

Vaihtarivuosi on sosiaallisellekin nuorelle aika haasta. Kavereita ei ole niin helppo saada, isäntäperheeseen voi olla vaikea sopeutua jne. Tavallaan viheltäisit " pelin" hetkeksi poikki jotta oma järki tulisi päähän.

mutta jotenkinhan hänet täytyisi saada tekemään jotakin. Muuten lukiossa ei kyllä kunnian kukko laula. On tosin ihan normaalia, että alussa lukio voi mennä paljonkin huonommin kuin peruskoulu, mutta sitten opiskelija oppii, miten lukiossa opiskellaan. Mutta jos ei opi työnteon kulttuuria, menee homma kyllä aika hankalaksi.



Olen itse lukiossa töissä, ja meillä on esim. sellaisia käytäntöjä, että jos vanhempi pyytää ryhmänohjaajalta, voidaan opiskelijaa tarkkailla tavallista tarkemmin, ts. vanhemmalle esim. ilmoitetaan, jos opiskelija on poissa ja jos kurssityöt jäävät palauttamatta. Voidaan myös järjestää keskusteluja, jossa ovat paikalla nuori, vanhemmat, ryhmänohjaaja, opo ja psykologi. Näissä tapaamisissa voidaan sitten yhdessä miettiä, mitä tehdä.



Onko teidän lukiossanne psykologia? Jos on, häneen voisi ottaa yhteyttä ja pyytää juttelemaan nuoren kanssa. Joskus tällainen jutteleminen avaa silmiä. Samoin voi tietysti kartoittaa, että nuorella ei ole mitään oppimistaitoon liittyvää hankaluutta (en tarkoita mitään isompaa, mutta ei esim. osaa valmistautua jonkun aineen kokeisiin oikein).



Yksi vaihtoehto on olla yhteydessä ryhmänohjaajan kautta tai suoraan aineenopettajiin ja kysyä, mitä nuori tekee tunnilla. Siitäkin voi saada vinkkiä, kuunteleeko edes vai tekeekö jotain ihan muuta. Tunnilla kuuntelemallakin yleensä oppii aika hyvin, silloin ei edes tarvitse ihan hirveästi lukea kokeisiin (aina pitää kuitenkin lukea jonkin verran), vaan kuuntelemalla saa jo jonkinlaisia numeroita.



Melkein suosittelisin, että nuoren kanssa juttelemisen lisäksi ottaisit yhteyttä ryhmänohjaajaan ja kertoisit tilanteen. Hän voisi sitten kertoa, millaisia tukitoimia lukiossa voisi ajatella.



Toivottavasti tilanne selviää pian ja nuori saa koulunkäyntinsä raiteilleen!



T: lukion ope

Se vain piti hankkia hänelle joululahjaksi kerran. Tv:tä hänellä ei sentään ole. Makaa meidän huoneessa. Ja vaikea tuon ikäistä on pois kantaa.

Mikä häntä mättää? Tuntuu, että aika monikin asia. Vaikka ulkopuolisesse saattaa näyttää, että kaikki on suht hyvin.

Mä olen kyllä aika loppu. Kuitenkin tämä kirjoittaminen, purkaminen tänne, helpottaa jotenkin.

opiskelemaan lukion jälkeen? Vai onko ajatellut asiaa vielä yhtään? Jos hän ei pian tsemppaa, hän putoaa kärryiltä ja sitten on yhä vaikeampi päästä taas mukaan.



Minulla oli yksi koulukaveri, jolle peruskoulu oli helppoa kauraa. Hän ei juuri lukenut kokeisiin, mutta sai silti ysejä. Hän meni lukioon ja hui kauhistus, siellä olisi oikeasti pitänyt lukea. Hän ei jaksanut, kävi lukiota jotenkuten ekan vuoden ja sai nelosia ja vitosia arvosanaksi. Sitten hän keskeytti, vietti muutaman välivuoden ja nyt hän on kouluttautunut laitoshuoltajaksi. Eli raskaaseen ja huonosti palkattuun työhön, vaikka rahkeita olisi kyllä ollut enempäänkin.

ryhmänohjaajaan yhteyden ottaminen.

Nuoren kanssa on nykyisin aika vaikea jutella. Kyn kysyin jotain esim. mitwn päivä meni? on vastauksena yleisimmin "jotenkin". Kun olen muuttanut kysymystaksiikkaan ja kysellyt Miten koet jonkin asia? Hän vastaa: Mitä siinä kyselet! Eli hän hoksaa, että tuohon pitäisi vastata enemmän ja sitä hän ei halua tehdä.



Tuolle vaihtariehdottajalle: tuskinpa sellaiseen näillä arvosanoilla... Eli ei ole ratkaisu ongelmaan.



Nuori halusi itse lukioon. Me vanhemmat emme valinneet hänen opinahjoaan. Hän on ilmaissut, että haluaisi ylioppilaaksi. Yhteen hänen toivealaan olisi ollut toinenkin reitti, mutta sitä hän ei halunnut. Hän halusi nimenomaan ensin käydä lukion ja sitten mennä vaikka tuolle alalle. Niinpä tämä ottaakin koville, kun huomaan, että ei tämä onnistu ei sitten ollenkaan.

ap.

Peruskoulussa oli helppo saada numeroita. Nyt voi tökkiä se, että esseekirjoitusten hahmottaminen ei onnistu.

Itse olen lukion ekaluokkalaisen kanssa tehnyt töitä seuraavalla tavalla:

Olen joka viikonloppu tehnyt viikon aikana opituista pari esseekysymystä ja kirjoituttanut pojalle vastaukset.

olemme käyneet läpi, mitä pitää huomioida esseevastauksissa

Olen välillä tenttinyt läksyalueet, että tajuaako kurssimuotoista systeemiä, että nyt luetaan kokeeseen koko kirja.

Lisäksi olen kielistä kerrannut pojan kanssa koko kieliopin ja tehetyttänyt ylimääräisiä tehtäviä netistä. Netissä on oivia esimerkiksi ruotsin kielioppisivuja. Olen kerännyt pääasiat kieliopista yhteen ja prepannut unohtuneet asiat kerralla.

Kyllä se siitä. Syksy voi olla vaikeaa, koska opiskelu on erilaista.

Hän on loppuvuodesta syntynyt, eli aika nuori lukiolaiseksikin. Aivan kaikkea ei vielä ole menetetty, lukiotahan voi käydä vaikka 4 vuotta. Pitäisi varmaan käydä ne kurssin uudelleen.

Mutta jopa minulla on todella huono olo. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Siksi kirjoitankin tänne, että saisin jostain (edes kirjoittamisesta) tukea.

ap.

Se merkitsee tiukkoja päätöksiä. Yksi sellainen on, että nuori ei makaile kotona ja vastaa ympäripyöreitä elättäjälleen.



Kerro nuorelle jämäkästi, että sinä olet aikanasi opiskellut ja teet nyt töitä, jotta nuori on saanut mm. sen ipodinsa ja voi opiskella. Ilmoita, ettet maksa seuraavan vuoden kirjoja, jos numerot eivät parane ja että nuori saa hakea töihin tai toiseen opiskelupaikkaan, jos ei nappaa lukio. Kerro myös, että olet huolissasi ja jos numerot eivät todella nouse ja energiaa riitä opiskeluun, niin passitat hänet terveystarkastukseen ja psykologille (tätä voisit harkita jo nyt heti, jos vaikuttaa masentuneelta).



Kun puhut nuorelle, niin ole päättäväinen ja selitä rauhallisesti, mitä mistäkin seuraa. Eli ole johdonmukainen. Toistaiseksi siis saa vain peruselannon eikä muuta, koska ei panosta pätkääkään perheeseenne eikä itseensä. Et siis turhaan sinäkään panosta häneen. Ei siis rahaa, uusia vaatteita eikä tavaroita ennen kuin numerot lähtevät nousuun. Ei tarvitse vaatia mahdottomuuksia, mutta vähintään se 6 on hyvä taso. Lukiossa ei kannata olla vitosilla (eikä mielestäni pidempään kutosillakaan).



Lakkaa myös syyllistämästä itseäsi. Nuoresi tekee valintansa itse, sinä voit vain opastaa ja kertoa, miltä sinusta tuntuu. Laita hänet kantamaan päätöstensä seuraukset. Eli anna valinnanmahdollisuus joko parantaa numeroita tai hakea töitä. Tee selväksi, ettet palkitse kotonamakaajaa, jos ei löydy mitään syytä siihen.

Nyt roiskuu jo silmistäkin...



En vaan ymmärrä miten saisin tuollaisen tahdin meille?

Olemmeko menettäneet pelin? Uskallanko esim. näyttää näitä nuorelle? En varmaan, eosillä hän eina pelkää, että kirkoittelen tänne jotain hänestä. Vaikken mitään henkilökohttaista koskaan ole paljastanutkaan. Näistäkään kirjoituksissa ei ole paljastettu mitään, vaan lukion 1-luokkalainen nuori Suomesta, joka on nyt flopannut.

Miten ihmeessä häneen saisi tuon haluamisen työntekoon? Luulen, että se on tässä suurin ongelma ja puhumien asioista.

Mulla on tosiaan nyt herkkyys masennella tästä. Muutakin pitäisi oikeasti jaksaa. Tänään on päällimmäinen tunne ollut, miten epäonnistunut vanhempana olenkaan. Jotenkin kuvittelin, että nuoremme heräsi ekan jakson floppiin, mutta näin ei oikeasti käynytkään.

ap.

Mutta minkäs tälle itsesyytöksiä täynnä olevalle märehtijä vanhemmalle mahtaa... Paha on olo.

Nuo keskustelut voisi olla hyvinkin haastavia. Koen, että nuori ei juuri kuuntele. Kokeet sentään näytti, kun vaadin saada ne nähdäkeseni.

ap.

Meillä flopattiin ekat kokeet kun lukio oli muka niin helppoa :)

Sen jälkeen lasketin koulukirjat ja selitin, että miettii, mitä oikeasti meinaa tehdä jos lukio ei kiinnosta. Lähteekö ammattistarttiin vai minne. Sanoin, että olen valmis tarjoamaan apua ja opettamaan kotona lukion läksyjenlukutekniikan ja esseet.

Tapeltiin ja huudettiin vähäsen ja siitä on sitten lähdetty eteen päin. Lapsellista kypsymättömyyttä, mutta kyllä tämä tästä lähtee eteen päin menemään.

Kun nyt pääsette rauhoittumaan niin voisit tosiaan kysellä konkreettisia suunnitelmia, että mitä tekee jos koulu ei onnistu. Huntalolle pitää antaa ihan selkeät esimerkit, miten käy. Ja lupaa tukea koulunkäynnissä. Nuoren kans on kuitenkin ihan kiva käydä näitä asioita läpi kun pääsette vauhtiin. Nuorilla on todella raikkaita ajatuksia historiasta ja psykologiasta ja muusta. Meillä on ollut mahtavia keskusteluja kun olen tenttinyt viikonloppuisin aineita.

Pojastasi kasvaa kohta iso ja hän pääsee murrosiän ohi. Järki kasvaa siinä vaiheessa. Koeta löytää keinoja päästä pojan lähelle ja pään sisälle. Sieltä löytyy ne keinot, millä pääsette eteen päin ja poika oppii opiskelukeinot.

Älä huoli, hyvä siitä vielä tulee.

t.15

Nyt roiskuu jo silmistäkin...

En vaan ymmärrä miten saisin tuollaisen tahdin meille?

Olemmeko menettäneet pelin? Uskallanko esim. näyttää näitä nuorelle? En varmaan, eosillä hän eina pelkää, että kirkoittelen tänne jotain hänestä. Vaikken mitään henkilökohttaista koskaan ole paljastanutkaan. Näistäkään kirjoituksissa ei ole paljastettu mitään, vaan lukion 1-luokkalainen nuori Suomesta, joka on nyt flopannut.

Miten ihmeessä häneen saisi tuon haluamisen työntekoon? Luulen, että se on tässä suurin ongelma ja puhumien asioista.

Mulla on tosiaan nyt herkkyys masennella tästä. Muutakin pitäisi oikeasti jaksaa. Tänään on päällimmäinen tunne ollut, miten epäonnistunut vanhempana olenkaan. Jotenkin kuvittelin, että nuoremme heräsi ekan jakson floppiin, mutta näin ei oikeasti käynytkään.

ap.

Minä olin pari vuotta sitten ihan samanlainen. Yläasteen päättötodistuksen ka yli 9, mutta lukiossa tahti muuttui. Yksinkertaisesti monet asiat olivat niin vaikeita ja samalla epäkiinnostavia, että motivaatio oli nollissa. Lukio, paineet siitä ja muut elämän surut (olin yksinäinen, kaikilla kavereilla oli seurustelukumppanit ja minulla oli itsetunto-ongelmia, uusi koulu jne...) ja tuntui kun olisin elänyt sumussa. Älä missään nimessä syytä itseäsi, tai sitten ala kiristämään ipodilla, tv:lä tai vahtimaan jokaista liikettä. Juttele ja kysele mikä lapsella on vikana. Tuskin sieltä mitään saat irti, mutta kannattaa yrittää. Hemmottele ja yritä piristää, koska huono opiskelumotivaatio kielii siitä, että muutenkin ei asiat ole täysin ok. Viimeisena lapsesi kaipaa nalkutusta, häntä varmast itseäänkin surettaa huonot numerot lukiossa, vaikka saattaa sanoakin, että hällävälittää.



Suosittelisin keskittymään niihin aineisihiin, jotka kiinnostaa ja joissa on hyvä, ja muut vetää sitten "kunhan pääsen läpi" -mentaliteetilla. Niin itsekin tein ja nykyään opiskelen yliopistossa.

uhkailu, kiristys ym. selkä seinää vasten laittaminen ei varmasti auta, jos nuorella on jostain syystä paha mieli. Minulla oli aikanaan paha mieli lukiossa, kun paras ystäväni oli löytänyt uuden parhaan kaverin ja olin yksinäinen, oli muitakin asioita, joiden takia mieli maassa. Luovutin joidenkin aineiden kohdalla kokonaan. Muistan, kun sain hissan kokeesta vain kutosia.

Tiukasti sanomisesta ei olisi ollut yhtään apua. Minuun ei kyllä kotona kiinnitetty mitään huomiota, koska kouluni ei mennyt silloin ihan noin huonosti kuin sinun lapsellasi, tukea olisin lähinnä tarvinnut.

Totta kai noiden hupirajoitusten lisäksi pitää tarjota apua ja ottaa koulun kanssa aktiivinen rooli, jotta ongelmat selviää. Mutta eihän se voi olla niin, että koululainen käyttää aikansa telkkariin tai puhelimeen sidottuna, kun pitäisi opiskella. Jos ei itse ymmärrä, niin vanhempien viimeistään pitää auttaa siinä rajojen asettamisessa.



Totta kai on mahdollista että se lukio ei ole oikea ratkaisu, mutta ei se oikeuta luovuttamaan, vaan sitten tehdään pakolliset ja etsitään se parempi vaihtoehto, joka kiinnostaa.



Voi olla niinkin, että kun tytöllä on tiedossa että sinne toivelinjalle pääsisi amk:n kauttakin, ja nyt lukio tuntuukin yllättävän vaikealta, on mielessä että ei tästä mitään tule, haen sitten joskus sinne amk:hon ja jatkan sieltä. Mutta jos oma haave oli lukion käyminen ja yo-lakki, niin ei sitä päätöstä luovuttaa lukion kanssa voi tehdä löysin rantein niin, että en viitsinyt oikeen mitään tehä kun telkkarista tuli niin paljon hyviä ohjelmia... Vaan se päätös tehdään sitten suoraselkäisesti, todetaan missä mättää ja mikä asia muuttuisi jos olisi siellä amk:ssa, mistä luopuisi, mitä pitäisi tehdä eri tavalla ja mitä merkitystä sillä kaikella taas on. Tuskin siellä amk:ssakaan ihan kaikki aineet täysillä kiinnostaa.